sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Pieni aamukakku

Eilen illalla meille tuli vieraita. Sanoin huolimattomasti joskus päivällä, että ehkä leivotaan kakku. No eihän me mitään kakkua ehditty leipoa, tehtiin pikaisesti rahkaa ja lapsi jäi harmittelemaan leipomattomuutta. Raivarien estämiseksi lupasin leipoa aamulla. Itse unohdin lupauksen heti, mutta aamulla ehdin tuskin keittiöön, kun Penni jo seisoi essu päällä vieressä. Ei auttanut kuin ryhtyä luovaksi saman tien. Okei, espressokupillisen ajan neuvottelin itselleni pohdinta-aikaa. Pienemmän kokin vaatimuksena oli muumipeikkovuoan käyttö.



Mokkasuklaavaniljamuumi


TÄYTTEET

1 dl vettä
reilu rkl agar agaria

0,5 dl espressoa
2 rkl raakakaakaojauhetta
vajaa 1 rkl hunajaa

1 dl kookoskermaa
1 tl vaniljauutetta
0,5 rkl hunajaa

Keitä agar agaria ja vettä keskenään ja sekoita villisti jotain ehkä 5 minuuttia. Laita lapsi sillä aikaa sekoittelemaan espressoa, kaakaota ja hunajaa. Kun molemmat seokset ovat valmiita, sekoita puolet agaragarkiisselistä mokkasuklaaseokseen ja kaada kakkuvuoan pohjalle. Työnnä vuoka jääkaappiin jähmettymään.

Sekoita jäljellejääneeseen agaragarkiisseliin sitten kookoskerma, vaniljauute ja hunaja. Kun massa on tasaista, kaada se toiseksi kerrokseksi jo vähän jähmettyneen mokkasuklaakerroksen päälle. Taas jääkaappiin ja pohjan tekoon.

POHJA

25 g kaakaovoita
1,5 dl cashew pähkinöitä
0,5 dl hampunsiemeniä
ripaus hyvää suolaa suolaa

Aja monitoimikoneen s-terällä niin kauan että muodostuu taikinapallo. Taputtele taikina pohjaksi jähmettyneiden täytekerrosten päälle ja laita aamiaisen ajaksi jääkaappiin.



P.S. Muistakaa äänestää.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Kaalikääryleitä

Pikku Tomaatti ja minä tilasimme luomulaatikot Labbyn kartanolta. Mitä Hanna edellä, sitä Annamarika perässä. Jännityksellä kokeilin tehdä raakoja kaalikääryleitä.

Yksi vatsa täyttyy kahdella kääryleellä. Minulle jäi siis jääkaappiin täytettä vielä kahteen. Mitähän siitä keksisi!

Kaalikääryleet raakana

4 isoa kaalinlehteä
suolaa
4 tl hunajaa

1 porkkana
5 cm pätkä palsternakkaa
1 tomaatti
puolikas avokado
1 rkl hampunsiemeniä
mustapippuria
suolaa

pari rkl survottua puolukkaa
hyppysellinen ruokosokeria

Irrota kaalinlehdet kerästä varoen. Rouhi päälle hyvää suolaa ja kaulitse pehmoisiksi.

Raasta porkkana ja palsternakka. Paloittele tomaatti ja avokado. Sekoita raasteet, palaset ja hampunsiemenet keskenään. Mausta mustapippurilla ja suolalla.



Voitele kaalinlehdet sisäpuolelta hunajalla (1tl hunajaa/lehti). Nostele täyte lehtien sisään ja kääri rullalle.

Tarjoa makeutetun puolukkasurvoksen kanssa. Syö sormin, dippaa puolukkaan!


Parasta lumista viikonloppua teille kaikille <3

lauantai 20. lokakuuta 2012

Puolukka-aika

Lauantai-ilta. Keittiö täynnä puolukoita. Lapsi on kuumeessa ja säpsähtelee keittiökoneiden surinaan, blenderin käyttö siis kielletyllä listalla. Itsellä pieni sinnikäs migreeni hakkaa silmien takana. Googlailen päämäärättömästi puolukkareseptejä ja haen inspiraatiota. Mietin jotain, mihin en tarvitse monitoimikoneen mitään osaa. Lopulta alan vain tehdä, maistella ja lisätä. Aivan! Näinhän mulla on tapana kokata. Kaapit auki ja kokeilemaan.

Tätä tuli kaksi tuhtia annosta. Toinen saa jäädä odottamaan aamiaista :)

Puolukkapommi


MURUTAIKINA
1 dl macadamiapähkinöitä
20 g kaakaovoita
teelusikan kärjellinen steviaa
1 tl kanelia
vähän raastettua sitruunankuorta, ehkä 1 tl
1 rlk hamppuproteiinijauhetta
muutama tippa vaniljauutetta

PUOLUKKAHILLO
1 dl survottua puolukkaa
pikkuriikkisen steviaa
1 rkl chia-siemeniä

Rouhi pähkinät hienoksi rouheeksi veitsellä. Raasta tai rouhi myös kaakaovoi. Sekoita vesihauteessa pähkinärouhe, kaakaovoi, stevia, kaneli, sitruunankuori (käytä aina vain luomuhedelmien kuoria), hamppujauhe ja vaniljauute.

Sekoita puolukat, stevia ja chiasiemenet keskenään. Anna tekeytyä noin 10 minuuttia aina välillä sekoitellen.

Lusikoi laseihin vuorotellen murutaikinaa ja puolukkahilloa, pistä jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.



Käytän steviaa sen määräävän maun vuoksi tosi harvoin. Puolukka kuitenkin kestää stevian ja on ehkä ainoa marja, jonka kanssa uskallan käyttää sitä.

Hyvää viikonloppua!

maanantai 8. lokakuuta 2012

Uudelleenkasailua

Eilen illalla lamaannuin. Sain myöhään sunnuntai-iltana (kuka työskentelee sellaiseen aikaan) graduohjaajaltani sähköpostiviestin. Siinä kerrottiin, mitä KAIKKEA vielä kannattaa tehdä ennen kuin palautan tekeleen. Luin viestin pikavauhtia läpi. Se alkoi: Kirjoitat sujuvasti, ja sinulta tuntuu irtoavan tekstiä. Tilanne on sikäli hyvä.

SIKÄLI! Miten niin sikäli hyvä? Jos mun kirjoitustaito on se, mikä näyttäytyy hyvänä, on kaikki muu luultavasti pielessä. Eikö?

Siltä viesti ainakin vaikutti. Rivi rivin jälkeen korjausehdotuksia. Liikaa sitä, liian vähän tätä, yksi hiellä ja verellä kasaan riipimäni tutkimustulos turha. TURHA!! Jestas.

Laitoin tekstarit kolmelle ystävälle. Tajusin hämärästi siinä itsesäälin laaksossa, että minulla on paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan pahaa oloani ja tukemaan. Enemmän kuin nämä kolme, vaikka kolme on paljon sekin. En vaan siinä hetkessä jaksanut enkä halunnut useampia kiusata. Lähetin kurjat viestini ja kaikki vastasivat nopeasti takaisin. Vanha ystävä, suloinen pragmatistini antoi suoran ohjeistuksen siihen, miten ensin raivotaan ja itketään, sitten tartutaan toimeen ja hoidetaan yksi asia kerrallaan. Muistutti, että matkaa on huomattavasti vähemmän edessä kuin takana. Juuri iltateeltä lähtenyt ystävä, jonka kanssa keskustelut olivat hetkeä aiemmin pyörineet hengellisten asioiden ympärillä, laittoi viisaita sanoja siitä, kuinka kaikki asiat lähtevät itsensä ja tunteidensa hyväksymisestä liikkeelle. Vasta aamulla luin kolmannen viestin ja melko täydellinen alku päivälle on lukea, että olen älykäs ja ihana ja pystyn mihin vaan. Kiitos teille rakkaat!

Nukuin pitkän yön. Näin unia siitä, miten söin suuria määriä suklaata ja shoppailin turhaa tavaraa. Aika stereotyyppisiä tapoja tukahduttaa pahaa oloa ;) Aamulla heräsin todella jumissa. Joka paikkaan sattui. Köpöttelin kylpyhuoneeseen kuin ikää olisi ainakin 50 vuotta enemmän kuin todellisuudessa. Siinä jumittaessa luin ystävien viestit uudestaan. Ymmärsin, että mun on oltava itselleni yhtä hyvä ystävä. Mun täytyy rakastaa itseäni ja hukuttaa itseni niihin sydämiin ja halauksiin, mitä puhelimen näyttö on täynnä.

Hengitin syvään. Otin ohjat omiin käsiin. Nyt tulee nolo itsehoitovinkki, jota käytän huonoina hetkinä, kun muistan. Tykkään iskelmämusiikista. Laitoin kajarit täysille ja siirappisimmat rakkausiskelmät pauhaamaan ja soitin rakkauslauluja itselleni. Tietoisesti, aktiivisesti kuuntelin sanoja (joita oikeastaan pidän aika ahdistavan parisuhdemallin uusintamisena) ja kohdistin ne itseltäni itselleni. Samalla tein tavalliset aamuhommat: peseydyin, pukeuduin, keitin espresson ja kirjoitin aamusivut. Mietin, määrittelenkö itseni tosiaan niin paljon omien töideni ja opiskelujeni kautta. Kyllä. Aika surullista. Muistutin olevani edelleen se sama ihminen kuin ennen illan viestiä.

Tämän uudelleenvirittäytymisen jälkeen olin valmis ottamaan uusintamatsin mörön kanssa. Ensin huristinsuristin vahvistavan rakkausjuoman.

Itserakkaussmuuti

1,5 dl puolukoita
1 pieni banaani
1 rkl macaa
2 rkl hamppuproteiinia
1 rkl chia-siemeniä
2 tl msm -jauhetta
vajaa rkl bee pollenia
1 rkl spirulinaa
0,5 rkl chlorellaa
1 rkl hunajaa

pari desiä vettä

Hurisuta rauhassa pitkään. Tuloksena vajaa viisi desiä metsänväristä villin, raikkaan makuista rakkautta.


Mörkö odotti sähköpostissa aivan rauhassa, aivan kuin ei olisi kymmenen tuntia takaperin järkyttänyt mielenrauhaani mitenkään. Laitoin musat kovemmalle. Siemailin smuutia. Kirjoitin ranskalaisin viivoin jokaisen parannusehdotuksen paperille. Niitä tuli yhdeksän. Aika paljon vähemmän kuin olin kuvitellut. Suurin osa asioista oli lisäksi sellaisia, joista olin ihan itse ohjaajalleni sanonut tai joihin olin erikseen pyytänyt apua.

Ohjeiden (ne tosiaan taisivat olla ohjeita, eivätkä moitteita) lopuksi oli vielä lisäys, että kaikkea sanottua ei tietenkään kannata ottaa tarkasteluun, vaan valita, mitä painotan. Jos jossain joskus järjestetään ylireagoinnin maailmanmestaruuskisat, ilmoittaudun mukaan!

Nyt kun katson ohjaajan viestiä, ei loppulause tunnukaan vittuilulta kuten vielä illalla vaan kannustavalta ohjeelta loppukiriin.

Älä ole huolissasi - tästä on hyvä jatkaa!

Rakkautta. Tästä on hyvä jatkaa!