tiistai 28. helmikuuta 2012

Hamppupuuro

Helppo ja herkullinen aamupuuro syntyy blenderillä hetkessä.

Raaka hedelmäinen hamppupuuro



1 dl kuorittuja hampunsiemeniä
1/2 dl goji-marjoja
1 avokado
1 appelsiini
1/4 mango
puolikkaan limen mehu

Liota hampunsiemeniä ja gojeja yön yli. Aamulla heitä kaikki ainesosat blenderiin. Siementen liotusveden kaadoin pois ja goji-marjojen veden laitoin puuron sekaan. Suristele ja koristele goji-marjoilla.

Nauti luomucappucinon kanssa hyvässä seurassa!

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Tuunattua vettä ja raakaa aurinkolounasta

Tänään alkaa luterilaisen kirkon virallinen paastonaika. Tuhkakeskiviikon kunniaksi tyhjensin yläkaapista kaikki suklaat yhteen pussiin, jonka vien huomenna treeneihin muiden syötäväksi.

Ajattelin puhua vähän juomisesta. Kaikki tietävät, että vettä kannattaa juoda paljon. En siksi keskity kaikkiin niihin positiivisiin vaikutuksiin, mitä riittävällä juomisella on ihmiselle. Sen sijaan helpotan sitä.

Minä en ole luonnostani kova juomaan. Vesi maistuu lähinnä silloin kun on oikeasti jo kova jano. Ja silloinhan ihminen on jo nestehukan partaalla. Tiedän hyvin, että kannattaisi juoda, mutta se ei ole ihan riittävä kannustin. Tai välillä on, mutta sitten taas unohdan. Olen ottanut strategiakseni tuunata veteni houkuttelevaksi. Sillä tavalla sitä ei malta olla juomatta!



Tänään on se päivä, joka oli suunniteltu maanantaiksi. Siis työhuoneessa tehtävää toimistotyötä. En ole mitenkään järin innoissani aiheesta. Jos työni ei vaatisi näitä päiviä, jättäisin ne mieluusti väliin. Varmaan muutkin osaavat samaistua näiden sähköposti-laskujen maksu-puhelut-paperinpyörittely -päivien luotaantyöntävyyteen. ...tosin tunnen myös ihmisiä, jotka nauttivat paperihommista. Pyrin samaan.

Näin ollen muustakin kuin vedestä on tehty tänään miellyttävää. Siivosin eilen työpöydän ja tilasin tälle päivälle aurinkoa. Valitsin kauniin viinilasin vedelle ja ryhdyin hommiin. Käytän näinä päivinä tomaatteja keskittymisen apuna.

Enemmän kuin vettä

1/2 dl jasmiiniteetä
2 lohkoa limeä
1/2 tl ruususuolaa
1 l vettä



Laitoin muut kuin veden jo edellisenä iltana kannun pohjalle sekoittumaan keskenään. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Tämä juoma on niin houkuttelevaa, että sen juo huomaamatta työnteon lomassa.

Viime viikolla leikin lähikaupassa luomuetsivää. Se tarkoittaa, että ostan jotain luomutuotteita, joita en ole vielä käyttänyt. Mukaan tarttui fenkoli ja pussillinen kaskinauriita. Molemmat ovat osoittautuneet erittäin käyttökelpoisiksi.

Tämän päivän lounas sisälsi molempia ja antoi iltapäivälle tarvittavaa toimistopuhtia.



Aurinkopyörykät

1/2 luomufenkoli
1/2 kaskinauris
2 porkkanaa
1 iso valkosipulinkynsi
1/2 dl pinjansiemeniä
1/2 dl hampunsiemeniä
15 rusinaa
loraus soijakastiketta
2 rkl kookosöljyä
vähän ruususuolaa
kukkurallinen tl korianteria

Kaikki tämä vaan tasaiseksi massaksi monitoimikoneen s-terällä. Pullat pyöritellään käsin. Ei tarvitse kuivattaa eikä mitään. Tarjosin itselleni tammenlehväsalaatin ja avokadomössön kera. Pullien päälle pirskotin vähän oliiviöljyä ja soijakastiketta. Lisäksi puristin limeä päälle.



Ohjeesta riittää kahdelle, tai kuten tänään, kaksi ateriaa yhdelle.

Huh. Kokonaan yliviivattu to do -lista on kauneinta, mitä tiedän.





Päivä pulkassa!

maanantai 20. helmikuuta 2012

Suuri paasto 2012

Paaston aika on alkanut ja kuin lupauksena keväästä, aurinkokin näyttäytyy. Ihmeellistä, miten energiataso nousee miljoonalla heti, kun näkee vähän valoa!



Tänään on treenit iltasella, joten suunnittelin käyttäväni päivän työpöydän ääressä firman juttujen parissa ahertaen. Tyttö kuitenkin päätti toisin ja oksensi päiväkodissa aamiaisensa ja suunnitelmat vaihtuivat lennossa kotipäiväksi. Sairaalta lapsi ei vaikuta ja paha olo jäi päiväkotiin. Fyysinen reagointi vaikeisiin asioihin on itselleni niin tuttua, että epäilen yrjön tulleen ikävästä. Tytön isä lähtee taas huomenna ulkomaille töihin ja toisen vanhemman näkemiseen tulee kahden viikon tauko. Se on aika pitkä aika kolmevuotiaalle.

Paastoan tänä vuonna sokerista. Sokeri on nimittäin hiippaillut elämääni ja väsyneisiin iltoihin vaivihkaa takaisin ja keho ei todellakaan ole kiitellyt tästä "ravintolisästä". Huomaan kaipaavani jotakin sokerista pitkien päivien päätteksi. Se on mystistä. Loppumattomat joululahjasuklaavarastot yläkaapissa eivät helpota asiaa.



Paaston ei tarvitse eikä kuulu olla helppo. Se ei ole mikään kehofiksaus vaan fyysistä hengellisyyden harjoittamista. Kristinuskossa, kuten monissa muissakin hienoissa uskonnoissa, on ymmärretty ihmisen kokonaisvaltaisuus kokevana olentona. Henkinen ja fyysinen eivät ole toisistaan irrallisia maailmoja vaan kulkevat lomittain. Keho-mieli-sielu -yhteys on olennaista.

Pidän uskonnon harjoittamisena kaikkea elämää. On huomattavasti merkittävämpää, millaisia valintoja tekee päivittäin kuin se, kuinka usein piipahtaa messussa. Minulle uskonnollisuus on oman arjen elämistä mahdollisimman hyvin: elämistä ympäristöä, toisia ja itseään arvostaen. Se on jumalanpalvelusta parhaimmillaan.

Nämä ajatukset ovat nyt erityisen esillä omassa elämässä yhden jännittävän produktion tiimoilta. Siitä lisää, kun aika on kypsä!

Kaikki möhlivät koko ajan tässä parhaan mahdollisen arjen elämisessä. Paasto on hyvä aika myöntää, tunnistaa ja tunnustaa se. Pysähtyminen oman vaillinaisuuden äärelle on vaikeaa ja vähän epämukavaakin. Toisaalta se on vapauttavaa. Itse koen rauhoittavana sen ajatuksen, että kun koko ajan teen virheitä (...tai jospa kutsuisin sitä synniksi. Miksi mä täällä omassa blogissa oikein sensuroin?), en kuitenkaan tipahda pois armon ulottuvilta. Oikeastaanhan armoa ei edes ole ilman syntiä.

Miten sitten sokerin jättäminen pois ruokavaliosta liittyy tähän kaikkeen?
Minulle se on muistutus.

Ajatellaan, että juon teetä ja luen kirjaa illalla. Ajatukset menevät näin: "Olipa pitkä päivä, taidanpa ottaa suklaata. EI! Minähän en nyt syö ollenkaan sokeria." Tavallisesti ajatukseni jatkaisivat: "Nyt tekee mieli suklaata, nyt tekee mieli salmiakkia, nyt tekee mieli irtokarkkia. Voi mua raukkaa, kun en voi syödä sokeria, kun on paasto. Jos vaikka soitan jollekin ja ulvon tätä kurjuutta."
Tuolla tavalla ihmiset toimivat. Ihan älytöntä.

Sen sijaan, että antaisin ajatusteni lähteä tuolle tielle, huudan "SEIS!" ...ihminen voi nimittäin valita, mitä ajattelee. Sitten laitan kirjan pois ja pysähdyn rauhassa rukoilemaan, meditoimaan, kirjoittamaan ja kiittämään. Minä en ole täydellinen enkä tule koskaan olemaan. Se on kiitoksen paikka.

Mehupaastokin mahtuu kuvioihin ennen pääsiäistä. Kun Antigone on paketissa, minä vaihdan nesteille!


Parin viikon takainen sellerimehukuva omisettu Hannalle selleripelon voittamiseksi :)

lauantai 18. helmikuuta 2012

Antigone!

Minä sitten näyttelen taas. Olin jättänyt ja haudannut ja unohtanut teatterinäyttelemisen omalta osaltani jo vaikka kuinka kauan sitten pieniä lipsahduksia lukuunottamatta.

Yhtenä päivänä kävi kuitenkin sillä tavalla, että olin juuri laittamassa konetta pois, kun kuulin sähköpostin äänen. Joku tyttö meidän koulusta, jota en ole ikinä tavannut, haki näyttelijää oman ohjaukseensa. Harjoitukset alkaisivat saman tien.

Olin päättänyt tehdä gradua ja ohjata yhtä esitystä alkuvuoden, sillä sain aiempien opintojen perusteella vapautuksen vuoden ekasta jaksosta. Jokin tässä ilmoituksessa kuitenkin koukutti. Luin sen pari kertaa ja sen kummemmin ajattelematta vastasin sähköpostilla. Illan käytin googlettamalla Maria Hukkamäkeä.

Tapasin tämän Marian pian. Ja harjoitukset alkoivat. En tuntenut ketään. Kaikki vaikuttivat mukavilta. Pelotti.

Nyt harjoituksia on takana enemmän kuin edessä. Treenit koostuvat onnistumisista, turhautumisesta, epävarmuudesta, inside-jutuista, jaetuista eväistä, kikattamisesta, tanssista, musiikista, pitkistä koukeroisista repliikeistä, riemusta ja vähän kyyneleistäkin. Väsymys, ärsyyntyminen, muun elämän sovittaminen muuttuviin aikatauluihin, replojen kömpelö opettelu bussimatkoilla ja perheelle ja ystäville valittaminen eivät ole missään vaiheessa sumentaneet sitä kiitollisuutta, että saan olla osa tätä kollektiivista möykkyä. Osa Antigonen työryhmää.

Tulkaa katsomaan. Me ollaan ensi kuussa aika hyviä.

Tältä me tänään treeneissä näytettiin...












...ja tältä me lavalla näytetään. Se on se teatterin illuusio :D
Kuvannut Timo Nummela









”Ilman pikku Antigonea, se on totta, kaikki olisivat saaneet olla ihan rauhassa.”

Antigone on vallaton vastarannankiiski. Antigone ravistelee lakia, rauhaa ja järjestystä. ANTIGONE KYSYY SINULTA: Onko helpompaa valita kyllä vai ei? Mitä jos valinta johtaa kuolemaan? Kuinka pitkälle olet valmis menemään oman oikeudentuntosi perässä?

Antigone on esitys, joka kertoo lain ja oikeuden välisestä ristiriidasta. Se on tarina ehdottomuudesta ja valinnoista, joista ei ole paluuta.

Ranskalaisen Jean Anouilhin versio antiikin klassikkotragediasta Antigonesta esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1943 Ranskan ollessa natsisensuurin alaisena. Antigone käsittelee edelleen ajankohtaisia teemoja poikkeuksellisen rikkaalla ja inhimillisellä tavalla. Yksittäisen ihmisen rooli Arabikevään tai Occupy Wall Street-liikkeen tapahtumissa on merkittävä. Järjestelmää vastaan voidaan käydä, mutta millä hinnalla?

Antigone on Maria Hukkamäen teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) -tutkintoon kuuluva työharjoittelu ohjaajantyön alueella.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Salaatiton lounsassmoothie

Kun salaatti on aamulla loppu, voi panostaa marjoihin. Syntyi tosi herkullinen smoothie. Tätä tuli yli litra, joten sain aamiaistakin.

Surinaa ilman salaattia


1 banaani
0,5 avokadoa
1,5 omenaa
2 vartta varsiselleriä
kourallinen mulpereita
kourallinen gojia
1 dl mustikoita
2 dl karpaloita
1 rkl hunajaa
1 rkl macaa
0,5 rkl chlorellaa
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
hyppysellinen hyvää suolaa
vettä

Surisemaan!



Olen vetänyt smoothieta huomattavasti enemmän lounaakseni siitä yksinkertaisesta syystä, että meillä treeneissä on kaksi muutakin, jotka tekevät niin. On paljon pienempi kynnys jäädä oman pullon kanssa lounastauolle, kun on seurana näytelmän prinssi ja muusikko. Ja se kokemus, kun ihan kaikki eivät pidä ihan hulluna tällaista ruokailua.
Ottakaa siis oma pullo mukaan. Se tarttuu!

lauantai 4. helmikuuta 2012

Tämä siunattu elämä ja yöpala

Olen palanut elämäni aikana loppuun muutaman kerran. Se on aika paljon siihen nähden että olen vasta täyttänyt 27.

Ajattelin aikaisemmin, että minussa on jotain mätää. Että se joku mätä pitää paikallistaa ja korjata ja sitten en roiku burnoutin rajalla elämässä väkisin kiinni. Sitten kun minut on korjattu, osaan elää omaa elämääni kuten ihmisten kuuluu elämäänsä elellä. Siis suorittaa tietyt asiat tietyssä järjestyksessä tiettyyn aikaan ja ehkä mielummin vähän nopeammin vielä.

Kun olin 22-vuotias, elämäni näytti tältä:

Opiskelin yliopistossa luokanopettajaksi. Sain hyviä arvosanoja ja ystäviä. Tein paljon töitä erään koulutusalan yrityksen toimistolla. Me nuoret työntekijät nauroimme paljon ja joimme paljon kahvia. Valmensin ensimmäistä (mutten tietenkään viimeistä) kevättä tulevia luokanopettajia tiukkoihin pääsykokeisiin. Join paljon energiajuomia. Näytin aika söpöltä jakkupuvussa ja korkkareissa. Tienasin ihan kivasti. Olin naimisissa kauniin ruskeasilmäisen pojan kanssa. Ostettiin oma asunto. Jumppasin yliopistoliikunnan tunneilla ja salilla. Saatiin toinen kissa. Harrastin näyttelemistä.

Samaan aikaan elämäni näytti tältä:

Hengittäminen oli usein vaikeaa. Sain paniikkikohtauksia melko säännöllisesti. Yhden tosi nolon sain ylitöissä työkaverin edessä. En tullut millään raskaaksi. Ravasin verikokeissa. Gynekologi ihmetteli, minä ihmettelin, mies ihmetteli. Raivosin ja itkin. Kyyhötin usein peloissani jossain: sängyllä, lattialla, pöydän ääressä, sohvalla, vessan lattialla... Lopetin näyttelemisen. Eristäydyin. Perheelle esitin omaa iloista itseäni. Miestä rakastin, mutta inhosin, koska hän ei osannut käyttäytyä oikein. Ongelmana oli vain se, ettei minua kohtaan voinut käyttäytyä oikein. Ei sellaista ihmistä voi oikein ymmärtää, joka valitsee olla ymmärtämättä itseään.

Kaikista ylläkirjoitetuista kokemuksista olen kiitollinen. Ilman niitä ja muita vastaavia, olisin ihan jossain muualla juuri nyt. Sen sijaan olen nyt sopivan tyytyväisessä paikassa. Tarkalleen ottaen olohuoneen sohvalla. Kolmevuotias ihme tuhisee omassa huoneessaan.

Mistä oikeastaan olen kiitollinen, kun ajattelen noita aikoja?

Ystävistä, kavereista, tuttavista. Ihmisistä, joihin olen suorittaessani törmännyt ja joista osa on jäänyt elämääni.
Kontakteista. Tyypeistä, joiden avulla olen päässyt uusissa jutuissa eteenpäin.
Kokemuksesta. Osaan varoa. En herää 60-vuotiaana huomaamaan, että olen elänyt jonkun muun elämää.
Varoitusmerkeistä. Osaan ottaa itseni kiinni, kun mieli on lipsumassa masennukseen ja ahdistukseen.
Uskosta. Tiedän, että syvemmästäkin kuopasta pääsee ylös, kun viitsii kammeta.
Unelmista. Tiedän aika hyvin, mitä haluan ja mitä en.

Taipumukseni masennukseen ja ahdistukseen ovat vauhtisokeuden ohella elämäni suuria siunauksia. En olisi pohtinut elämääni niin syvällisesti ilman niitä. En olisi selvittänyt, mitä todella haluan enkä olisi puoliksikaan niin rohkea kuin nyt. Uskallan tehdä myös asioita, jotka voivat mennä pieleen ja joista osa ihan varmasti menee pieleen. Mutta entäs sitten?

Elämäni ei ole ulospäin järin hohdokasta. Sisältäpäin katsottuna se on sitä vain silloin tällöin. Mutta elämäni on täynnä kiitollisuutta joka päivä. Se on täynnä niitä asioita, jotka olen tietoisesti sinne valinnut. Yllättävät käänteet ja kurjat takaiskut tuntuvat ylitettävän kokoisilta, eivät musertavilta järkäleiltä. ...ainakaan jälkikäteen :)

Tämä kirjoitus on kokeilu hypätä vähän yli rajojen tämän blogin aihepiiristä. ...ehkäpä päädyn hieman laajentamaan ilman reseptiä!

Vähän ruoka-asiaa myös, koska syöminen on kuitenkin kivointa. Pieni yöpala syntyy helposti ja nopeasti.

Seesamdippi



n. 1/2 dl seesaminsiemeniä
3 rkl oliiviöljyä
3 rkl kookosöljyä
paljon suolaa
1 tl jotain melko vahvaa maustetta. Minä käytin green masalaa.

Sekoita ja dippaa jotain, mistä tykkäät. Toimii vaikkapa varsisellerin kanssa.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Omat eväät

Aamupostaukset evässmoothieista jatkuvat!

Minä syön (no juon) tänään lounaaksi suklaata.

Kahvisuklaasmoothie

puoli ruukkua lehtisalaattia
1 avokado
vajaa 1/2 dl kookosöljyä
1 iso omena
3-4 rkl raakakaakaojauhetta
1 dl goji-marjoja
1 rkl macaa
2 tl vaniljalla maustettua akaasiahunajaa
1 rkl suomalaista luomuhunajaa
1/2 tl cayennea
2 tl kanelia
aamukahvin jämät - n. 1dl
vettä, että blendautuu

Blendaa pitkään.



Yritä siinä sitten malttaa lounastaukoon asti!