keskiviikko 25. elokuuta 2010

Ihana kampaajani

Superihana superkampaajani (josta jo mainitsinkin), nuori ja lahjakas Minja on tehnyt itselleen nettisivut. Ne eivät ole aivan valmiit, mutta en malttanut olla jo mainostamatta.

Sen lisäksi että Minja värjää ja leikkaa upeasti, häneltä saa myös ämpärillisen intoa ja energiaa päivään.

Minja valmistuu marraskuussa ja siihen saakka saksii opiskelijahinnoilla!! Leikkaus 15e ja väri alkaen 30e.

http://hellohair.nettisivu.org/

Katsokaa nyt, miten ihanalta minäkin näytän ;)



Kuva on taattua macin photobooth-laatua, antakaa anteeksi kaikki esteetikot!

tiistai 24. elokuuta 2010

Tuhti ja helppo

That's me ;) Eikun tein ihanaa ja maailman helpointa jälkkäriä eilen. Kameraa ei nyt oikein ole (tai on, mutta sijainnista en osaa sanoa).

Ajattelin ensin, että tämä herkku on niin helppo tehdä, etten viitsi tai edes kehtaa laittaa sitä tänne, vaikka juuri tällaisiahan ihmisten oikeasti tulee kokeiltua, kun valmistamiseen menee minuutti ja raaka-aineita on vähän. Selittely sikseen ja reseptiä pöytään!

Mansikat ja suklaavaahto

2 dl pakastemansikoita
vajaa rkl hunajaa

Sulata mansikat ja laita ne söpöön astiaan. Saavat olla vähän kohmeessa, jos on kiire. Valuta päälle sen verran hunajaa, että se vaikuttaa jo melkein liialliselta.

1 prk eli 2 dl Kara-kookoskermaa JÄÄKAAPISTA (toimii huoneenlämpöisenäkin, jos pakko, mutta kylmänä parempi koostumus)
sopivasti raakakaakaojauhetta (itse laitoin mahdollisesti noin 4 rkl, tai vähemmän tai enemmän... sori :))

Vatkaa kermaa ja lisää kaakao sekaan. Laita vaahto söpöön astiaan.

Ota pieni haarukka. Nouki hunajainen mansikka sen piikkeihin. Pyöräytä mansikka vaahdossa ja nautiskele hitaasti. TAI-VAAL-LIS-TA! Eilen söimme tätä ystävän kanssa kahdestaan. Kaikki mansikat katosivat, mutta vaahtoa jäi jäljelle ehkä noin 1/3. Ruokalajin kanssa suosittelen(mme) Cherbourgin sateenvarjoja dvd:ltä. Nyyh-nyyh!

Tänään vietän iltaa tytön nukuttamisen jälkeen poikkeuksellisesti aivan yksin. Valitsin pysähtyä hektisen syksyn kynnyksellä ja nautiskella hiljaisuudesta - sekä herkuista. Teki mieli makeaa ja tämä yhdistelmä toimii suklaahimoon yhtä hyvin kuin levy maitosuklaata, mutta ilman ällöä oloa. Tämä on nyt sitten lapset karkkipäiväosaston herkku, eikä mitään jokailtaista pupeltamista!

Minäillan hemmotteluherkku

Ota eilen illalla jääkaappiin laittamasi suklaavaahdon jämät ulos kaapista. Vaahto on jämähtänyt uuteen olomuotoon, joka on lusikoitava, paksu ja ihana. Pilko joukkoon 3 aurinkokuivattua luomuaprikoosia. Valmis! Syö yksin ja ole tyytyväinen itseesi ja suvereeniin kokkaustaitoosi.

Sellainen erityismaininta vielä, että makeuta ennemmin se, minkä kanssa syöt tätä ihanaa vaahtoa (tai syö kuivattujen, itsessään tosi makeiden hedelmien kanssa). Älä makeuta itse mönjää! Väristykset syntyvät siitä, että nyt ei syödä makeaa makean päällä, vaan yhdistetään makea aavistuksen kitkerään täyteläisyyteen. Jos olet valtavan rohkea, tee, kuten itse aion tehdä seuraavan kerran ja lisää kermaan kaakaon lisäksi ihan aavistus chiliä tai cayennea.

torstai 19. elokuuta 2010

Nätti tyttö!

Olen ollut ihan hissukseni koko kesän. Se ei tarkoita, ettenkö olisi kokkaillut ja kehitellyt reseptejä. Enpähän vain syystä jos toisestakin ole ehtinyt tai jaksanut naputella niitä koneelle asti.

Syksy tuo kaikenlaisia muutoksia tullessaan. Uusi koulu alkaa, tyttö menee päiväkotiin jne.

Pidän muutoksesta ja liikkeellä olosta. Liika staattisuus tekee elämästä tylsää. Pysyvyys on hurmaavaa, mutta vaatii vastapainoa. Muutoksen kunniaksi kirjoittelen blogin ensimmäisen ei-ruoka-aiheisen postauksen. Pääpaino säilyy ruokajutuissa, mutta välillä kurkataan keittiöstä muualle. Tällä kertaa...

...kylppäriin!

Sillä rakkaat naisihmiset. Kosmetiikkateollisuus on KUSETUSTA! Ystävät tietävät, että allekirjoittanut on elämässään käyttänyt ihan kiitettävät summat rahaa kyseisen teollisuuden pyörittämiseen ja käytän toki yhä myös ei-niin-hyvis-tuotteita. Olen turhamainen ja pidän kaikesta naisellisesta tuhertamisesta kuten pukeutumisesta, hiusten laittamisesta ja meikkaamisesta. En todellakaan aio luopua tästä ihanasta pinnallisuudesta puhtaamman kehon, mielen ja maailman vuoksi - aika raadollista.

MUTTA asioille voi tehdä jotakin. Minun osuuteni tästä jostakin alkoi, kun vaihdoin kalliit kemikaalikampaamoshampoot ja hoitoaineet Vihreän kosmetiikan palashampooseen. Lopetin kerralla hoitoaineen käytön ja aloin sen sijaan shampoopesun jälkeen huuhdella hiukset niin kylmällä vedellä kuin kestän. Hiuksille ei käynyt yhtään mitään. Värille (ihan taviskampaajan kemikaaliväri) ei käynyt mitään. Hiuspohjalle ei käynyt mitään. Hiukset tuntuvat palapesun jälkeen erilaisille kuin aiemmin, mutta se taitaa johtua siitä, että silikonit ja muut mömmöt eivät jää kiusaamaan hiusta. Hiukset siis ihan vaan tylsästi ja perinteisesti puhdistuivat.

Kävi sillä tavalla, että kun palashampoo kerran loppui, en ihan heti ehtinyt keskustaan ostoksille. Niinpä pesin Kreetalta käsi- ja suihkusaippuaksi rahtaamallani oliiviöljysaippualla myös hiukset. STADAA! Se toimii. Tästä innostuneena, kylppärissäni on nykyään enää yksi saippua kaikkeen.

Pesen oliiviöljysaippualla hiukset, ihon ja kasvot meikinpoiston jälkeen. Miettikää, miten ihanaa! Yksi saippuapala siinä paikalla, missä ennen oli shampoopullo, hoitoainepullo, suihkusaippua, kasvojenpuhdistusaine ja kasvovesi. Hiukset ovat hyvässä kunnossa ja kasvojen iho samoin.

Myös muut naamanjynssäysrutiinit ovat muuttuneet. Poistan silmämeikin rypsiöljyllä tai oliiviöljyllä (kun en enää käytä rypsiöljyä keittiössä, on kiva, että kylppärissä on käyttöä loppupullolle). Lorautan öljyä sormille ja pyyhin silmiä, kunnes ripset tuntuvat puhtailta. Sitten pyyhin kangaspalasella meikit pois poskilta. (Sekin on kuulkaas ituhipit hauskaa, ettei joka päivä kuluta kertakäyttöisiä, valkaistuja puuvillalappusia, vaan leikkelee rohkeasti yhden vanhan t-paidan miehen kaapista ja heittää laput pesukoneeseen ja käyttää ne sitten uudestaan - oh!)
Öljyt poistavat hyvin pahikset kemikaaliripsaritkin, vaikka maskaraa sutisi silmiin litran päivässä, kuten minä teen.
Jos naamalla on paljon meikkiä, pyyhin öljyisellä kangaspalalla koko kasvot ja sen jälkeen vaahdotan ihan vähän oliiviöljysaippuaa käsiin ja pesen koko naaman (tätä kokonaaman öljyämistä en tee joka päivä). Lopuksi huuhdon kasvot niin kylmällä vedellä kuin siedän.
Ja ihan lopuksi kuivaan kasvojen ihon pehmeällä froteepyyhkeellä pienin, pyörivin liikkein.

Kelatkaa, mitä tämä muutos tarkoittaa esim. matkailun suhteen. Otan mukaan meikit ja yhden saippuan. YHDEN! Jotain öljyä myydään jokaisessa ruokakaupassa joka maassa. Sillä rahalla, mitä tökötteihin ennen meni, voin (vähintään) kerran viidessä vuodessa lentää Kreetalle ostamaan pari palaa saippuaa (1-5 e/ kpl).

Minulla on siitä ihana tilanne, että nykyinen, hurmaava kampaajani (joka on siis ihan peruspahiksilla värjäävä) fiilistelee kanssani tätä saippuavalintaa eikä lainkaan tyrkytä hyllyillä notkuvia kalliita kampaamotuotteita. Arvostan sitä, että kampaajalla(kaan) ei tarvitse tuntea itseään luuseriksi vaikkei upota tukkaan miljoonaa eri seerumia ja tehoainetta.

Kuorin ihoa säännöllisesti täydellisellä luomukuorintavoiteella, jonka sain rakkaalta H:lta joululahjaksi. Valitettavasti en muista sen merkkiä tässä, sillä en ole kotona kirjoittamassa nyt. Olen ollut viime aikoina paljon muualla kuin omassa kylppärissä, joten tämä kuorinta-aine on ollut tavoittamattomissa. Iho alkoi näyttää kurjalta - kuivalta ja surulliselta. Korjasin asian ottamalla äidin kahvinkeittimestä käytettyjä kahvinporoja kuppiin ja sekoittamalla joukkoon oliiviöljyä. Kuorin tökötillä itseni päästä varpaisiin ja iho näytti ja tuntui käsittelyn jälkeen pehmoiselta ja kosteutetulta. Kylppäri näytti käsittelyn jälkeen hieman erilaiselta myös... Muista siis pestä jälkesi! Tämä kuorinta oli sotkua lukuunottamatta jopa parempi kuin ensin mainittu, koska iho oli suoraan suihkun jälkeen kosteutettu eikä sitä tarvinnut öljyillä tai rasvailla.

Näkökulma: jos olet lukenut tämän postauksen loppuun saakka, niin hihihii - olet käyttänyt elämästäsi muutaman minuutin siihen, että luet kuinka minä pesen kasvoni. Miettikää, miten kummallista! Että käytän aikaani siihen, että kerron teille, mitä teen iltaisin kylppärissä. Sitten kun avaa minkä tahansa naistenlehden, löytää aina juttuja siitä, mitä pitäisi tehdä illalla kylppärissä. Luulettekos, että nämä näitä puunausjuttuja kirjoittavat ihmiset kiertelevät kaupoissa ja etsiskelevät hyviä tuotteita ja lukevat aiheesta kirjallisuutta, tutustuvat mömmöjen ainesosiin ja testailevat tuotteita kuukausien ajan ja mahdollisesti sitten kirjoittavat niistä lehteen. Nounounou! Näille ihmisille lähetetään söpöjä purnukoita töihin ja sitten nämä ihmiset kirjoittavat niistä. Olen itse päässyt nauttimaan välillisesti lumoavista tuotteista, joita näille juttuja kirjoittaville ihmisille lähetetään koko ajan, joka puoleta. Olen ihan iloinen, koska sain toimittajaystävältäni luomupurnukoita, joka ovat ahkerassa käytössä. Ja vaikka olen aina tiennyt, että näin tämä homma pyörii. Että jokainen kosmetiikkajuttu on tavalla tai toisella maksettu mainos, olen silti marssinut kauppaan ja ollut ihan että "joojoo, ai että tämä on se tuote(sarja), joka ratkaisee kaikki mun iho-ongelmat, tietenkin voin maksaa siitä satasen". Älkää uskoko naistenlehtiä, uskokaa minua ;)