Lauantai-ilta! Jos saat kolme (3) ihmistä pilkkomaan kaikkea, mitä pyydät, tee tätä!
Kerroskimara
Vihannekset
1 bataatti
6 herkkusientä
10 cm kesäkurpitsaa
7 cm pätkä purjosipulia
2 suurta tomaattia
vähän suolaa
loraus oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
mustapippuria
Leikkaa kaikki ohuiksi viipaleiksi. Mausta bataatit öljyllä, suolalla ja sitruunalla.
Kastike
kourallinen hasselpähkinöitä
kourallinen manteleita
vähän suolaa
1 avokado
vähän vettä
3 cm pätkä inkivääriä
2 valkosipulin kynttä
Blendaa kaikki paksuksi kastikkeeksi.
Lado kulhoon vapaassa järjestyksessä vihanneksia ja kastiketta. Ripottele väleihin suolaa ja pippuria.
Syö. Lähde tanssimaan.
Heippa!
lauantai 29. syyskuuta 2012
Brunssi Brysselissä
Olen lomalla maailman onnellisuuspääkaupungissa Brysselissä. Paras lempisuosikkihellikki ystäväni asuu puolisoineen täällä ja matkaseurana on toinen ihana tyttö. On niin ihanaa ja aurinkoista ja rentoa, etten melkein muista kuinka valvoin gradun kanssa yötä päivää vielä alkuviikosta. Olen nukkunut täällä ehkä elämäni pisimmät yöunet ja päättänyt (taas kerran), että tuollaiset yötä-päivää-töitä-ilman-taukoja-puristukset eivät ole minua varten.
Päivät olemme lähinnä kävelleet pitkin kaupungin katuja ilman päämäärää ja aikatauluja. Sitä voisi muistaa harrastaa Helsingissäkin!
Illat on kikatettu ravintoloissa ja baareissa... ja sinetöity ranskalaisilla ja majoneesilla.
Kun majoittajamme nukkuvat, minä ja pikku apulainen väännämme raakaa brunssia.
Pinaattismuuti
4 valtavaa pinaatinlehteä
1 mango
1 banaani
vettä
Surinaa!
Mangoldikääröt
1 mangoldinlehti/syöjä tai puolikas, jos lehdet ihan hullun isoja
4 cm pätkä purjoa
5 cm pätkä laihaa kesäkurpitsaa
2 isoa kaunista luomuherkkusientä
4 kirsikkatomaattia
kourallinen sinimailasen ituja
anteliaasti oliiviöljyä
sopivasti hyvää suolaa
pieni loraus balsamicoa
Pilko kaikki ihan pieneksi, sekoita keskenään, täytä mangoldit ja yritä saada käärö pysymään kasassa koktailtikulla.
Marinoidut päärynät
2 luomupäärynää
0,5 dl luomuvalkoviiniä
1 rkl ruotsalaista luomuhunajaa :D
1 rkl sitruunan mehua
1 rkl mantelijauhoa
pikkuinen ripaus cayennepippuria
Kuori ja suikaloi päärynät. Sekoita kastike, kaada päärynöiden päälle, jätä tekeytymään huoneen lämpöön, kannen alle noin puoleksi tunniksi. Jos teet tätä suomessa, niin älä hyvä ihminen käytä päärynöitä vaan ihania puutarhaomenoita, joista on ylitarjontaa.
Tarjoa kaljalaseista :D Nostele ensin päärynäsuikaleet lasiin, kaada päälle marinadin jämät ja koristele vadelmilla, boysenmarjoilla ja manteleilla.
Päivät olemme lähinnä kävelleet pitkin kaupungin katuja ilman päämäärää ja aikatauluja. Sitä voisi muistaa harrastaa Helsingissäkin!
Illat on kikatettu ravintoloissa ja baareissa... ja sinetöity ranskalaisilla ja majoneesilla.
Kun majoittajamme nukkuvat, minä ja pikku apulainen väännämme raakaa brunssia.
Pinaattismuuti
4 valtavaa pinaatinlehteä
1 mango
1 banaani
vettä
Surinaa!
Mangoldikääröt
1 mangoldinlehti/syöjä tai puolikas, jos lehdet ihan hullun isoja
4 cm pätkä purjoa
5 cm pätkä laihaa kesäkurpitsaa
2 isoa kaunista luomuherkkusientä
4 kirsikkatomaattia
kourallinen sinimailasen ituja
anteliaasti oliiviöljyä
sopivasti hyvää suolaa
pieni loraus balsamicoa
Pilko kaikki ihan pieneksi, sekoita keskenään, täytä mangoldit ja yritä saada käärö pysymään kasassa koktailtikulla.
Marinoidut päärynät
2 luomupäärynää
0,5 dl luomuvalkoviiniä
1 rkl ruotsalaista luomuhunajaa :D
1 rkl sitruunan mehua
1 rkl mantelijauhoa
pikkuinen ripaus cayennepippuria
Kuori ja suikaloi päärynät. Sekoita kastike, kaada päärynöiden päälle, jätä tekeytymään huoneen lämpöön, kannen alle noin puoleksi tunniksi. Jos teet tätä suomessa, niin älä hyvä ihminen käytä päärynöitä vaan ihania puutarhaomenoita, joista on ylitarjontaa.
Tarjoa kaljalaseista :D Nostele ensin päärynäsuikaleet lasiin, kaada päälle marinadin jämät ja koristele vadelmilla, boysenmarjoilla ja manteleilla.
tiistai 18. syyskuuta 2012
Jätskiä vuohenmaidosta
Hihii, mikä ylläri! Herra Ilmanreseptiä tuli töistä kotiin mukanaan litra vuohenmaitoa, joka pitää käyttää heti. Tehtiin iltapalaksi jätskiä.
Sitruunapersikkajäätelö
7 dl vuohen raakamaitoa
1 luomubanaani
puolikas luomusitruuna kuorineen
2 luomupersikkaa
1 tl vaniljauutetta (tämän olen itse tehnyt Yaelianin ohjeella)
1 tl suomalaista luomuhunajaa
Pilko hedelmät, blendaa kaikki huolella ja pistä pakkaseen. Jäädytä rauhassa.
Sitruunapersikkajäätelö
7 dl vuohen raakamaitoa
1 luomubanaani
puolikas luomusitruuna kuorineen
2 luomupersikkaa
1 tl vaniljauutetta (tämän olen itse tehnyt Yaelianin ohjeella)
1 tl suomalaista luomuhunajaa
Pilko hedelmät, blendaa kaikki huolella ja pistä pakkaseen. Jäädytä rauhassa.
torstai 13. syyskuuta 2012
Sipsejä!
Kuivurin kyläilyreissu alkoi eilen. Tein pienen koe-erän sipsejä kesäkurpitsasta, jota tuntuu tulevan meille ovista ja ikkunoista.
Tein tosi nopean ja helpon "reseptin".
Ihan aluksi siipaloin palasen kesäkurpitsaa juustohöylällä kulhoon. Kaikkiaan ehkä 100g. Sitten rouhin perään suolaa. Rouhin vähän liikaa, kannattaa maistella välillä. Heitin sekaan teelusikallisen jeeraa ja puristelin käsin kaiken sekaisin.
Sitten sipsit yöksi kuivuriin. Ei voi olla helpompaa!
Työskentelin yöllä täyttääkseni omat dead lineni ja kävin napsimassa päällimmäisiä sipsejä aika ajoin. Myös puolivalmiit toimivat, ainakin yliväsyneenä :)
Laitoin heti aamulla uuden ystäväni puhaltamaan moninkertaisen määrän samaa kamaa. Nyt kirjastoon ja sipsipurkki käsilaukkuun!
Tein tosi nopean ja helpon "reseptin".
Ihan aluksi siipaloin palasen kesäkurpitsaa juustohöylällä kulhoon. Kaikkiaan ehkä 100g. Sitten rouhin perään suolaa. Rouhin vähän liikaa, kannattaa maistella välillä. Heitin sekaan teelusikallisen jeeraa ja puristelin käsin kaiken sekaisin.
Sitten sipsit yöksi kuivuriin. Ei voi olla helpompaa!
Työskentelin yöllä täyttääkseni omat dead lineni ja kävin napsimassa päällimmäisiä sipsejä aika ajoin. Myös puolivalmiit toimivat, ainakin yliväsyneenä :)
Laitoin heti aamulla uuden ystäväni puhaltamaan moninkertaisen määrän samaa kamaa. Nyt kirjastoon ja sipsipurkki käsilaukkuun!
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Rakastan teitä!
Sain elämäni ensimmäisen blogitunnustuksen. Se lähetettiin vieläpä raakaruokamaailman ulkopuolelta. Ihmisenä kasvamisesta, vanhemmuudesta ja vaikka mistä analyyttisesti naputteleva SariP, Lupa olla minä -blogista antoi mulle postitin. Kiitos <3
Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.
Mun jakeluvuoro! Oli vaikeaa valita vain viittä blogia. Päätin ottaa viisi eri aihealueen kirjoittelijaa, etten jakaisi pelkkiä raakaruokablogeja lukijoille jotka varmaan seuraavat suunnilleen kaikkia samoja kuin minä. Nyt julistetaan rakkautta yli rajojen! Tämän hetken viisi suosikkia tulee tässä.
EKA
Mirva kuvaa lähi-idän elämää blogissaan Ammanized. Hykerryttäviä tuokiokuvia, joita palaa katsomaan yhä uudestaan; arkisia, yllättäviä huomioita. En sano "Tämä blogi todistaa että kuvat todellakin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa", koska en ole niin kliseinen, vaan osaan sanoa sen jotenkin omaperäisemmin. ...en vaan just nyt viitti. Käykää täällä, kun kaipaatte pikaista karkumatkaa Suomen perusmeiningistä toiseen kulttuuriin.
TOKA
PikkuSquare kirjoittaa kahdella kielellä kaikesta kiinnostavasta blogissaan Sesa wo Suban. Tässä on nyt vaikeasti kuvailtava blogi. En osaa heittää sitä mihinkään kategoriaan ja siksi ehkä nautinkin lukemisesta. Kieli on kaunista. Näin hyvä kirjoittaminen on harvinaista blogimaailmassa. Vaikka tunnen kirjoittajan henkilökohtaisesti, avaa blogi henkilöstä ihan uusia ulottuvuuksia. Lukekaa itse, niin saatatte ymmärtää, mitä yritän tässä tavoittaa.
KOLMAS
Anni Minervan Puolitiessä on tekemisen meininki. Inspiroiva blogi, jossa asiaa paitsi ruoasta myös lautasen vierestä. Iloitsen ruokablogeista, joissa kirjoittaja näkyy ja kuuluu.
NELJÄS
Pikku tomaatti on ystäväni Hannan uusin, ihana blogi, jonka alkua seuraan kiinnostuneena. Tomaatintarkka supernainen tekee niin huoliteltuja postauksia, että tällainen huithapelisuihkija on ihan ihmeissään. Yrittäkää löytää kirjoitusvirheitä tuolta!
VIIDES
Kanssani saman alan nainen Miss Etutöölö on hauska. Miettii ajankohtaisia aiheita luultavasti eri suunnasta kuin sinä ja minä. Blogi, jota vielä moni ei ole ymmärtänyt löytää. Suosittelen kikatuskaipuisille.
P.S. Keittiössä hurisee. Meille tuli kuivuri kylään, hurraa! Aamulla maistellaan sipsejä. Pysy siis kanavalla ;)
Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.
Mun jakeluvuoro! Oli vaikeaa valita vain viittä blogia. Päätin ottaa viisi eri aihealueen kirjoittelijaa, etten jakaisi pelkkiä raakaruokablogeja lukijoille jotka varmaan seuraavat suunnilleen kaikkia samoja kuin minä. Nyt julistetaan rakkautta yli rajojen! Tämän hetken viisi suosikkia tulee tässä.
EKA
Mirva kuvaa lähi-idän elämää blogissaan Ammanized. Hykerryttäviä tuokiokuvia, joita palaa katsomaan yhä uudestaan; arkisia, yllättäviä huomioita. En sano "Tämä blogi todistaa että kuvat todellakin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa", koska en ole niin kliseinen, vaan osaan sanoa sen jotenkin omaperäisemmin. ...en vaan just nyt viitti. Käykää täällä, kun kaipaatte pikaista karkumatkaa Suomen perusmeiningistä toiseen kulttuuriin.
TOKA
PikkuSquare kirjoittaa kahdella kielellä kaikesta kiinnostavasta blogissaan Sesa wo Suban. Tässä on nyt vaikeasti kuvailtava blogi. En osaa heittää sitä mihinkään kategoriaan ja siksi ehkä nautinkin lukemisesta. Kieli on kaunista. Näin hyvä kirjoittaminen on harvinaista blogimaailmassa. Vaikka tunnen kirjoittajan henkilökohtaisesti, avaa blogi henkilöstä ihan uusia ulottuvuuksia. Lukekaa itse, niin saatatte ymmärtää, mitä yritän tässä tavoittaa.
KOLMAS
Anni Minervan Puolitiessä on tekemisen meininki. Inspiroiva blogi, jossa asiaa paitsi ruoasta myös lautasen vierestä. Iloitsen ruokablogeista, joissa kirjoittaja näkyy ja kuuluu.
NELJÄS
Pikku tomaatti on ystäväni Hannan uusin, ihana blogi, jonka alkua seuraan kiinnostuneena. Tomaatintarkka supernainen tekee niin huoliteltuja postauksia, että tällainen huithapelisuihkija on ihan ihmeissään. Yrittäkää löytää kirjoitusvirheitä tuolta!
VIIDES
Kanssani saman alan nainen Miss Etutöölö on hauska. Miettii ajankohtaisia aiheita luultavasti eri suunnasta kuin sinä ja minä. Blogi, jota vielä moni ei ole ymmärtänyt löytää. Suosittelen kikatuskaipuisille.
P.S. Keittiössä hurisee. Meille tuli kuivuri kylään, hurraa! Aamulla maistellaan sipsejä. Pysy siis kanavalla ;)
lauantai 8. syyskuuta 2012
En muuten osta farkkuja
Vietin torstaina houkuttelupäivää. Houkuttelin itseni graduilemaan kantamalla itseni ja aineistoni keskustaan kahvilaan. Oli muuten tehokasta. Loppurutistuksessa kaikki douppauskeinot ovat näköjään sallittuja :)
Ennen lähtöä piti tietenkin pukeutua. Laitoin uuden topin päälle. Olin ommellut sen alkuviikosta äidin kätköistä kaivamastani pitsikankaasta. Se on ihana! Ja ehkä parhaimmillaan farkkujen kanssa. Laitoin siis ainoat omistamani farkut jalkaan. Ne farkut, jotka vuosi sitten keväällä ostin maksettuani itselleni ensimmäisen minikokoisen palkkani yrittäjänä. ...ne alkavat olla mennyttä. Polvet pussittavat ja kulahtaminen näkyy pitkälle.
Kulkeminen ison kauppakeskuksen läpi lukemattomien näyteikkunoiden ohi varmisti, että viimeistään istahtaessani soijalaten äärelle, huomasin että:
Minä tarvitsen farkut!
Ja siis nimenomaan tarvitsen. Haluamisen hetki oli kotona peilin edessä, mutta kuvittelin päässeeni siitä melko helposti yli.
No miksi minä tarvitsen farkut? Ja miksi en todellakaan tarvitse.
1. Mulla on tasan yhdet ja ne alkaa olla huonossa kunnossa.
En oikeastaan käytä farkkuja kuin hyvin harvoin ja ne yhdet on vielä ihan käyttökelpoiset, vaikkeivät uusilta näytäkään.
2. Ihminen tarvitsee yhdet kunnon housut.
Ei muuten tarvitse. Mä muutenkin käytän lähinnä mekkoja ja mulla on ihan riittämiin vaatteita. Jos joskus tulee päivä, kun en MITENKÄÄN PÄRJÄÄ ilman kunnon housuja, voin käydä ostamassa sellaiset.
3. Voisin palkita itseni uusilla farkuilla samana päivänä, kun palautan gradun. Mä siis paitsi tarvitsen, myös ansaitsen ne!
Olen jo luvannut itselleni lentoliput Brysseliin. Eli palkinto on hoidettu. Lisäksi, eikö valmis gradu ole aika hyvä palkinto itsessään?
4. Uusi toppi näyttäisi ihanalta vähän paksummasta materiaalista tehtyjen, tyköistuvien, vähän korkeavyötäröisempien farkkujen kanssa. Ja minä näyttäisin ihanalta niissä farkuissa.
AHAA! Kiinni jäin! Olin saanut jotain uutta (joskin joo, vanhasta hylätystä kangaspalasta ja ekologisesti ja blablabla, mutta sama päänsisäinen vaikutus) ja saman tien tämä uusi pitsi-ihme painosti mun vanhoja ryysyjä olemaan jotenkin enemmän sen arvoisia. Myös jos todella ajattelen, että näyttääkseni ihanalta, mun pitäisi mennä ensin ostamaan uutta, olen surullinen hahmo, joka kaipaa ennemmin terapiaa kuin uutta vaatetta.
Tämä bloggaus säästi multa suunnilleen satasen. Laitan heti sen verran syrjään brysselinmatkaa silmälläpitäen :)
Nyt on aika lähteä Kirahvi ja orava -juhliin sanomaan heihei rakkaille opiskeluystäville, jotka lentelevät omiin suuntiinsa vaihtoon seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Aveciksi saan yhden synttärisankarin, joka ei yhtään valita, vaikka lähden 14 vuotta vanhassa mekossa. Näytän ihan riittävän ihanalta!
Ihanaa lauantai-iltaa!
Ennen lähtöä piti tietenkin pukeutua. Laitoin uuden topin päälle. Olin ommellut sen alkuviikosta äidin kätköistä kaivamastani pitsikankaasta. Se on ihana! Ja ehkä parhaimmillaan farkkujen kanssa. Laitoin siis ainoat omistamani farkut jalkaan. Ne farkut, jotka vuosi sitten keväällä ostin maksettuani itselleni ensimmäisen minikokoisen palkkani yrittäjänä. ...ne alkavat olla mennyttä. Polvet pussittavat ja kulahtaminen näkyy pitkälle.
Kulkeminen ison kauppakeskuksen läpi lukemattomien näyteikkunoiden ohi varmisti, että viimeistään istahtaessani soijalaten äärelle, huomasin että:
Minä tarvitsen farkut!
Ja siis nimenomaan tarvitsen. Haluamisen hetki oli kotona peilin edessä, mutta kuvittelin päässeeni siitä melko helposti yli.
No miksi minä tarvitsen farkut? Ja miksi en todellakaan tarvitse.
1. Mulla on tasan yhdet ja ne alkaa olla huonossa kunnossa.
En oikeastaan käytä farkkuja kuin hyvin harvoin ja ne yhdet on vielä ihan käyttökelpoiset, vaikkeivät uusilta näytäkään.
2. Ihminen tarvitsee yhdet kunnon housut.
Ei muuten tarvitse. Mä muutenkin käytän lähinnä mekkoja ja mulla on ihan riittämiin vaatteita. Jos joskus tulee päivä, kun en MITENKÄÄN PÄRJÄÄ ilman kunnon housuja, voin käydä ostamassa sellaiset.
3. Voisin palkita itseni uusilla farkuilla samana päivänä, kun palautan gradun. Mä siis paitsi tarvitsen, myös ansaitsen ne!
Olen jo luvannut itselleni lentoliput Brysseliin. Eli palkinto on hoidettu. Lisäksi, eikö valmis gradu ole aika hyvä palkinto itsessään?
4. Uusi toppi näyttäisi ihanalta vähän paksummasta materiaalista tehtyjen, tyköistuvien, vähän korkeavyötäröisempien farkkujen kanssa. Ja minä näyttäisin ihanalta niissä farkuissa.
AHAA! Kiinni jäin! Olin saanut jotain uutta (joskin joo, vanhasta hylätystä kangaspalasta ja ekologisesti ja blablabla, mutta sama päänsisäinen vaikutus) ja saman tien tämä uusi pitsi-ihme painosti mun vanhoja ryysyjä olemaan jotenkin enemmän sen arvoisia. Myös jos todella ajattelen, että näyttääkseni ihanalta, mun pitäisi mennä ensin ostamaan uutta, olen surullinen hahmo, joka kaipaa ennemmin terapiaa kuin uutta vaatetta.
Tämä bloggaus säästi multa suunnilleen satasen. Laitan heti sen verran syrjään brysselinmatkaa silmälläpitäen :)
Nyt on aika lähteä Kirahvi ja orava -juhliin sanomaan heihei rakkaille opiskeluystäville, jotka lentelevät omiin suuntiinsa vaihtoon seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Aveciksi saan yhden synttärisankarin, joka ei yhtään valita, vaikka lähden 14 vuotta vanhassa mekossa. Näytän ihan riittävän ihanalta!
Ihanaa lauantai-iltaa!
torstai 6. syyskuuta 2012
Täällä maistuu syksy
Meillä on parasta raakapastaa parhaista aineksista tänä iltana! Saatiin suoraan maalaismaisemista luomuvihannestoimitus ja helsinkiläispihasta toinen satsi. Vastapoimituista herkuista syntyi tämä illallinen. Tästä syystä rakastan syksyä :)
Pasta
1 keskikokoista vähän isompi kesäkurpitsa
anteliaasti hyvää suolaa
1 rkl oliiviöljyä
Suikaloi kuorimaveitsellä kesäkurpitsa pastaksi. Jätä pehmoinen keskusta odottamaan kastiketta. Sekoita suikaleet suolan ja öljyn kanssa.
Kastike
1 dl auringonkukansiemeniä
noin litra tomaatteja
7 cm laihaa purjoa
iso määrä salviaa
reippaasti sitruunabasilikaa
kesäkurpitsan pehmeä keskusta
iso kourallinen paloiteltua pientä keltaista kurpitsaa (huomatkaa lajintuntemus!)
miniloraus balsamicoa
vielä vähemmän soijakastiketta
reilusti mustapippuria
Laita siemenet aamulla likoamaan.
Illalla kaikki sekaisin monitoimikoneessa. Maista ja mausta!
Laita nätisti esille ja tarjoa luomupunaviinin kanssa. Maistuu syksylle <3
Pasta
1 keskikokoista vähän isompi kesäkurpitsa
anteliaasti hyvää suolaa
1 rkl oliiviöljyä
Suikaloi kuorimaveitsellä kesäkurpitsa pastaksi. Jätä pehmoinen keskusta odottamaan kastiketta. Sekoita suikaleet suolan ja öljyn kanssa.
Kastike
1 dl auringonkukansiemeniä
noin litra tomaatteja
7 cm laihaa purjoa
iso määrä salviaa
reippaasti sitruunabasilikaa
kesäkurpitsan pehmeä keskusta
iso kourallinen paloiteltua pientä keltaista kurpitsaa (huomatkaa lajintuntemus!)
miniloraus balsamicoa
vielä vähemmän soijakastiketta
reilusti mustapippuria
Laita siemenet aamulla likoamaan.
Illalla kaikki sekaisin monitoimikoneessa. Maista ja mausta!
Laita nätisti esille ja tarjoa luomupunaviinin kanssa. Maistuu syksylle <3
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Aamupuuro
Ostin eilen heräteostoksena quinoahiutaleita. Oli pakko päästä heti kokeilemaan. Laitoin illalla puuron tekeytymään ja siitä tuli ihan hyvää.
Quinoapuuro
1/2 dl quinoahiutaleita
1 taateli
1 rkl psyllium-jauhetta
1 tl lucumaa
suolaa
1,5 dl vettä
reippaasti puolukoita
Leikkaa taateli pieniksi palasiksi. Sekoita kaikki paitsi puolukat keskenään. Peitä sekoitusastia vaikka lautasella ja anna seistä yön yli. Aamulla heitin vielä tuoreita puolukoita puuron päälle. Ilman niitä annos ois ollut meko nössön makuinen, eli ei kannata kitsastella päällisten kanssa :)
Quinoapuuro
1/2 dl quinoahiutaleita
1 taateli
1 rkl psyllium-jauhetta
1 tl lucumaa
suolaa
1,5 dl vettä
reippaasti puolukoita
Leikkaa taateli pieniksi palasiksi. Sekoita kaikki paitsi puolukat keskenään. Peitä sekoitusastia vaikka lautasella ja anna seistä yön yli. Aamulla heitin vielä tuoreita puolukoita puuron päälle. Ilman niitä annos ois ollut meko nössön makuinen, eli ei kannata kitsastella päällisten kanssa :)
tiistai 4. syyskuuta 2012
Pyttipannu blenderissä ja tarina eiliseltä
Kun ei ole minkäänlaista suunnitelmaa lounaaksi, laitetaan kaikki jämät blenderiin, toivotaan parasta ja kutsutaan tuotosta lounaaksi.
Tänään huristelin nämä:
Ihanan hapokasta
Vajaa puolikas luomusitruuna kuorineen
5 pientä puutarhaomenaa
6 luumua
2x3cm palanen inkivääriä
2 kourallista puolukoita
1 rkl macaa
1 rkl hunajaa
vettä
Tästä tulee tosi kirpeetä, mutta ihanaa :) Juotavaa riittää reilu 7 desiä.
Kerron vielä eilisestä vähän, koska kävi hullu juttu. Tulin kotiin illalla töistä aika kovalla kiireellä. Satoi ja olin jättänyt sadeviitan kotiin, koska ei aamulla satanut. Kotona puhelin soi. Vastasin ja naisääni sanoi: "Oletko Anna Marika? Puuttuuko sinulta jotain?" Kryptiseen kysymykseen mumisin jotain epäselvää ruoanlaiton ohessa. "Meillä on täällä sinun kelakorttisi ja pankkikortti ja kirjastokortti ja ajokortti ja opiskelijakortti..." Näin jatkui mun korttien luetteleminen, ja aloin ymmärtää, että koko lompakko on naapurirapussa. Pakkasin purkillisen puolukoita kiitokseksi ja kipitin soittamaan ovikelloa.
Naapurin herra ja rouva ottivat mut vastaan, kiittivät puolukoista, pitivät aika pitkän, mutta lämminhenkisen nuhtelun siitä, kuinka tavaroistaan tulee pitää huolta ja palauttivat sitten mulle nuhjaantuneen, sateessa lilluneen lompakkoni kaikkine sisältöineen. Lopuksi rouva ojensi juhlallisesti mua kohti nahkaista, kiiltävää, viininpunaista, monitaskuista lompakkoa. Näytin varmasti aika hölmistyneeltä. Se oli minulle, että asiat pysyisivät tallessa!
Jäin hetkeksi. Rapsutin kissaa, juttelin perheestä, päivittelin uutisia ja palasin sitten kotiin.
Kaikella rakkaudella, jos näkisin kaikki maailman lompakot rivissä, valitsisin tuon lahjan viimeiseksi. En keksi, mikä näyttäisi vähemmän minulta. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että kaiken omaisuuteni ei tarvitse olla minun näköistäni. Uusi lompakkoni näyttää järjestelmällisyydeltä, naapurin pariskunnalta, välittämiseltä, lähimmäisenrakkaudelta ja aikuisuudelta. Aika hyvin yhdeltä lompakolta! Saa nähdä, luovunko siitä ikinä.
Kulahtanut pupu etsii uutta kotia!
Tänään huristelin nämä:
Ihanan hapokasta
Vajaa puolikas luomusitruuna kuorineen
5 pientä puutarhaomenaa
6 luumua
2x3cm palanen inkivääriä
2 kourallista puolukoita
1 rkl macaa
1 rkl hunajaa
vettä
Tästä tulee tosi kirpeetä, mutta ihanaa :) Juotavaa riittää reilu 7 desiä.
Kerron vielä eilisestä vähän, koska kävi hullu juttu. Tulin kotiin illalla töistä aika kovalla kiireellä. Satoi ja olin jättänyt sadeviitan kotiin, koska ei aamulla satanut. Kotona puhelin soi. Vastasin ja naisääni sanoi: "Oletko Anna Marika? Puuttuuko sinulta jotain?" Kryptiseen kysymykseen mumisin jotain epäselvää ruoanlaiton ohessa. "Meillä on täällä sinun kelakorttisi ja pankkikortti ja kirjastokortti ja ajokortti ja opiskelijakortti..." Näin jatkui mun korttien luetteleminen, ja aloin ymmärtää, että koko lompakko on naapurirapussa. Pakkasin purkillisen puolukoita kiitokseksi ja kipitin soittamaan ovikelloa.
Naapurin herra ja rouva ottivat mut vastaan, kiittivät puolukoista, pitivät aika pitkän, mutta lämminhenkisen nuhtelun siitä, kuinka tavaroistaan tulee pitää huolta ja palauttivat sitten mulle nuhjaantuneen, sateessa lilluneen lompakkoni kaikkine sisältöineen. Lopuksi rouva ojensi juhlallisesti mua kohti nahkaista, kiiltävää, viininpunaista, monitaskuista lompakkoa. Näytin varmasti aika hölmistyneeltä. Se oli minulle, että asiat pysyisivät tallessa!
Jäin hetkeksi. Rapsutin kissaa, juttelin perheestä, päivittelin uutisia ja palasin sitten kotiin.
Kaikella rakkaudella, jos näkisin kaikki maailman lompakot rivissä, valitsisin tuon lahjan viimeiseksi. En keksi, mikä näyttäisi vähemmän minulta. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että kaiken omaisuuteni ei tarvitse olla minun näköistäni. Uusi lompakkoni näyttää järjestelmällisyydeltä, naapurin pariskunnalta, välittämiseltä, lähimmäisenrakkaudelta ja aikuisuudelta. Aika hyvin yhdeltä lompakolta! Saa nähdä, luovunko siitä ikinä.
Kulahtanut pupu etsii uutta kotia!
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Valmiiseen pöytään
Mainitsin viime viikolla, että nauttisin tänään tämän brunssin.
Ravintolapäivästä tutut tytöt ylittivät odotukset. Eilisen superhauskan polttaripäivän ja -yön päälle tämä toimi loistavasti. Söin ihan liikaa. Kohtuus ei kuulu sanavarastooni.
Tarjolla oli aivan hillitön määrä herkkuja ja kaikkea piti tietenkin maistaa. Lehtikaalisipsit maistuvat taivaallisille. Ketsuppi ja sinappi yllättivät maistuessaan aivan ketsupille ja sinapille :)
Leivät ja kräkkerit olivat luksusta, koska en niitä itse kuivurin puuttuessa ikinä tee.
Lapsi hihkaisi spontaanisti 'patonkia' maistaessaan: "Tää on todella hyvää!" Söi muutenkin enemmän kuin tavallisesti. Erityisesti maistui maa-artisokka-omenasalaatti. Joku kokeilu vastaavasta tapahtuu omassa keittiössä varmasti pian.
Jälkkärit sulivat suussa, vaikka epäilin, etten jaksaisi kaiken mättämisen jälkeen niitä enää edes maistaa. Tyrnitäytteinen valkosuklaa oli parasta.
Syökää silmillä, olkaa hyvä:
Elävän ravinnon yhdistys vaikutti ensitutustumiselta lämminhenkiseltä ja innostavalta paikalta. Ehkäpä saavat uuden jäsenen :)
Ravintolapäivästä tutut tytöt ylittivät odotukset. Eilisen superhauskan polttaripäivän ja -yön päälle tämä toimi loistavasti. Söin ihan liikaa. Kohtuus ei kuulu sanavarastooni.
Tarjolla oli aivan hillitön määrä herkkuja ja kaikkea piti tietenkin maistaa. Lehtikaalisipsit maistuvat taivaallisille. Ketsuppi ja sinappi yllättivät maistuessaan aivan ketsupille ja sinapille :)
Leivät ja kräkkerit olivat luksusta, koska en niitä itse kuivurin puuttuessa ikinä tee.
Lapsi hihkaisi spontaanisti 'patonkia' maistaessaan: "Tää on todella hyvää!" Söi muutenkin enemmän kuin tavallisesti. Erityisesti maistui maa-artisokka-omenasalaatti. Joku kokeilu vastaavasta tapahtuu omassa keittiössä varmasti pian.
Jälkkärit sulivat suussa, vaikka epäilin, etten jaksaisi kaiken mättämisen jälkeen niitä enää edes maistaa. Tyrnitäytteinen valkosuklaa oli parasta.
Syökää silmillä, olkaa hyvä:
Elävän ravinnon yhdistys vaikutti ensitutustumiselta lämminhenkiseltä ja innostavalta paikalta. Ehkäpä saavat uuden jäsenen :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)