tiistai 12. lokakuuta 2010

Anna mennä vaan!

Ruokareseptin sijaan tarjoilen nyt reseptiä miellyttävämpään elämään. Poliittiset aiheet pyörivät erään projektin ansiosta ajatuksissa ja tarjoilenkin siksi tänään annoksen omaa poliittista ohjelmaani, smoothiella, luonnollisesti :)

Lopeta varmistelu ja pelkuruus - elä ilman reseptiä


Ilman reseptiä eläminen on helppoa ja kivaa. Se ei ole kiinni elämäntilanteesta. Tietenkin pitää huolehtia velvollisuuksista ja tietenkin pitää pitää rakkaistaan ja itsesään huolta. Mutta se, että elää yhteiskunnan keittokirjan sovinnaisuudella, lisäaineilla ja kovetetuilla kasvisrasvoilla kyllästetyn reseptin mukaisesti, on, noh... valinta.

Kaikki tekemiset ovat valintoja. Tekemättä jättäminen on valinta. On aivan mahtavaa valita normielämä ja elää sitä normisäännöillä, jos se oikeasti tuntuu oikealta ja hyvältä. Mutta sen näkeminen, että kyse on valinnasta muiden joukossa, eikä ainoa oikea tapa toimia, on tärkeää.

Itse olen päästänyt peloista ja tasaisen varmuuden tavoittelusta irti asia kerrallaan ja olen yllättäen onnellisempi ja tasapainoisempi kuin koskaan. Opiskelen mitä haluan, enkä enää alaa, josta kyllä ihan tykkään, jossa olen hyvä ja jossa odottaisi varma, tasainen toimeentulo. Sen sijaan opiskelen epävarmaa ja vähän epämääräistäkin kokonaisuutta, jota rakastan.

TULOS:
Minulla on huomattavasti vähemmän rahaa käytössä kuin koskaan aikuisen elämäni aikana. Minulla on aivan yhtä kova kiire kuin aina ennenkin. Meinasin kirjoittaa, etten enää ajattele hyötylähtöisesti. Mutta ajattelenhan! Hyöty ei vaan enää tarkoita sitä, että olen koko ajan huolissani ja varpaillani, miellytän muita ja varmistelen selustaani. Hyöty onkin pankkitilin saldon, uusien kenkien ja vieraiden ihmisten hyväksynnän sijaan sitä, että saan tehdä intohimoisesti itseni näköisiä asioita hyvässä seurassa. Että saan voida hyvin. Oli kyse sitten opinnoista, työstä, asumisesta, ihmissuhteista, ruokavaliosta tai mistä tahansa.

Ja ei, en ole yhteiskunnan menosta vieraantunut hippeilijä tai vanhempien rahoilla elävä bilettäjä. Aidosti omien valintojen tekeminen on täysin mahdollista (joskin vaatii järjestelyä ja joustoa), vaikka olisi pieni lapsi ja asuntolainaa. Omat valintansa kannattaa kyseenalaistaa aina välillä.

Oikeastaan tämä kaikki lähti omalla kohdallani aika voimakkaasti liikkeelle lapsensaannista ja siitä, miten ahdistuin niistä äitiyden ja perheen normeista, jotka minuun liitettiin ainoastaan siksi, että olin synnyttänyt suloisen tytön. Aivan kuin koko persoonani olisi yhtä äitiyttä ja imeytyisin mukaan äitiyden universaaliin kokemusmaailmaan, jossa jokainen äiti katsoo maailmaa samalla tavalla. Hrrrrrrrr! Tällainen roolittaminen on väkivaltaa.

Loistavan näkökulman oikein elämiseen tarjosi entinen opiskelukaverini, nykyinen kaverini ;) Kurre bloggauksessaan vakavasti ottamisesta. "Te etäännytätte itsenne kaikesta, koska ette uskalla heittäytyä elämän pieniin hetkiin täysillä. Te elätte kelmun takaa. Te olette se enemmistö, jolle maailma on pelkkiä ihankivoja saavutettavissa olevia asioita, joka ei pysty heittäytymään elämään tässä ja nyt."

Ideologian mukainen resepti loppuun. Tässä tämän päivän aamiainen ja lounas.

Epäsovinnaisuussmoothie

Mittaamatta fiiliksen mukaan blenderiin

tuoreita karpaloita
romaine-salaattia
tammenlehväsalaattia
banaania
hunajaa (äiti toi Itävallasta vuorilta - ah!)
lucumaa
vettä

Illalla teen intialaista - ja kypsennän huolella jokaisen ainesosan ;) Haa!

4 kommenttia:

  1. Hei ihana blogi Anna!!!! <3

    VastaaPoista
  2. No mut sä nyt olet tuollainen äiti-ihminen. : )

    (ps. Inner peace and harmony)

    VastaaPoista
  3. Joo-o, sinä ovela nimimerkinvaihtelija! Äänekastä sisäistä rauhaa ja äiti-ihmisyyttä :)

    VastaaPoista