Kun on tiedossa vain yksi vieras, voi revitellä enemmän. Kun on tiedossa yksi vieras, jolla on samanlainen suhtautuminen ruokaan, kuin itsellä (kaikkea maistetaan, melkein kaikesta tykätään ja pihvit voi jättää kauppaan), pääsee piru irti keittiössä. Näin kävi viime viikolla. Ystäväni oli puhelimessa maininnut, että tekisi mieli graavia lohta. Rakensin tarjoilut sen ympärille.
Parhaat ruokavieraat tunnistaa siitä, että jo puhelimessa tulee keskusteltua ruoasta. Sen lisäksi ruoan äärellä tulee keskusteltua ruoasta. Ja ruoan jälkeen. En mitenkään vaadi tätä vierailtani - rakastan teitä kaikkia :) Mutta onhan se hauskaa, että annoksia voi analysoida yhdessä.
Ymmärrän hyvin, että kaikki eivät jaksa jauhaa rakenteista ja makuyhdistelmistä ja uusista resepteistä. En minäkään jaksa keskustella vaikka jääkiekosta tai muusta turhanpäiväisestä (hahaa).
Aloitin siis lohella, jonka työnsin jääkaappiin graavaantumaan kaksi päivää ennen tarjoilua. Lohta oli ehkä 400 g. Sieltä paksummasta päästä filettä mielummin, tulee tasaisempi maku ja nätimmät palaset.
Kesän ensimmäinen graavaus
400 g lohta
1 rkl ruokosokeria
reilusti merisuolaa
1 rkl valkopippuria
vajaa nipullinen tuoretta tilliä
Nypi ihan aluksi kaikki ruodot pois fileestä, jos niitä on. Elämä helpottuu huomattavasti ruotopinseteillä (kiitos J ja T <3). Rouhi pippurit ja merisuola ja hiero mausteet kalan pintaan huolella käsin.
Kun kala on valmista tarjoiltavaksi, leikkaa ohuita siivuja ja laita tarjolle. Itse rullasin ruusuiksi ja tarjoilin sitruunan kera. Kalan kaveriksi tein ihanan voimakasta hakkelusta pipajuuresta ja inkivääristä näin:
Hakkeluskaveri
Pätkä inkivääriä
3 kertaa enemmän piparjuurta (kuin inkivääriä siis) -Tämä ei ole järin tarkkaa!
2 rkl oliiviöljyä
parista oksallista tuoreen meiramin lehtiä
0,5 tl hunajaa
ripaus ruususuolaa
Surrur sauvasekoittimella (ostin uuden, ihanan ja tehokkaan, ah!). Tästä ei tule tasaista tahnaa, vaan raastetyyppistä hakkelusta. Kannattaa ihan rauhassa suristella silti, että maut sekoittuvat. Tämän voi tehdä edellisenä iltana tai ainakin hyvissä ajoin ennen pastaa, että ehtii vähän hengähtää jääkaapissa ennen tarjoilua.
Seuraavaksi siis raakapastaa. Tämä pasta on herkullista ja riittävän ruokaisaa sellaisenaankin, mutta suosittelen lisäämään kastikkeen mausteita, jos ei syö kalaa ja hakkelusta. Tein hyvin miedon version, jotta muut maut eivät hyppisi hakkeluksen silmille.
Väritetty raakapasta ja pähkinäkastike
Pastaan suikaloin puolikkaan kesäkurpitsan ja yhden porkkanan kuorimaveitsellä. Maustamiseen vain sitruunaa (ehkä 3 rkl), ruususuolaa ja yksi pienitty luomutaateli. Päälle silputtu kevätsipuli.
Kastikkeeseen seuraavat ainekset surrurhurrur ja valmista on:
1 dl liotettuja auringonkukansiemeniä
1 dl liotettua luomupähkinäsekoitusta (laiskan ja valintakammoisen pähkinänostajan suosikki)
1 tl hunajaa
1 tl dijon-sinappia
pikkuisen soijaa
vähän raastettua muskottipähkinää (Jos saat käsiisi kokonaisen pähkinän, käytä sitä mielummin kuin kaupan jauhetta. Maku on täyteläinen ja huumaava, vaikkei muskotti näin pienissä määrin huumaakaan ;))
Koristelin kastikkeen kurpitsansiemenillä.
Tämä pasta oli yllättävän hyvä kaveri kalalle ja hakkelukselle. Kokonaisuuden maku oli tavallaan hyvin suomalaista kesäruokaa, mutta siinä oli kiva aasialainen koukku, joka syntyi hakkeluksen wasabisukulaisuudesta ja pastassa olevan sitruunamaustetun kesäkurpitsan bambumaisuudesta. Maistuvat yllättävän paljon samalta - bambu ja raaka kesäkurpitsa. Myös makean taatelin yhdistäminen pastaan kannattaa!
Tuossa annoskuvassa on sen verran ruokaa, kuin olisi ehkä kannattanut syödä. Todellisuudessa söin melkein tuplasti. Kalaa ja hakkelusta oli reilusti yli kahden ihmisen tarpeiden. Olisi riittänyt neljälle, jopa meidän rekkamies-annoksilla :)
Se tässä raakaruoassa on ihanaa, että vaikka määrällisesti syö paljon, ei tule sitä hiilarihumalaa, ähkyä ja vaikeaa oloa, mikä iskee allekirjoittaneeseen hyvin helposti. Tulee kylläiseksi kuitenkin. Henkilökohtaisesti en ole sitä mieltä, että kaikkien pitäisi syödä samalla tavalla tai että raakaruoka tekee ihmisen autuaaksi. MUTTA: onhan se nyt hyvänen aika sentään ihanaa ja kivaa ja kaikkea sensellaista että on vielä syöpöttelyn jälkeenkin energinen ja innoissaan.
(Henkilökohtainen välikommentti teille H&H: tämä ei tarkoita, ettettekö tulisi näkemään enää koskaan mun klassisia sokeriyliannostussohvahoureita - liika hyveellisyys on myös tappavaa.)
Ja sekin etu raakailussa on, että jaksaa ottaa, ei ainoastaan jälkiruokaa, vaan kahta jälkiruokaa. Arvostan herkuttelua enemmän kuin edustamista. Niinpä päätin imuroinnin sijaan tehdä jäätelön lisäksi myös namia.
Jätskiin laitoin ensimmäistä kertaa elämässäni avokadoa ja naaa-am, mikä maku ja rakenne! Suklaa sai rauhan, kun banaani ei kiusannut sen aromeja (pidän kyllä banaanistakin, ei sillä).
Suklaa-avokadojäätelö
2 dl kookoskermaa
0,5 dl liotettuja rusinoita
8 liotettua cashew-pähkinää
2 rkl kaakaonibsejä
1 avokado
2 rkl raakakaakaojauhetta (kaikkien muidenkin ohjeiden kaakaot raakoja, ellen muuta mainitse)
1 rkl hunajaa
Surisuri ja pakastimeen pariksi tunniksi.
Mulperinamit
4 rkl kookosöljyä
reilu 1 rkl mulpereita
1 tl macaa
1 rkl hunajaa
ripaus ruususuolaa
Nämä menivät hyvin sekaisin ilman vesihaudettakin, kun pidin lasipurkkia kädessä ja sekoitin reippaasti. Tämä karkin kohdalla on suurensuuri houkutus syödä massa siltä istumalta lusikalla purkista ja jättää kokonaan väliin tylsä pakasta-ja-tarjoa-muillekin-osuus. Pakastuksen jälkeen, hyvässä seurassa, jätskin, kirsikoiden ja kahvin kanssa tosin vieläkin parempaa.
Pahoittelut surkeasta kuvasta. Tässä vaiheessa iltaa en enää jaksanut ajatella blogiestetiikkaa.
