sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Sushi ja konvehdit



Kävin pitkästä aikaa Ruohonjuuressa eilen ja ostin sushiaineksia. Eilinen päivä tiivistyi tähän hurmaavaan raakasushireseptiin, joka ei hävinnyt maussa lainkaan riisitäytteisille. Tämä resepti on nopea ja helppo - aivan täydellinen siis!

Sushirullia

Raakoja (Kai? Jos paketissa lukee paahtamaton, kuvittelen sen olevan raaka...) luomunoriarkkeja, joiden päälle:

avokadoa mössättynä koko arkin verran (pieniä avokadoja meni noin puolikas per arkki)
luomu-inkivääripikkelssin palasia n. 6 slaissia per arkki
"riisiä" reilu 2 rkl per arkki
Osaan laitoimme myös babypinaatinlehtiä

Arkki vaan rullalle ja palasiksi. Veitsi piti teroittaa, että rullat eivät menneet mössöksi, mutta terävänä ei ollut mitään ongelmaa.

Osaan laitoimme päälle vielä kirjolohenmätiä, joka sopi hyvin, mutta ei ollut ollenkaan välttämätön, jos tahtoo pysyä vegaanilinjalla.

Lisäksi wasabia (Ruohonjuuresta löytyi luomuwasabijauhetta, josta riittää pitkään) ja luomusoijaa ja dipdip rullat niiden sekoitukseen juuri ennen suuhun laittamista.

"Riisin" tein blenderissä puolikkaasta kukkakaalista ja kourallisesta hasselpähkinöitä (en liottanut mitään, resepti syntyi niin vauhdilla ja nälässä), lorauksesta soijaa, reilusta lorauksesta oliiviöljyä ja ehkä noin desistä vettä.

Oli hirmuisen hyvää

ja hirmuisen kivaa :)

Ostimme myös mansikanmakuisen ombarin ja se oli taivaallista. Ei kuitenkaan yhtä hyvää kuin namit, jotka valmistin tänään.

Hasselpähkinäkonvehdit

köntsä kaakaomassaa (ehkä reilu 2-3 rkl?)
3 kourallista hasselpähkinöitä
2 rkl lucumaa
1 rkl macaa
1 kukkurallinen rkl karpalojauhetta
1 rkl hunajaa
2 rkl kookosöljyä

Surraa blenderissä pieneksi kaikki paitsi hunaja ja kookosöljy. Sekoita blenderin tuottama jauhe vesihauteessa hunajan ja kookosöljyn kanssa. Muotoile käsin massasta suupalan kokoisia konvehteja ja laita jääkaappiin jähmettymään.



lauantai 4. joulukuuta 2010

Reboot elämälle ja superaamiainen sen juhlistamiseksi

Olen ollut kipeänä ja muutenkin veto pois viime aikoina. Paitsi talvi ja kiireet, vaikuttaa siihen varmasti se, etten ole juurikaan liikkunut, olen syönyt vähän huonommin ja nukkunut liian vähän. En ole kuunnellut itseäni vaan paahtanut. Se on hassu juttu, koska saan ihan yhtä paljon aikaiseksi tekemällä omaan tahtiin. Paahtaminen vaan on syksy-talvi-suomalainen tapa, joka on juurtunut syvälle systeemiini. Stressaaminen ei auta mitään. Itse asiassa huomaan olevani tehokkaimmillani kun voi hyvin ja kuuntelen itseäni. Tämä on ihan itsestäänselvyys (Kaksikossa niistä lisää), mutta silti me paahdetaan.

Tänään teen voimakkaan hemmotteluliikkeen ja täytän itseni ravinteilla ja herkuilla. Samalla teen kodista energisyyteen kannustavamman tuulettamalla, siivoamalla, lahjoittamalla pois ylimääräistä tavaraa, sammuttamalla valot ja sytyttämällä kynttilöitä. Lisäksi aion vähintään käydä ulkona, leikkiä tytön kanssa, kuunnella joululauluja ja hengailla kivojen kanssa, jotka saavat raa'an osansa päivällisestä ja tunnelmoinnista, kunhan pääsevät töistä ja muista riennoista. Tämän kaiken teen ihan rauhassa, nautiskellen mauista ja kodin muuttuvasta tunnelmasta.

Aamiaiseksi nautiskelin smoothien ja muistin ottaa d-vitamiinini!

Samettismoothie

1 avokado
vajaa ruukullinen tammenlehväsalaattia
1/2 dl mansikoita
1/2 dl mustikoita
1x2 cm palanen inkivääriä
1 rkl kookosöljyä
1 rkl luomu pellavaöljyä (kiitos ihana H parhaasta tuliaisesta)
2 rkl hunajaa
2 tl luomu chlorella-jauhetta
2 tl macaa
2 tl lucumaa
vettä

Blendasin tätä piiiitkäään. Lopputulos on aivan loistava. Se on niin pehmoinen, että vain tapahtuu suussa.

Näillä aineksilla ja minun ei-mikään-vanukas-vaan-juotava -koostumusmieltymykselläni (lisään siis melko paljon vettä) tätä tuli lähes litra. Vähän liikaa, kun jakamassa olen minä ja 2-vuotias (joka veti smoothiensa muuten ennätysajassa). Loput otetaan välipalana sitten.

Superhyvää ja paahtamatonta lauantaita!

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Moka on lahja!

Sokerittomuus sujui melko hyvin. Pari kertaa lipsahdin tietoisesti. Tässä sokeriset hetkeni marraskuulta:

Join heti kuun alussa 6.11. kuitenkin glögiä. No, teki mieli ja tuli iloinen mieli :D Ja samana iltana otin mojiton. Dingdong. Se oli myös hyvää, mutta ei ollenkaan niin välttämätöntä kuin alkuillan glögi.

Ja 13.11. otin siideriä pikkuisen lasillisen (alle desin). Se oli ihan pakkotilanne ja liittyi perinteiden kunnioittamiseen ja ystävyysriittiin (jepjep).

19.11. Äiti teki piirakkaa. Söin pikkuriikkisen minimaalisen palasen. Ja siitäkin annoin puolet pois, koska oikeastaan ei sitten tehnytkään mieli.

Lisäksi söin pari kertaa ruoan kanssa ketsuppia, koska halusin (ketsuppi ei ole ikinä hyvä juttu, mutta jos on pakko syödä sitä, kuten esim. minun on, suosittelen luomuvaihtoehtoa ja tavisketsupeista ehdottomasti sokerivaihtoehtoa makeutusainetappajaketsupin sijaan!).

Mitä opin? Käytän suurimman osan sokerista alkoholissa?!? En oikeastaan... Tässä kuussa se vain sattui menemään näin. Syön tosi vähän karkkia nykyisin, eikä karkkitilanteita oikeastaan tullut vastaankaan. Leivonnaisia syön sosiaalisissa tilanteissa ja niitä kyllä tuli vastaan. Jätin lakon vuoksi syömättä yllättävän monta pullaa, piirakkaa ja kakkua, joita ei tehnyt mieli.

Jatkossa osaan kenties nähdä nämä tilanteet selvemmin ja kysyä, tekeekö mieli. Ja välillä aivan varmasti syön vaikkei tekisikään. Lähinnä lakko avasi silmiäni sen suhteen, miten jokapäiväistä sokeri on. Haluan tietää, mitä syön. Aion syödä sokeria satunnaisesti jatkossakin, mutta haluan olla tietoinen sen syömisestä samalla tavalla kuin olen muistakin ruoka- ja juomavalinnoistani.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Paheellinen sunnuntaiherkku

Tänään jumitetaan kotona. Suuri herkuttelutarve iski, enkä viitsinyt tehdä mitään aikaavievää. Kaakomassa on loppu, joten sain kehittää pikareseptin. Tämä ei ole aivan raaka, mutta kuka täällä vinettäisi pikkuasioista!

Hedelmiä ja dippi

1 rkl kookosöljyä
1 rkl raakakaakaojauhetta
1 rkl hunajaa
1 rkl luomutahinia

Sekoita hyvin ja viipaloi mitä tahansa hedelmiä mukaviksi suupaloiksi. Dippaa ja tee seuraksi hyvää espressoa.

Toimii Gilmoren tyttöjen kanssa, eikä tee yhtään mieli donitseja ;)

perjantai 19. marraskuuta 2010

Naminam ja uusi tukka

Pieni namihehkutuspäivitys: en olisi uskonut, että oikeasti tämä voi toimia. OLIN VÄÄRÄSSÄ! Kokeilin Viidakkomiehen inspiroimana makeannälissäni tätä ensimmäistä kertaa viime viikolla. Parasta karkkia juuri nyt: Cocovin kaakaomassapalanen dipattuna vuorihunajaan, johon on sekoitettu karpalojauhetta.

Kampaajani Minja, jota olen hehkutellut aiemminkin, valmistui ja päästin tytön mellastamaan loppunäytöstä varten hiusteni kimpussa. Pukeuduin myös lakanaan :D Tässä uusi tukka, jota rakastan ja ihan vaan vähän hullut näytösmeikit :)





Kiitos Minja ja hyvää viikonloppua kaikki!

perjantai 12. marraskuuta 2010

Synttärit

Tein viime viikolla vietettyihin tytön 2-vuotisbileisiin synttäritarjoilut, joihin olin oikein tyytyväinen ja niin tuntuivat olevan vieraatkin.



Kaikki saivat koota oman salaattinsa omien mieltymystensä ja ruokarajoitteidensa mukaan. Itselleni uutta oli idätetty tattari. En tykkää tattarista kypsennettynä, mutta kokeilin huvikseni idättämistä ja sain uuden suosikin. Se itää niin nopeasti, että lyhytjänteisempikin saa valmista ruokaa eivätkä idut homehdu astiaan (krrrrhhmm).



Väkeä oli noin kolmekymmentä, enkä edes yrittänyt tehdä tarjoilua sellaiseksi, että jokaiselle olisi paljon kaikkea. Vihreää salaattia (lehtisalaattia, tammenlehvää ja romainea sekaisin) oli paljon ja kaikkea muuta jonkin verran. Kaikki söivät aika erilaista ruokaa, mikä on hauskaa. Jokainen luo oman todellisuutensa (yäääääk ;))

Mitään perinteistä naposteltavaa en tarjonnut. Pöydillä oli isot hedelmäkulhot, josta sai napsia illan mittaan, mitä mieli teki.

Jälkkäriksi tein perinteisen sokeritäytekakun ja jätskikakun. Kukaan ei ollut ottanut jälkkäreistä kuvaa, mikä harmittaa. Buu. Mutta onneksi voin kuvailla täydellisesti, mitä tein!

Täytekakkutaikina oli perinteinen: 6 munaa, saman verran sokeria ja vehnäjauhoja, riittävästi leivinjauhetta JA omana lisäyksenä täytteen makuja täydentämään pari teelusikallista kanelia. Täytin sokeripommin survotuilla karpaloilla ja sellaisella mönjällä, jossa oli kermavaahtoa, turkkilaista jogurttia ja kinuskia. Pinnalle kaulitsin marsipaania ja pursottelin kermavaahtoa. Koristelin komeuden kimaltavilla lisäainesokerikoristeilla, sluuuurps!

Oikeana jälkkärinä oli

Raakajätskikakkua raakasuklaakastikkeella


Ohjeella tulee kaksi kakkuvuoallista valmista kamaa

Mansikkamassa:
6 dl kookoskermaa
5 dl pakastemansikoita
4 banaania (tai ehkä 5)
1 dl liotettuja luomurusinoita
3 rkl hunajaa

Srrrrrrrhrrrrrr blenderissä. Tarkista maku. Jaa mansikkajätskimassa tasaisesti kakkuvuokiin.

Sitruunamassa:
2 dl kookoskermaa
1-2 banaania
2 rkl raastettua sitruunankuorta

Hrrrrsrrrr ja kaada mansikkamassan päälle.

Pakastimeen pariksi tunniksi. Koristele valmis kakku sitruunankuorella.

Suklaakastikeen reseptiä on vähän hankala laittaa tähän, koska en muista suhteita kunnolla, mutta eipä niillä ole mitään väliä. Laita fiiliksellä, maistellen vesihauteessa sekaisin:

kookosöljyä
raakakaakaojauhetta
hunajaa
sitruunamehua

Parasta tässä jälkkärisä on se, kun juoksevaa suklaakastiketta laittaa jätskin päälle, se jähmettyy siinä karkiksi. Namnamnammmmm <3 Tämä on taas varma herkku skeptikoillekin!



Sokerittomuus piti kohdallani läpi juhlien. Eikä edes tehnyt mieli!

maanantai 1. marraskuuta 2010

Sokeriton loskakausi

Kurre on sokerilakossa marraskuun ja koska olen yllytyshullu ja hankaluuksia havitteleva yksilö, hyppäsin mukaan.

Sokerilakko kuulostaa ehdottomalta ja vaikealta ja vaikka miltä. Niinpä olen kehittänyt omat "säännöt", joista saan halun ja tarpeen mukaan luistaa, jos tuntuu siltä. Ilman reseptiä lakossa ollaan seuraavanlaisesti.

Lakon säännöt

1. En osta sokeria sisältäviä juttuja, kuten karkkia tms.
2. En lisää sokeria mihinkään, mitä teen itselleni.
3. Saan syödä vaikkapa sokeria sisältävää ruokaa, jos vaihtoehto on liian hankala. Siis koulussa voin syödä vaikken olisi varma, onko ruoassa lisättyä sokeria.
4. En ota kylässä sokerisia tarjottavia, jos se ei aiheuta hankaluuksia. Jos jossain on tarjolla kakkukahvit, otan minimaalisesti kakkua, jos koen, että tilanne vaatii sitä (kaikki varmaankin tunnistavat tällaisen tilanteen).
5. Jos muka oikeasti haluan syödä sokeria jossain muodossa, niin syön. Käyn vaikka ostamassa kilon valkaistua taloussokeria ja vedän lusikalla hyvällä omalla tunnolla, jos siltä tuntuu.

Ansapaikat

Aivan sataprosenttisen varmasti söisin ilman tätä päätöstä sokeria marraskuussa ainakin:

1. Tyttäreni kaksivuotissynttäreillä, jonne leivon kakkua.
2. Teatterin pikkujouluissa (Ounou, mitä vedän glögin sijasta?!? Kaipaan vinkkejä!)
3. Muissa pikkujoulutyyppisissä karkeloissa.
4. Siiderissä jonkun illanistujaisen/saunaillan yhteydessä.
5. Äidin tarjoamana suklaassa, jätskissä, pullassa tms.

Tämä lakko toimii itselläni ennen kaikkea herätyksenä näihin "pakollisiin" sisäisiin sokerointeihin, joiden välttäminen ei ole kiinni omasta mielihalujen hallinnasta vaan sosiaalisten tilanteiden luonteesta. Haasteena on löytää korvaavia makeuksia.

Korvataan paremmalla

Sokeria korvailen ainakin:

1. Hunajalla. Vielä on jäljellä pari desiä äidin Itävallantuliaisia eli typerryttävän herkullista vuorihunajaa. Sitten palaan mihin tahansa suomalaiseen hunajaan.
2. Lucumalla. Lucuman maku on aika helppo ja huomaamatonkin nameissa, smoothieissa jne.
3. Kuivahedelmillä. Sellaisenaan rakastan syödä luomulaatuisena aprikooseja, viikunoita ja taateleita. Taateleita ja aprikooseja käytän myös liotettuna makeuttamaan smoothieita, jätskejä ja nameja.
4. Luomurusinoilla liotellen samaan tapaan kuin aprikooseja ja taateleitakin.

Kuka on messissä? Luokaa omat säännöt tai lainatkaa multa :)


Sokerinen muisto toukokuulta <3

tiistai 12. lokakuuta 2010

Anna mennä vaan!

Ruokareseptin sijaan tarjoilen nyt reseptiä miellyttävämpään elämään. Poliittiset aiheet pyörivät erään projektin ansiosta ajatuksissa ja tarjoilenkin siksi tänään annoksen omaa poliittista ohjelmaani, smoothiella, luonnollisesti :)

Lopeta varmistelu ja pelkuruus - elä ilman reseptiä


Ilman reseptiä eläminen on helppoa ja kivaa. Se ei ole kiinni elämäntilanteesta. Tietenkin pitää huolehtia velvollisuuksista ja tietenkin pitää pitää rakkaistaan ja itsesään huolta. Mutta se, että elää yhteiskunnan keittokirjan sovinnaisuudella, lisäaineilla ja kovetetuilla kasvisrasvoilla kyllästetyn reseptin mukaisesti, on, noh... valinta.

Kaikki tekemiset ovat valintoja. Tekemättä jättäminen on valinta. On aivan mahtavaa valita normielämä ja elää sitä normisäännöillä, jos se oikeasti tuntuu oikealta ja hyvältä. Mutta sen näkeminen, että kyse on valinnasta muiden joukossa, eikä ainoa oikea tapa toimia, on tärkeää.

Itse olen päästänyt peloista ja tasaisen varmuuden tavoittelusta irti asia kerrallaan ja olen yllättäen onnellisempi ja tasapainoisempi kuin koskaan. Opiskelen mitä haluan, enkä enää alaa, josta kyllä ihan tykkään, jossa olen hyvä ja jossa odottaisi varma, tasainen toimeentulo. Sen sijaan opiskelen epävarmaa ja vähän epämääräistäkin kokonaisuutta, jota rakastan.

TULOS:
Minulla on huomattavasti vähemmän rahaa käytössä kuin koskaan aikuisen elämäni aikana. Minulla on aivan yhtä kova kiire kuin aina ennenkin. Meinasin kirjoittaa, etten enää ajattele hyötylähtöisesti. Mutta ajattelenhan! Hyöty ei vaan enää tarkoita sitä, että olen koko ajan huolissani ja varpaillani, miellytän muita ja varmistelen selustaani. Hyöty onkin pankkitilin saldon, uusien kenkien ja vieraiden ihmisten hyväksynnän sijaan sitä, että saan tehdä intohimoisesti itseni näköisiä asioita hyvässä seurassa. Että saan voida hyvin. Oli kyse sitten opinnoista, työstä, asumisesta, ihmissuhteista, ruokavaliosta tai mistä tahansa.

Ja ei, en ole yhteiskunnan menosta vieraantunut hippeilijä tai vanhempien rahoilla elävä bilettäjä. Aidosti omien valintojen tekeminen on täysin mahdollista (joskin vaatii järjestelyä ja joustoa), vaikka olisi pieni lapsi ja asuntolainaa. Omat valintansa kannattaa kyseenalaistaa aina välillä.

Oikeastaan tämä kaikki lähti omalla kohdallani aika voimakkaasti liikkeelle lapsensaannista ja siitä, miten ahdistuin niistä äitiyden ja perheen normeista, jotka minuun liitettiin ainoastaan siksi, että olin synnyttänyt suloisen tytön. Aivan kuin koko persoonani olisi yhtä äitiyttä ja imeytyisin mukaan äitiyden universaaliin kokemusmaailmaan, jossa jokainen äiti katsoo maailmaa samalla tavalla. Hrrrrrrrr! Tällainen roolittaminen on väkivaltaa.

Loistavan näkökulman oikein elämiseen tarjosi entinen opiskelukaverini, nykyinen kaverini ;) Kurre bloggauksessaan vakavasti ottamisesta. "Te etäännytätte itsenne kaikesta, koska ette uskalla heittäytyä elämän pieniin hetkiin täysillä. Te elätte kelmun takaa. Te olette se enemmistö, jolle maailma on pelkkiä ihankivoja saavutettavissa olevia asioita, joka ei pysty heittäytymään elämään tässä ja nyt."

Ideologian mukainen resepti loppuun. Tässä tämän päivän aamiainen ja lounas.

Epäsovinnaisuussmoothie

Mittaamatta fiiliksen mukaan blenderiin

tuoreita karpaloita
romaine-salaattia
tammenlehväsalaattia
banaania
hunajaa (äiti toi Itävallasta vuorilta - ah!)
lucumaa
vettä

Illalla teen intialaista - ja kypsennän huolella jokaisen ainesosan ;) Haa!

Wokkia ja herkkuja

Tässä parin viikon takainen illallismenu, jonka nautin erinomaisessa seurassa.

Riisi


3/4 kukkakaali
1,5 dl cashew-pähkinöitä
2 tl kookosöljyä
1 tl ruususuolaa
ripaus kurkumaa

Monitoimikoneen s-terällä huristellen rouheaan muotoon.

Sieniwokki

3 dl kuivattuja herkkutattisuikaleita (voit käyttää myös tuoretta tattia tai herkkusieniä, jos tatteja ei ole)
3 rkl luomusoijaa (jos mahdollista, älä tingi soijan kohdalla luomulaadusta)
3 rkl cashew-pähkinöitä
2 kapeaa kesäsipulia
3 dl suikaloitua kesäkurpitsaa
1 iso suikaloitu porkkana
1 rkl hunajaa
1 rkl sitruunan mehua
1x2cm palanen inkivääriä

Sekoita ihan ensin keskenään tattisuikaleet ja soija. Näin tatit ehtivät pehmetä muiden työvaiheiden aikana. Suikaloi porkkana, kesäkurpitsa ja sipuli. Sekoita kastike hunajasta sitruunasta ja hienonnetusta inkivääristä. Sekoita huolella vihannesten ja pähkinöiden kanssa. Lisää lopuksi soijassa notkistuneet sienet.

Tarjoa "riisin" kanssa kynttilänvalossa.

Tämä upposi niin hyvin, että raakaruokaan skeptisimmin suhtautuva ruokaseurakin otti lisää.

Lisäksi tein ensimmäistä kertaa sellaista suklaata, joka maistui samaiselle skeptikollekin (jolla on maistatettu ehkä 10 eri reseptiäni).

Takuuvarma hittisuklaa


2 rkl kaakaonibsejä
2 rkl raakakaakaojauhetta
4 rkl kookosöljyä
2 rkl murskattuja cashew-pähkinöitä
1 rkl lucumaa
1 rkl hunajaa
pieni ripaus ruususuolaa
vielä pienempi ripaus chiliä

Vesihauteessa hurlumhei ja sitten pakkaseen!

Opimme siis, että sydämet sulavat, jos laittaa joka ruokaan casheweita.

(Kuviakin oli, mutta olivat niin surkeita, että jää käyttämättä. Pahus.)

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Tee se itse

Ihanaakin ihanammat pimeät illat ovat ottaneet meidät omiksemme ja sitä juhlitaan tänään.

Syksy on paitsi kynttilöiden, kerrospukeutumisen, kirpeiden aamujen ja aktiivisen tekemisen aikaa, myös flunssan mellastuskenttä.
Suosittelen lämpimästi kaikille flunssaisille flussalääkkeiden syömättä jättämistä. Ne eivät paranna mitään eivätkä ketään. Flunssalääkkeet hiljentävät tarkoituksenmukaisia oireita, pitkittävät parantumista ja johtavat liian usein paljon pahempaan tautiin kuin mitä niillä alunperin hoidettin.

Jos kroppa sanoo stop, kannattaa pysähtyä ja levätä sairaus pois. Tee sen verran ja niitä asioita, joita flunssainen keho antaa tehdä. Jos vedät lääkkeitä, jaksat varmaan vääntää pitkän päivän töissä, mutta tulet sairaammaksi, koska kehosi on ennen myrkyttämistä pyytänyt lepoa. Oireet kertovat aina jostakin.

Ihmettelin vuosia pitkittyneitä flunssajaksojani, joille ei löytynyt selitystä. Olin enemmän tai vähemmän flunssassa koko talven. Saatoin käydä koulussa ja myöhemmin töissä, mutta en voinut vapaa-ajalla liikkua enkä laulaa. Sitten, viime talvena olin radikaali ja jätin Finrexinit juomatta, jäin kotiin ja lepäsin. Tattadaa! Parannuin.

Jotain voi tehdä ilman apteekkiakin. Minun salainen flunssalääkkeeni paljastuu nyt kaikelle kansalle (eli ihanille seitsemälle lukijalleni ;)). Kaada vedet keittimestä lääkeaineiden sijaan ihanien hyviksien päälle seuraavalla tavalla.


Lämmittävä juoma flussalla tai ilman


Keitä noin litra vettä ja jäähdytä se sellaiseksi, että kestät juuri ja juuri koskettaa sitä sormella. Tällöin vesi ei ole niin kuumaa, että se tappaisi parantajat.

Laita kannuun
6 mustaviinimarjapensaan lehteä (meillä kuivattuja)
2 oksaa minttua (meillä tuoreita, kiitos kasvihuoneen)

Kaada vesi vihreiden päälle ja anna hautua ainakin 10 minuuttia.

Laita teekuppiin
pieni lohko sitruunaa
0,5 cm pala inkivääriä
hippunen cayennea
vähän isompi hippunen kurkumaa
ihan vähän kanelia

Survo sitruunaa vähän lusikalla, jotta sen mehut pääsevät liikkeelle ja sekoittuvat mausteisiin. Kaada kannussa hautunut teevesi survottujen mausteiden päälle ja makeuta suomalaisella hunajalla.

Sytytä kynttilä, tuoksuttele juomaa (jos et ole ihan tukossa) ja mene ajoissa nukkumaan. Blogiin voisi kirjoittaa myöhemminkin ja tankata sen sijaan riittävästi unta.

Kauniita unia siis. Nauttikaa sateista ja juokaa teetä.

torstai 9. syyskuuta 2010

Omppu

Nyt niitä saa!

Suomalaiset ihanat omenat putoilevat syliin. Parhaimmillaan omenat ovat sellaisenaan nakerreltuina, mutta niitä on niin valtavasti nyt, että muuallekin kannattaa upottaa. Heitän aamusmoothien sekaan muutaman, pakkaan koululaukkuun pari, pilkon salaatin sekaan... Jos et omista omenapuuta etkä omenakontaktia, mene kysymään joltakulta pihalla puuhastelijalta pari mukaasi. Kaikilla, joilla on omenia, on niitä yli omien tapeiden.

Söin aika tuhdin lounaan koulussa ja kotona tavallista isomman päivällisen (äiti teki uunissa kanttarellitäytteisiä kurpitsaveneitä <3 syksy tekee lähiruokailusta niin helppoa). Ja eilen me leivottiin pizzaa ja mutakakkua. Kummaa, miten selkeästi tukkoonsyömispäivien olon tuntee kehossa ja mielessä. Ravinto on valtavan tärkeä osa kokonaisvaltaista hyvinvointia (ooh, miten omaperäinen lause - yleisö kohisee tämän oivalluksen edessä!)

Tässä pelastus kaikille ja kaikkeen. Kun on raskas olo, ota omenaa!

Helpoin, raikkain ja herttaisin syysjuoma

Surisurrur blenderissä sekaisin: omenia, vettä, hunajaa, kurkumaa ja cayennea. Jos et ole rakennevaikeilija, älä kuori omenia. Tästä tulee todella kaunista kuorilla ja ravinteitakin riittää enemmän.

Oma ikuisuusmokani on, että laitan ruokiin ihan kaikkea. Näin tuoreen ja täydellisen raaka-aineen makua ei kannata lähteä peittelemään miljoonalla kilpailijalla. Anna ompun olla omppu!

Hehkutusosasto vielä loppuun. Niin puhdasta ja niin tuoretta! Omena on tipahtanut ihan itsekseen nurtsille siksi, että se on valmis. Sitä ei ole revitty puusta liian aikaisin keinokypsymään. Siihen ei ole ruiskutettu mitään mömmöjä. Sitä ei ole kuljetettu muovissa paikasta toiseen lentokoneella tai rekalla. Sitä ei ole markkinoitu eikä brändätty. Ihanaa ruokaa ilman arvolatauksia tai valintoja hirveän huonon, huonon ja vain vähän huonon vaihtoehdon välillä. Omppu on omppu ja sen syöminen on vain syömistä. Tässä tapauksessa, tänä iltana, tosin juomista.

Pitkältä hakemani kurkuma (Intiasta) ja cayenne (Kreetalta) saivat lisätä juoman tunnetaakkaa, koska ne potkivat flunssaa pois systeemistäni.

Otetaan vastaan hyviä ideoita omenien säilömiseen. Teemme jo kuivattuja rinkuloita.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Ihana kampaajani

Superihana superkampaajani (josta jo mainitsinkin), nuori ja lahjakas Minja on tehnyt itselleen nettisivut. Ne eivät ole aivan valmiit, mutta en malttanut olla jo mainostamatta.

Sen lisäksi että Minja värjää ja leikkaa upeasti, häneltä saa myös ämpärillisen intoa ja energiaa päivään.

Minja valmistuu marraskuussa ja siihen saakka saksii opiskelijahinnoilla!! Leikkaus 15e ja väri alkaen 30e.

http://hellohair.nettisivu.org/

Katsokaa nyt, miten ihanalta minäkin näytän ;)



Kuva on taattua macin photobooth-laatua, antakaa anteeksi kaikki esteetikot!

tiistai 24. elokuuta 2010

Tuhti ja helppo

That's me ;) Eikun tein ihanaa ja maailman helpointa jälkkäriä eilen. Kameraa ei nyt oikein ole (tai on, mutta sijainnista en osaa sanoa).

Ajattelin ensin, että tämä herkku on niin helppo tehdä, etten viitsi tai edes kehtaa laittaa sitä tänne, vaikka juuri tällaisiahan ihmisten oikeasti tulee kokeiltua, kun valmistamiseen menee minuutti ja raaka-aineita on vähän. Selittely sikseen ja reseptiä pöytään!

Mansikat ja suklaavaahto

2 dl pakastemansikoita
vajaa rkl hunajaa

Sulata mansikat ja laita ne söpöön astiaan. Saavat olla vähän kohmeessa, jos on kiire. Valuta päälle sen verran hunajaa, että se vaikuttaa jo melkein liialliselta.

1 prk eli 2 dl Kara-kookoskermaa JÄÄKAAPISTA (toimii huoneenlämpöisenäkin, jos pakko, mutta kylmänä parempi koostumus)
sopivasti raakakaakaojauhetta (itse laitoin mahdollisesti noin 4 rkl, tai vähemmän tai enemmän... sori :))

Vatkaa kermaa ja lisää kaakao sekaan. Laita vaahto söpöön astiaan.

Ota pieni haarukka. Nouki hunajainen mansikka sen piikkeihin. Pyöräytä mansikka vaahdossa ja nautiskele hitaasti. TAI-VAAL-LIS-TA! Eilen söimme tätä ystävän kanssa kahdestaan. Kaikki mansikat katosivat, mutta vaahtoa jäi jäljelle ehkä noin 1/3. Ruokalajin kanssa suosittelen(mme) Cherbourgin sateenvarjoja dvd:ltä. Nyyh-nyyh!

Tänään vietän iltaa tytön nukuttamisen jälkeen poikkeuksellisesti aivan yksin. Valitsin pysähtyä hektisen syksyn kynnyksellä ja nautiskella hiljaisuudesta - sekä herkuista. Teki mieli makeaa ja tämä yhdistelmä toimii suklaahimoon yhtä hyvin kuin levy maitosuklaata, mutta ilman ällöä oloa. Tämä on nyt sitten lapset karkkipäiväosaston herkku, eikä mitään jokailtaista pupeltamista!

Minäillan hemmotteluherkku

Ota eilen illalla jääkaappiin laittamasi suklaavaahdon jämät ulos kaapista. Vaahto on jämähtänyt uuteen olomuotoon, joka on lusikoitava, paksu ja ihana. Pilko joukkoon 3 aurinkokuivattua luomuaprikoosia. Valmis! Syö yksin ja ole tyytyväinen itseesi ja suvereeniin kokkaustaitoosi.

Sellainen erityismaininta vielä, että makeuta ennemmin se, minkä kanssa syöt tätä ihanaa vaahtoa (tai syö kuivattujen, itsessään tosi makeiden hedelmien kanssa). Älä makeuta itse mönjää! Väristykset syntyvät siitä, että nyt ei syödä makeaa makean päällä, vaan yhdistetään makea aavistuksen kitkerään täyteläisyyteen. Jos olet valtavan rohkea, tee, kuten itse aion tehdä seuraavan kerran ja lisää kermaan kaakaon lisäksi ihan aavistus chiliä tai cayennea.

torstai 19. elokuuta 2010

Nätti tyttö!

Olen ollut ihan hissukseni koko kesän. Se ei tarkoita, ettenkö olisi kokkaillut ja kehitellyt reseptejä. Enpähän vain syystä jos toisestakin ole ehtinyt tai jaksanut naputella niitä koneelle asti.

Syksy tuo kaikenlaisia muutoksia tullessaan. Uusi koulu alkaa, tyttö menee päiväkotiin jne.

Pidän muutoksesta ja liikkeellä olosta. Liika staattisuus tekee elämästä tylsää. Pysyvyys on hurmaavaa, mutta vaatii vastapainoa. Muutoksen kunniaksi kirjoittelen blogin ensimmäisen ei-ruoka-aiheisen postauksen. Pääpaino säilyy ruokajutuissa, mutta välillä kurkataan keittiöstä muualle. Tällä kertaa...

...kylppäriin!

Sillä rakkaat naisihmiset. Kosmetiikkateollisuus on KUSETUSTA! Ystävät tietävät, että allekirjoittanut on elämässään käyttänyt ihan kiitettävät summat rahaa kyseisen teollisuuden pyörittämiseen ja käytän toki yhä myös ei-niin-hyvis-tuotteita. Olen turhamainen ja pidän kaikesta naisellisesta tuhertamisesta kuten pukeutumisesta, hiusten laittamisesta ja meikkaamisesta. En todellakaan aio luopua tästä ihanasta pinnallisuudesta puhtaamman kehon, mielen ja maailman vuoksi - aika raadollista.

MUTTA asioille voi tehdä jotakin. Minun osuuteni tästä jostakin alkoi, kun vaihdoin kalliit kemikaalikampaamoshampoot ja hoitoaineet Vihreän kosmetiikan palashampooseen. Lopetin kerralla hoitoaineen käytön ja aloin sen sijaan shampoopesun jälkeen huuhdella hiukset niin kylmällä vedellä kuin kestän. Hiuksille ei käynyt yhtään mitään. Värille (ihan taviskampaajan kemikaaliväri) ei käynyt mitään. Hiuspohjalle ei käynyt mitään. Hiukset tuntuvat palapesun jälkeen erilaisille kuin aiemmin, mutta se taitaa johtua siitä, että silikonit ja muut mömmöt eivät jää kiusaamaan hiusta. Hiukset siis ihan vaan tylsästi ja perinteisesti puhdistuivat.

Kävi sillä tavalla, että kun palashampoo kerran loppui, en ihan heti ehtinyt keskustaan ostoksille. Niinpä pesin Kreetalta käsi- ja suihkusaippuaksi rahtaamallani oliiviöljysaippualla myös hiukset. STADAA! Se toimii. Tästä innostuneena, kylppärissäni on nykyään enää yksi saippua kaikkeen.

Pesen oliiviöljysaippualla hiukset, ihon ja kasvot meikinpoiston jälkeen. Miettikää, miten ihanaa! Yksi saippuapala siinä paikalla, missä ennen oli shampoopullo, hoitoainepullo, suihkusaippua, kasvojenpuhdistusaine ja kasvovesi. Hiukset ovat hyvässä kunnossa ja kasvojen iho samoin.

Myös muut naamanjynssäysrutiinit ovat muuttuneet. Poistan silmämeikin rypsiöljyllä tai oliiviöljyllä (kun en enää käytä rypsiöljyä keittiössä, on kiva, että kylppärissä on käyttöä loppupullolle). Lorautan öljyä sormille ja pyyhin silmiä, kunnes ripset tuntuvat puhtailta. Sitten pyyhin kangaspalasella meikit pois poskilta. (Sekin on kuulkaas ituhipit hauskaa, ettei joka päivä kuluta kertakäyttöisiä, valkaistuja puuvillalappusia, vaan leikkelee rohkeasti yhden vanhan t-paidan miehen kaapista ja heittää laput pesukoneeseen ja käyttää ne sitten uudestaan - oh!)
Öljyt poistavat hyvin pahikset kemikaaliripsaritkin, vaikka maskaraa sutisi silmiin litran päivässä, kuten minä teen.
Jos naamalla on paljon meikkiä, pyyhin öljyisellä kangaspalalla koko kasvot ja sen jälkeen vaahdotan ihan vähän oliiviöljysaippuaa käsiin ja pesen koko naaman (tätä kokonaaman öljyämistä en tee joka päivä). Lopuksi huuhdon kasvot niin kylmällä vedellä kuin siedän.
Ja ihan lopuksi kuivaan kasvojen ihon pehmeällä froteepyyhkeellä pienin, pyörivin liikkein.

Kelatkaa, mitä tämä muutos tarkoittaa esim. matkailun suhteen. Otan mukaan meikit ja yhden saippuan. YHDEN! Jotain öljyä myydään jokaisessa ruokakaupassa joka maassa. Sillä rahalla, mitä tökötteihin ennen meni, voin (vähintään) kerran viidessä vuodessa lentää Kreetalle ostamaan pari palaa saippuaa (1-5 e/ kpl).

Minulla on siitä ihana tilanne, että nykyinen, hurmaava kampaajani (joka on siis ihan peruspahiksilla värjäävä) fiilistelee kanssani tätä saippuavalintaa eikä lainkaan tyrkytä hyllyillä notkuvia kalliita kampaamotuotteita. Arvostan sitä, että kampaajalla(kaan) ei tarvitse tuntea itseään luuseriksi vaikkei upota tukkaan miljoonaa eri seerumia ja tehoainetta.

Kuorin ihoa säännöllisesti täydellisellä luomukuorintavoiteella, jonka sain rakkaalta H:lta joululahjaksi. Valitettavasti en muista sen merkkiä tässä, sillä en ole kotona kirjoittamassa nyt. Olen ollut viime aikoina paljon muualla kuin omassa kylppärissä, joten tämä kuorinta-aine on ollut tavoittamattomissa. Iho alkoi näyttää kurjalta - kuivalta ja surulliselta. Korjasin asian ottamalla äidin kahvinkeittimestä käytettyjä kahvinporoja kuppiin ja sekoittamalla joukkoon oliiviöljyä. Kuorin tökötillä itseni päästä varpaisiin ja iho näytti ja tuntui käsittelyn jälkeen pehmoiselta ja kosteutetulta. Kylppäri näytti käsittelyn jälkeen hieman erilaiselta myös... Muista siis pestä jälkesi! Tämä kuorinta oli sotkua lukuunottamatta jopa parempi kuin ensin mainittu, koska iho oli suoraan suihkun jälkeen kosteutettu eikä sitä tarvinnut öljyillä tai rasvailla.

Näkökulma: jos olet lukenut tämän postauksen loppuun saakka, niin hihihii - olet käyttänyt elämästäsi muutaman minuutin siihen, että luet kuinka minä pesen kasvoni. Miettikää, miten kummallista! Että käytän aikaani siihen, että kerron teille, mitä teen iltaisin kylppärissä. Sitten kun avaa minkä tahansa naistenlehden, löytää aina juttuja siitä, mitä pitäisi tehdä illalla kylppärissä. Luulettekos, että nämä näitä puunausjuttuja kirjoittavat ihmiset kiertelevät kaupoissa ja etsiskelevät hyviä tuotteita ja lukevat aiheesta kirjallisuutta, tutustuvat mömmöjen ainesosiin ja testailevat tuotteita kuukausien ajan ja mahdollisesti sitten kirjoittavat niistä lehteen. Nounounou! Näille ihmisille lähetetään söpöjä purnukoita töihin ja sitten nämä ihmiset kirjoittavat niistä. Olen itse päässyt nauttimaan välillisesti lumoavista tuotteista, joita näille juttuja kirjoittaville ihmisille lähetetään koko ajan, joka puoleta. Olen ihan iloinen, koska sain toimittajaystävältäni luomupurnukoita, joka ovat ahkerassa käytössä. Ja vaikka olen aina tiennyt, että näin tämä homma pyörii. Että jokainen kosmetiikkajuttu on tavalla tai toisella maksettu mainos, olen silti marssinut kauppaan ja ollut ihan että "joojoo, ai että tämä on se tuote(sarja), joka ratkaisee kaikki mun iho-ongelmat, tietenkin voin maksaa siitä satasen". Älkää uskoko naistenlehtiä, uskokaa minua ;)

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Köyhäilyä

Meidän perhe rakastaa matkustamista. Kävimme toukokuussa Pariisissa ja Brysselissä ja ensi viikolla lähdemme isolla porukalla Kreetalle nauttimaan auringosta. Matkustaminen on ihanaa, rentouttavaa, jännittävää ja ...kallista. Vaikka meillä on tapana kulkea pienehköllä budjetilla, tyhjentää matkailu aina molempien lompakot.

Tämä näkyy meillä yleensä juuri ennen matkaa myös keittiössä. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa nuudelipussia lounaaksi. Kuten tiedätte, meillä syödään paljon muutakin kuin raakaruokaa, mutta haluan tällä postauksella osoittaa, että sekin voi olla edullista ja helppoa. En ole koskaan käsittänyt vinkumista siitä, että pienellä budjetilla ei ole mahdollista syödä teveellisesti. Pienellä budjetilla ei ole varaa tankata itseään täyteen hifistelyfoodeja tai ostaa yksittäispakattuja luomuhedelmiä. MUTTA: porkkana on tosi halpaa. Idättäminen ja versottaminen on vielä halvempaa. Jos ei ole rahaa, pitää suunnitella syömisiään vähän tarkemmin ja vähän ennen kuin tulee nälkä.

Pussillinen kuivia luomuherneitä ei maksa paljon mitään. Liota noin 1 dl niitä yön yli. Laita astiaan multaa. Heitä herneet päälle. Ripottele multaa vähän herneille ja muista kastella noin kerran päivässä. Versoista kannattaa reippaasti vaan leikellä syötävää. Ne kasvavat taas takaisin. Ja kun eivät enää kasva, laita uusi satsi likoamaan. Katsokaa huviksenne, paljonko pieni ruukullinen valmiita versoja maksaa kaupassa... Lisäksi versot näyttävät ikkunalaudalla tai partsilla söpöiltä ja ne on huomattavasti helpompi pitää elossa kuin koristekasvit (nimim. krooninen kasvintappaja).

Tämän päivän köyhäilyruokaan laitoin avokadoja, koska ostin niitä joskus rikkaana (olisikohan se ollut se päivä, kun kotihoidontuki tulvi tämän 25-vuotiaan opiskelijaäidin tilille - Wahlroos: sydämeni sykkii sinulle <3 <3 <3) ja ne ovat kyspyneet hyyyyvin hitaasti. Avokadot voi jättää pois ja lisätä auringonkukansiemeniä toisen desin. Toisaalta uskallan väittää, että avokadojen kanssakaan tämä ateria ei maksa enempää kuin vaikka spagetti ja jauhelihakastike.

Halpispasta

5 porkkanaa
pieni nippu herneenversoja
2 rkl puolukoita pakkasesta
ripaus ruususuolaa
tiraus sitruunaa
loraus oliiviöljyä
jos vahingossa kaapissa on: 2 rkl pinjansiemeniä

Porkkanat kuorimaveitsellä pastaksi ja herneenversot saksilla silpuksi. Kaikki aineet sekaisin.

Kastikkeeseen:

1 dl liotettuja auringonkukansiemeniä
2 rkl liotettuja kurpitsansiemeniä
2 avokadoa
2 pientä tomaattia
2 valkosipulinkynttä
7 cm (eli juuri sen verran kuin sattuu olemaan) pientä kesäkurpitsaa kuorittuna
1 oksallinen tuoreen meiramin lehtiä
pikkuisen tuoretta inkivääriä
ripaus chiliä
1 tl ruususuolaa
pari tippaa tabascoa
sen verran vettä, että blendautuu

Surrur - syömään!



P.S. Kastiketta tuli taas liikaa. Aion syödä loput väli- tai iltapalaksi niin, että voitelen ohuelti dijon-sinapilla romaineslaatin lehtiä, sitten mönjää päälle ja koko homma rullalle.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Ruokavieraista, raakaruoasta ja jälkkärin merkityksestä

Meillä käy aina välillä ystäviä syömässä. Ruoan laittaminen muille on inspiroivaa ja saman aikaan haastavaa, sillä omat mieltymykset eivät välttämättä ole vieraille mieluisia. Isommalle joukolle pyrinkin laittamaan aina jotain sellaista, mitä kaikki lähes varmasti syövät, kuten salaattia tai piirakkaa (odotettavissa: piirakkapostaus). Sen ohessa uskaltaakin sitten tarjota jotain kummallisempaa, jos ehtii.

Kun on tiedossa vain yksi vieras, voi revitellä enemmän. Kun on tiedossa yksi vieras, jolla on samanlainen suhtautuminen ruokaan, kuin itsellä (kaikkea maistetaan, melkein kaikesta tykätään ja pihvit voi jättää kauppaan), pääsee piru irti keittiössä. Näin kävi viime viikolla. Ystäväni oli puhelimessa maininnut, että tekisi mieli graavia lohta. Rakensin tarjoilut sen ympärille.

Parhaat ruokavieraat tunnistaa siitä, että jo puhelimessa tulee keskusteltua ruoasta. Sen lisäksi ruoan äärellä tulee keskusteltua ruoasta. Ja ruoan jälkeen. En mitenkään vaadi tätä vierailtani - rakastan teitä kaikkia :) Mutta onhan se hauskaa, että annoksia voi analysoida yhdessä.

Ymmärrän hyvin, että kaikki eivät jaksa jauhaa rakenteista ja makuyhdistelmistä ja uusista resepteistä. En minäkään jaksa keskustella vaikka jääkiekosta tai muusta turhanpäiväisestä (hahaa).

Aloitin siis lohella, jonka työnsin jääkaappiin graavaantumaan kaksi päivää ennen tarjoilua. Lohta oli ehkä 400 g. Sieltä paksummasta päästä filettä mielummin, tulee tasaisempi maku ja nätimmät palaset.

Kesän ensimmäinen graavaus

400 g lohta
1 rkl ruokosokeria
reilusti merisuolaa
1 rkl valkopippuria
vajaa nipullinen tuoretta tilliä

Nypi ihan aluksi kaikki ruodot pois fileestä, jos niitä on. Elämä helpottuu huomattavasti ruotopinseteillä (kiitos J ja T <3). Rouhi pippurit ja merisuola ja hiero mausteet kalan pintaan huolella käsin.
Kun kala on valmista tarjoiltavaksi, leikkaa ohuita siivuja ja laita tarjolle. Itse rullasin ruusuiksi ja tarjoilin sitruunan kera. Kalan kaveriksi tein ihanan voimakasta hakkelusta pipajuuresta ja inkivääristä näin:

Hakkeluskaveri

Pätkä inkivääriä
3 kertaa enemmän piparjuurta (kuin inkivääriä siis) -Tämä ei ole järin tarkkaa!
2 rkl oliiviöljyä
parista oksallista tuoreen meiramin lehtiä
0,5 tl hunajaa
ripaus ruususuolaa

Surrur sauvasekoittimella (ostin uuden, ihanan ja tehokkaan, ah!). Tästä ei tule tasaista tahnaa, vaan raastetyyppistä hakkelusta. Kannattaa ihan rauhassa suristella silti, että maut sekoittuvat. Tämän voi tehdä edellisenä iltana tai ainakin hyvissä ajoin ennen pastaa, että ehtii vähän hengähtää jääkaapissa ennen tarjoilua.


Seuraavaksi siis raakapastaa. Tämä pasta on herkullista ja riittävän ruokaisaa sellaisenaankin, mutta suosittelen lisäämään kastikkeen mausteita, jos ei syö kalaa ja hakkelusta. Tein hyvin miedon version, jotta muut maut eivät hyppisi hakkeluksen silmille.

Väritetty raakapasta ja pähkinäkastike

Pastaan suikaloin puolikkaan kesäkurpitsan ja yhden porkkanan kuorimaveitsellä. Maustamiseen vain sitruunaa (ehkä 3 rkl), ruususuolaa ja yksi pienitty luomutaateli. Päälle silputtu kevätsipuli.


Kastikkeeseen seuraavat ainekset surrurhurrur ja valmista on:
1 dl liotettuja auringonkukansiemeniä
1 dl liotettua luomupähkinäsekoitusta (laiskan ja valintakammoisen pähkinänostajan suosikki)
1 tl hunajaa
1 tl dijon-sinappia
pikkuisen soijaa
vähän raastettua muskottipähkinää (Jos saat käsiisi kokonaisen pähkinän, käytä sitä mielummin kuin kaupan jauhetta. Maku on täyteläinen ja huumaava, vaikkei muskotti näin pienissä määrin huumaakaan ;))

Koristelin kastikkeen kurpitsansiemenillä.



Tämä pasta oli yllättävän hyvä kaveri kalalle ja hakkelukselle. Kokonaisuuden maku oli tavallaan hyvin suomalaista kesäruokaa, mutta siinä oli kiva aasialainen koukku, joka syntyi hakkeluksen wasabisukulaisuudesta ja pastassa olevan sitruunamaustetun kesäkurpitsan bambumaisuudesta. Maistuvat yllättävän paljon samalta - bambu ja raaka kesäkurpitsa. Myös makean taatelin yhdistäminen pastaan kannattaa!

Tuossa annoskuvassa on sen verran ruokaa, kuin olisi ehkä kannattanut syödä. Todellisuudessa söin melkein tuplasti. Kalaa ja hakkelusta oli reilusti yli kahden ihmisen tarpeiden. Olisi riittänyt neljälle, jopa meidän rekkamies-annoksilla :)

Se tässä raakaruoassa on ihanaa, että vaikka määrällisesti syö paljon, ei tule sitä hiilarihumalaa, ähkyä ja vaikeaa oloa, mikä iskee allekirjoittaneeseen hyvin helposti. Tulee kylläiseksi kuitenkin. Henkilökohtaisesti en ole sitä mieltä, että kaikkien pitäisi syödä samalla tavalla tai että raakaruoka tekee ihmisen autuaaksi. MUTTA: onhan se nyt hyvänen aika sentään ihanaa ja kivaa ja kaikkea sensellaista että on vielä syöpöttelyn jälkeenkin energinen ja innoissaan.

(Henkilökohtainen välikommentti teille H&H: tämä ei tarkoita, ettettekö tulisi näkemään enää koskaan mun klassisia sokeriyliannostussohvahoureita - liika hyveellisyys on myös tappavaa.)

Ja sekin etu raakailussa on, että jaksaa ottaa, ei ainoastaan jälkiruokaa, vaan kahta jälkiruokaa. Arvostan herkuttelua enemmän kuin edustamista. Niinpä päätin imuroinnin sijaan tehdä jäätelön lisäksi myös namia.
Jätskiin laitoin ensimmäistä kertaa elämässäni avokadoa ja naaa-am, mikä maku ja rakenne! Suklaa sai rauhan, kun banaani ei kiusannut sen aromeja (pidän kyllä banaanistakin, ei sillä).

Suklaa-avokadojäätelö

2 dl kookoskermaa
0,5 dl liotettuja rusinoita
8 liotettua cashew-pähkinää
2 rkl kaakaonibsejä
1 avokado
2 rkl raakakaakaojauhetta (kaikkien muidenkin ohjeiden kaakaot raakoja, ellen muuta mainitse)
1 rkl hunajaa

Surisuri ja pakastimeen pariksi tunniksi.

Mulperinamit

4 rkl kookosöljyä
reilu 1 rkl mulpereita
1 tl macaa
1 rkl hunajaa
ripaus ruususuolaa

Nämä menivät hyvin sekaisin ilman vesihaudettakin, kun pidin lasipurkkia kädessä ja sekoitin reippaasti. Tämä karkin kohdalla on suurensuuri houkutus syödä massa siltä istumalta lusikalla purkista ja jättää kokonaan väliin tylsä pakasta-ja-tarjoa-muillekin-osuus. Pakastuksen jälkeen, hyvässä seurassa, jätskin, kirsikoiden ja kahvin kanssa tosin vieläkin parempaa.


Pahoittelut surkeasta kuvasta. Tässä vaiheessa iltaa en enää jaksanut ajatella blogiestetiikkaa.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Improvisointia ilman surinaa

Torstai oli rankka päivä. Aamu alkoi sillä, että sauvasekoitin hajosi pienen savupilven saattelemana. Ja meillähän on blenderi myös korjausta vailla.

Olin suunnitellut ruoaksi nokkos-seesaminsiementahnalla täytettyjä avokadoja... Ja nyt liotetut siemenet tuijottelivat minua surullisina hyllyn reunalta (tämä ruoka-aineiden inhimillistäminen alkaa mennä vähän yli, sori :D). Otin haasteen vastaan. Minulla oli siis nokkosia, seesaminsimeniä (joita ihanaksi yllätykseksi löytyi eilen omasta kaupasta luomuna) ja avokadoja. Ratsasin pakastimen: katkarapuja! Ratsasin jääkaapin: luomubrie-palanen!

Luonnollisesti juuri silloin olin kutsunut ystäväni kylään syömään... Mutta näillä mentiin ja hyvää tuli.

Painin nokkosten valmistuksen kanssa aikani ja päädyin lopulta ryöppäämään ne runsaassa vedessä hyvin pikaisesti. Jos jollain on jotain infoa/kokemusta nokkosten raakakäytöstä, olen kiitollinen! En ihan ymmärrä sitä logiikkaa, että jos tuoreet nokkoset on useiden lähteiden mukaan PAKKO ryöpätä ennen käyttöä, niin miksi on kuitenkin ok käyttää kuivattuja nokkosia sellaisenaan... Mitä siinä kuivumisprosessissa tapahtuu, mikä tuhoaa nitraatteja? Mielummin pelaan kuitenkin varman päälle, koska lapsen elimistö ei kestä juurikaan nitraatteja. Kyllä siinä on jonkin verran hyviksiä jäljellä ryöppäämisen jälkeenkin.

Nokkoshöystö

noin 1 dl ryöpättyjä nokkosenlehtiä (tai nuoria kokonaisia nokkosia)
noin 1 dl yön yli liotettuja seesaminsiemeniä
0,5 tl ruususuolaa
1 tl valkopippuria
0,5 tl kurkumaa
loraus oliiviöljyä

Nämä sekaisin ja jääkaappiin muhimaan tunniksi tai pariksi.

Sitten lautaselle sekaisin tai rinnakkain (kuten meillä, jotta joku ei-suosikki ruoka-aine ei pilaisi kenenkään kokonaisuutta):
Avokadoa
Katkarapuja sitruunamehulla ja silputulla ruohosipulilla
Brie-juustoa
Nokkoshöystöä
Reilusti romaine-salaattia pienellä lirauksella oliiviöljyä

Lisänä tarjoilin luomuruisleipää ja taivaallista luomukirnuvoita.

2/3 aikuisista rakasti nokkoshöystöä. Erityisen hyvin se toimi brien ja avokadon kaverina.
Olimme niin nälkäisiä, että mistään ei ehditty ottaa kuvaa.

Jälkkäriksi olin ajatellut suklaajätskiä. Se vaihtui surinattomuuden vuoksi raakasuklaaseen.

Aprikoosinamit

2-3 rkl kookosöljyä
5 kuivattua aprikoosia (tätäkin oli omassa kaupassa luomuna, hurraa!)
3 tl hunajaa
2 tl kaakaonibsejä
1 tl macaa

Vesihauteessa sekaisin ja pakkaseen.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Munakoisokokeilu

Olen valmistanut munakoisoa vain pari kertaa ja aika heikoin lopputuloksin. Nyt kuitenkin rohkaistuin, sillä kaunis violetti pullukka huusi nimeäni lähikaupan vihanneshyllyltä.

Kirjoitin eilen mönjästä, jolla täyttelin iltapalanaposteltavia. Tein siitä marinadin lisäämällä reilusti sitruunan mehua ja oliiviöljyä. Kuorin munakoison ja viipaloin ohuiksi, noin puolen sentin viipaleiksi. Itketin viipaleita merisuolaamalla ne. Annoin olla huoneenlämmössä noin puoli tuntia ja kaadoin astian pohjalle valuneet nesteet pois (huom. Kannattaa tehdä kulhossa tai syvällä lautasella. Nestettä irtoaa paljon). Seuraavaksi pyörittelin marinadin viipaleiden sekaan ja työnsin koko homman lautasella peitettynä jääkaappiin marinoitumaan yöksi. Yön ajaksi jätin myös 3 dl auringonkukansiemeniä likoamaan kastiketta varten.

Yhdestä munakoisosta riittää neljälle ruokailijalle.

Kastike munakoisolle

Sauvasekoittimella suristetaan tasaiseksi:
3 dl liotettuja auringonkukansiemeniä
1 dl vettä
loraus oliiviöljyä
1 rkl soijaa
paljon tuoretta meiramia
piraus sitruunaa
1 tl kurkumaa

Lautaselle pinotaan: rucolaa, muutama munakoisonviipale, pari rkl astiaan jäänyttä marinadia ja kastiketta. Tästä tuli tosi hyvää, enkä enää pelkää munakoisoja. Olemme sovussa ja ystäviä!



Kastiketta tuli noilla mitoilla ihan liikaa (arvioin aina yläkanttiin - yllätysvieraat hoi!), mutta lopun voi käyttää vaikka levitteenä tai dippinä tai ehkä keksin huomenna siitä jotain.

Iltapäivällä tuli kuuma - lähdimme jätskinhakumatkalle.

Samettinen mangojäätelö

vähän enemmän kuin puolikas mango
2 banaania
2 dl kookoskermaa
kourallinen liotettuja rusinoita

Kunnolla hurisutellen kaikki ainekset sekaisin ja pakkaseen. Meillä tämä odotti pakkasessa vaikka kuinka pitkään, sillä unohduimme itse ulos aurinkoon. En siis sekoitellut massaa välillä lainkaan. Tästä huolimatta lopputulos oli aivan jäätelöinen, eikä ollenkaan hileinen. Rakenne onnistui yli odotusten! Jätskikauhalla sai jopa pyöriteltyä kauniita palloja tarjolle.
Tästä tuli kertaheitolla suosikki. Onneksi aloitin tämän blogin. Muutenhan olisin jo unohtanut ainekset ja niiden suhteet!


Taidankin taas käväistä pakastimella..

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Puoliraaka iltahetki

Olen koko kevään katsellut parsoja sillä silmällä, mutta vasta tänään valmistin ensimmäisen nipullisen. Kuorin tangot ja ketin niitä 5 minuuttia. Oheen silppusin huoneenlämmössä pehmenneen voin sekaan läjän ruohosipulia ja parsaosuus (sekä ei-raaka -osuus) iltapalasta oli siinä.

Parsan kaveriksi tein aivan mielettömän herkullisia täytettyjä salaattinyyttejä ja sellerikanootteja, jotka toimisivat hyvin vaikka juhlien noutopöydässä.

Eipä näistä aineksista varmaan mitään pahaa saisi aikaiseksi, vaikka yrittäisi!


Salaattinyytit ja sellerikanootit

Salaattia niin monta lehteä, kuin haluaa nyyttejä (itselläni tammenlehvää, 8 lehteä).
Varsiselleriä pilkottuna n. 5cm pätkiksi, niin monta pätkää kuin on nälkä :)
Puolikas avokado riitti hyvin kahdeksaan nyyttiin sekä seitsemään selleripalaseen ja osa vielä upposi kokin suuhun vahingossa ;)

Mönjä:
n. 1 dl liotettuja auringonkukansiemeniä ja luomupähkinäsekoitusta
muutama runsaslehtinen oksa tuoretta basilikaa
parin sentin pätkä tuoretta chilipaprikaa ilman siemeniä
5 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä
pari rkl sitruunan mehua
reilu loraus oliiviöljyä
ripaus ruususuolaa
1 tl kurkumaa

Surrurrur sauvasekoittimella niin sileäksi, kun haluaa. Itse jätin rouheaksi. Sattumat narskuvat kivasti!

Sitten alkaa askartelu! Vajaa teelusikallinen monjää salaatinlehden keskelle, päälle ohut siivu avokadoa, paketointi ja koktailtikulla kiinni. (Suosittelen hieman eleettömämpiä tikkuja tyylikkäämmän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Meillä on noita lipputikkuja miljoona eräiden viehkeiden teemabileiden jäljiltä :D) Se, miten lehden paketoi, on riippuvainen salaattilaadusta. Kannattaa ajatella tekevänsä pieniä lahjapaketteja :)
Sellerin kouruun asetetaan tikuksi leikattu palanen avkadoa ja sen päälle ihan vähän täytettä.

Mönjä on vahvan makuista ja sitä ei tarvita paljonkaan. Itselläni jäi yli puolet jäljelle. Tein tarkoituksella liikaa, sillä käytin loput huomiseen ruokaan. Lisäsin oliiviöljyä ja sitruunan mehua niin, että mönjästä tuli kastiketta ja marinoin munakoisoviipaleet jääkaappiin odottamaan. Siitä lisää myöhemmin!

Aamuhetki

Tänä aamuna heräsin stressaantuneena klo 6.30. Päässä vilisi miljoona asiaa, jotka on hoidettava tänään tai olisi pitänyt hoitaa eilen. Palleaa puristi ja aika tuntui loppuvan kesken. Pyörin ympäri hiljaista olohuonetta ja keittiötä osaamatta tarttua mihinkään. Kaikki tuntui liian suurelta ja ylitsepääsemättömältä.

Näitä olojahan tulee ainakin minulle jatkuvasti. Olennaisempaa kuin niiden estäminen, on varmasti se, kuinka olojaan käsittelee.
Tänään aloitin aamun uudestaan seuraavasti:

Lähtölaskenta: vähän joogaa ja pieni hetki hyvän kirjan parissa
1. Suihku
2. Pukeutuminen, meikki ja sensellaiset
3. Tee lista sellaisista asioista, jotka on oikeasti pakko tehdä tänään (näitä ei ollut mitenkään mahdottomasti, ja enpähän unohda mitään)
4. Valmista ihana aamiainen ja unohda listan asiat - ne löytvät nyt yhdestä paikasta!
Stressittömän aamusmoothien ainekset:
3 päärynää
puolikas avokado
palanen mangoa
läjä viinimarjapensaan ja vadelman lehtiä (noukin äidin pihalta eilen)
4 lehteä tammenlehväsalaattia
vettä ehkä 2 dl
hunajaa vähäsen

Kaikki surrataan sekaisin blenderissä (meillä tosin sauvasekoittimella, sillä blenderi on rikki). Näillä aineksilla tulee annokset kahdelle isolle ja yhdelle pienelle.

Katsokaa muuten tuota kuvaa, miten vaaleaa tammenlehväsalaatti (joka kaupassa on siitä tummimmasta päästä) on verrattuna pihan antimiin!

5. Siirry parvekkeelle ja keskity hetkeen! Parhaiten suoriutui 1,5-vuotias, joka riemuitsi: "Tää on mun muuti! Hyvää muutia!"

6. Vastaa ystävän ihanaan aamuviestiin tai tekstaa itse jollekin rakkaalle vain sanoaksesi huomenta.

Rauhaisia aamuja ja ihanaa kesäkuuta!

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Supernamit

Kaksi postausta päivässä! Olen alkuhuumassa :)

Syön välillä jotain supereita. Kokeilin vuoden alussa huvikseni, kun kaikkialla niistä puhuttiin ja innostuin lähinnä siitä, että suklaasta tuli hyvä olo, eikä tukkoinen, kuten olin tottunut. En valaistunut, syntynyt uudelleen, kokenut puhdistuvani tai muutakaan, mutta sopivathan ne mukavasti monipuolistamaan ruokavaliota aina silloin tällöin.

Sitten törmäsin macaan. Tutum! Heittelin sitä vihersmoothien sekaan silloin kun muistin ja aloin pitää sen paahtuneen tuntuisesta mausta. Tapahtui jotakin IHMEELLISTÄ, mitä en aluksi edes tajunnut: kuukautiskivut loppuivat kokonaan. Tämä on kohdallani ihan mieletön juttu. En tarvinnut enää buranaa päivistä selviämiseen. Mitään muuta erityistä ruokavaliossani ei tapahtunut, joten vieritän "syyn" macan niskoille.

Laitan macaa 2-5 aamuna viikossa 1-2tl smoothien sekaan ja voin käyttää buranarahani johonkin hauskaan. Maca tulee halvemmaksi kuin kipulääkkeet ja se maistuu hyvälle (anna itsellesi aikaa totutella makuun!). Nyt smoothien sijaan kuitenkin karkkiresepti, sillä kokeilin tänään ensimmäistä kertaa lisätä nameihin macaa.



Tyttöjen supernamit

Määrät hyvin viiteellisiä :)
2 rkl kookosöljyä
2 rkl goji-marjoja
1 tl macaa
1-2 rkl kaakaojauhetta
1 tl hunajaa
loraus agavesiirappia

Kaikki sekaisin vesihauteessa. Raivokasta sekoitusta, jotta sulautuvat hyvin yhteen - sitten vaan muotteihin tai lautaselle hetkeksi ja pakkaseen. Maistuu hyvältä ja kadottaa kivut ja säryt!
Tällä ohjeella tulee pieni määrä. Kahdelle riittänee herkkuhetkeen hyvin.

Pidin tätä pakastimessa vain noin 15 minuuttia, jolloin namin rakenne jää konvehtimaiseksi (ei siis suinkaan johtunut siitä, ettenkö olisi jaksanut odottaa jäätymistä!) Ripottelin tarjoiluvaiheessa päälle hyppysellisen kaakaonibsejä. Kuvassa vähän alle puolet annoksesta ja on kyllä niin ihanan täyteläistä, että jää loppujen syöminen myöhemmäksi. Huom. siis kaikki tutut tyttöset, tätä on meillä huomenna tarjolla lounaan jälkeen :)

Biriani, sen kaverit ja bataattipettymys

Olen ajatellut blogin nimeä ja koko ajan se tuntuu kertovan enemmän ja enemmän minusta. Inhoan sääntöjä. En halua ajatella, että olisi yksi oikea tapa tehdä asioita. Tämä pätee lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Ruokaan se sopii erityisen hyvin. En halua rajoittaa syömisiäni mihinkään diettiin tai ismiin. Syön sitä, mitä tekee mieli (tai mitä tarjotaan) ja mistä tuntuu tulevan hyvä olo. Toki minua kiinnostaa, mikä toimii muilla, jotta voin kokeilla, maistella ja innostua.
Aiemmin olen tehnyt itselleni kaikenlaisia sääntöjä ruoan määrän ja laadun suhteen. Eipä ole toiminut! Nyt kieltäydyn tuntemasta huonoa omaatuntoa "repsahduksista". Kun syöttää itselleen ja ympärisölleen parasta ruokaa, ei ole mitään väliä, vaikka vetäisi pussin taffelia jossain mielenhäiriössä. Ja mitä paremmin syön, sitä vähemmän tekee mieli syödä myrkkyjä.

Tänään syötiin hyvin. Ja aika paljon!


Suppilovahverobiriani

Tästä jäi yli 2/3 jäljelle. Ois pitänyt kutsua kavereita kylään!
2 dl punaisia linssejä (keittämättä)
1 dl kuivattuja suppilovahveroita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl green masalaa
ripaus korianteria
hyppysellinen chiliä
ruususuolaa
reilusti vihreitä papuja

Linssit keitetään ja suppilovahverot murskataan turpoamaan noin desiin vettä. Pannulle voita ja silputut sipuli ja valkosipuli. Mausteet lisätään tässä vaiheessa. Intialaiset mausteet ovat parhaimmillaan, kun ne saavat kypsyä rasvassa sipulin kanssa ennen muiden ainesten lisäämistä. Maut tavallaan aukeavat. (Jos käyttää jotakin muuta masalaa kuin mietoa vihreää, kannattaa vähentää määrää!) Kun linssit ovat kypsiä, heitetään ne pannulle ja heti perään sienet liotusnesteineen. Keitetään hetki kasaan ja tarkistetaan maku (voi sitä masalaa tässäkin vaiheessa lisätä, jos on turhan mietoa, ei kukaan huomaa...). Höyrytetään mieluiten kerroskattilassa, tai vaihtoehtoisesti pienessä vesimäärässä vihreät pavut. Lopuksi pavut sekaan ja birianin sisämönjä on valmista. Tässä vaiheessa koostumuksen pitäisi olla aika tiukkaa, ei kastikemaista.
Tarkoitukseni oli ottaa kuvat siitä, kuinka rakennan birianin valmiiksi, mutta unohdin! Kuitenkin: ensin mönjä tarjoiluastiaan, sitten taputellaan pannulla nopeasti paistetut riisit päälle. Tässä ei siis ole paljoakaan riisiä suhteessa täytteeseen, vaikka kuvassa siltä näyttääkin. Riisinä käytin loput eilisestä lisäkeriisistä.



Bataatinkorvaaja

Kävi sillä tavalla, että ostin bataatin aikeenani marinoida viipaleita siitä, mutta katsokaa nyt, kuinka aneeminen tapaus! Säälittävä ostokseni oli aivan valkoinen sisältä ja maistui yhtä värikkäälle kuin näytti. Ehkä tämän voi johonkin sosekeittoon piilottaa...


Tein sitten korvaukseksi porkkanasta ja punajuuresta nopean version
2 pientä punajuurta
1 porkkana
4 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä
loraus oliiviöljyä
ripaus ruususuolaa
muutama viherpippuri
raastettua muskottipähkinää

Punajuuret suikaleiksi ja 3 minuutiksi höyrystymään kerroskattilaan (en tiedä, onko tämä välttämätöntä, mutten nitraattien pelossa viitsinyt ihan raa'aksi jättää) niin, että jäävät aivan rapeiksi eivätkä pehmene!
Porkkana suikaleiksi ja sekaisin punajuurten kanssa. Sekaan vähän suolaa ja tomaatit. Lopuksi oliiviöljy ja päälle vielä murskataan viherpippureita ja raastetaan iiihan vähän muskottipähkinää. Jääkaapiin tekeytymään ainakain 20 minuutiksi.

Salaatti

Tammenlehväsalaattia ja rucolaa sekaisin kulhoon ja käsillä murskaillen sekaan kastike:
1/2 dl oliiviöljyä
1/4 sitruunan mehu
1/2 tl dijon-sinappia
1 tl hunajaa
1 rkl auringonkukan siemeniä
ihan pikkuisen murskattua fetaa
1 rkl pakastepuolukoita

Kastike kannattaa sekoittaa tosi hyvin ennen lisäämistä salaattiin. Ja suosittelen lämpimästi käsien likaamista työntämällä ne kastikkeen mukana salaattikulhoon ja puristelemalla salaatin rakennetta pehmeämmäksi.

Kylläistä sunnuntaita!

lauantai 29. toukokuuta 2010

Lauantai-inspiraatio

Tervetuloa uuden blogini pariin!
Keskityn täällä stressittömään ruokaan ja luonnolliseen hyvinvointiin. Blogin nimi viittaa siihen, että en juurikaan käytä reseptejä laittaessani ruokaa. Uskon myös, että hyvin syömällä ja itseään kuuntelemalla, ei tarvitse lääkereseptejäkään pahemmin kulutella :)

Tänään oli lähes ensimmäinen vapaapäivä koko keväänä. Sen kunniaksi raivasin kaaoksessa olevan keittiön ja sukelsin rauhassa reseptittömään ruoanlaittomaailmaan.
Uusi purkki kookokosöljyä määräsi teeman. Öljy oli ollut pitkään lopussa ja sitä oli yhä uudestaan unohdettu ostaa. Nyt, kun sitä taas keittiössä on, niin pitää vähän juhlia.
En ollut suunnitellut mitään erityistä, joten resepti syntyi mitä-kaapista-löytyy -periaatteella. Aloitin nostamalla pakastimesta paketillisen seitiä sulamaan.

Kookosta, sitruunaa ja intiamausteita uunikalalla
Resepti toimisi paljon paremmin minkä tahansa tuoreen vaalean kalafileen kanssa, mutta hyvää tulee näinkin (eikä maksa juuri mitään). Melko rasvattoman ja hyvin mauttoman seitin saa yhteistyökykyiseksi käyttämällä riittävästi rasvaa. Heitin palaset uunivuokaan ja rouhin merisuolaa päälle. Sitten sekoittelin kastikkeen vesihauteessa:
2-3 rkl kookosöljyä
1/2 sitruunan mehu
1,5 tl tandoorimasalaa
1 tl kala curry -masalaa
hyppysellinen ruususuolaa
Tämä setti vain kaadetaan kalan päälle ja pinnalle raastetaan vielä hieman muskottipähkinää. Paistetaan n. 200 asteessa 30-40 minuuttia.
Näillä mausteilla tulee aika tulinen lopputulos, jos tykkää miedommasta, voi jättää toisen masalan pois tai vaikka puolittaa määrät. Meillä uppoaa 1,5 vuotiaalle näin, joten ei kuitenkaan ole mikään tappotulisuus kyseessä.

Riisi
Basmatiriisiä
1 tl ruususuolaa
1 tl kurkumaa
köntsä kookosöljyä paistamiseen
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana

Riisi keitetään vedessä, joka on maustettu ruususuolalla ja kurkumalla. Keitin itse paljon enemmän (paketin mukaan 4 hengen annos, huhhuh!), kuin meillä ruokaillessa menee, koska teen lopusta huomenna risoton tai kasvisbirianin.
Valurautapannulle öljy tirisemään. Pyrin paistamaan enimmäkseen kookosöljyllä tai voilla, koska niiden joku koostumus (rasvahappo? molekyyli? en nyt jaksa tarkistaa!) ei tuhoudu kuumennettaessa. Sipuli ja valkosipuli silputaan pieneksi ja pyöräytetään nopeasti kuumassa öljyssä. Lisätään riisi ja paistellaan hetki. Jos koostumus tuntuu liian kököltä, voi joukkoon lisätä puoli desiä vettä. Lopuksi heitetään sekaan pieniksi kuutioiksi leikelty porkkana. Tykkään jättää porkkanan aika kovaksi, niin se narskuu mukavasti syödessä. Jos haluaa pilata hyvän narskunnan, voi porkkanan lisätä samaan aikaan sipulin kanssa :)


Vihreä salaatti
Maailman helpoin ohje: mitä tahansa kunnon salaattia, mielummin paria laatua. Tänään meillä aamusmoothien teosta jääneet jämät Vihreän keijun salaattimix-ruukusta. Siihen päälle puristetaan sitruunaa maun mukaan. Lorautetaan kunnolla oliiviöljyä, rouhitaan mustapippuria ja merisuolaa hieman ja vedellään kuorimaveitsellä kaiken päälle porkkanasta suikaleita.



Selleriunelma
Kaikki vaan sekaisin!
4 vartta selleriä sopivina palasina (VINKKI: kannattaa ehdottomasti ostaa luomuna, jos löytyy. Pieni hintaero ja mieletön makuero! ...ja siis mielestäni tietenkin kannattaa ostaa luomuna kaikki, mihin lompakko ja kaupan valikoimat yltävät)
1 rkl turkkilaista jogurttia
reilu loraus oliiviöljyä
1 tl dijon -sinappia
pieni kourallinen auringonkukansiemeniä
vähän juoksevaa hunajaa
Tämä on hyvää heti, mutta parempaa jos malttaa antaa tekeytyä puolisen tuntia.

Kalan kastikkeen määrällä saa säädeltyä annoksen mausteisuutta. Selleriunelman jogurttisuus taittaa mukavasti pahimman tulisuuden pois.


Tikkujätskit raakana
Jälkiruoan inspiraation sain ihanasta Taikametsä -blogista.
Puolitin banaanit, tökkäsin syömäpuikot sisään, pyöritin suklaakastikkeessa.
Vesihauteeseen (määrät arvailuja):
Ehkä 4 rkl kookosöljyä
2 rkl raakakaakaojauhetta
loraus agave-siirappia
loraus hunajaa
1 rkl karpalorouhetta
Päälle vielä juoksevaa hunajaa ja pakkaseen.
Mies, joka on tähän asti jättänyt kaikki raakasuklaakokkailuni rauhaan, tykkäsi tästä. Banaani antaa maitomaista fiilistä ja taittaa kitkeryyttä. Kommentoi myös, että näyttää polttarijälkkäriltä, hahaa :D