Biriani, sen kaverit ja bataattipettymys

Olen ajatellut blogin nimeä ja koko ajan se tuntuu kertovan enemmän ja enemmän minusta. Inhoan sääntöjä. En halua ajatella, että olisi yksi oikea tapa tehdä asioita. Tämä pätee lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Ruokaan se sopii erityisen hyvin. En halua rajoittaa syömisiäni mihinkään diettiin tai ismiin. Syön sitä, mitä tekee mieli (tai mitä tarjotaan) ja mistä tuntuu tulevan hyvä olo. Toki minua kiinnostaa, mikä toimii muilla, jotta voin kokeilla, maistella ja innostua.
Aiemmin olen tehnyt itselleni kaikenlaisia sääntöjä ruoan määrän ja laadun suhteen. Eipä ole toiminut! Nyt kieltäydyn tuntemasta huonoa omaatuntoa "repsahduksista". Kun syöttää itselleen ja ympärisölleen parasta ruokaa, ei ole mitään väliä, vaikka vetäisi pussin taffelia jossain mielenhäiriössä. Ja mitä paremmin syön, sitä vähemmän tekee mieli syödä myrkkyjä.

Tänään syötiin hyvin. Ja aika paljon!


Suppilovahverobiriani

Tästä jäi yli 2/3 jäljelle. Ois pitänyt kutsua kavereita kylään!
2 dl punaisia linssejä (keittämättä)
1 dl kuivattuja suppilovahveroita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl green masalaa
ripaus korianteria
hyppysellinen chiliä
ruususuolaa
reilusti vihreitä papuja

Linssit keitetään ja suppilovahverot murskataan turpoamaan noin desiin vettä. Pannulle voita ja silputut sipuli ja valkosipuli. Mausteet lisätään tässä vaiheessa. Intialaiset mausteet ovat parhaimmillaan, kun ne saavat kypsyä rasvassa sipulin kanssa ennen muiden ainesten lisäämistä. Maut tavallaan aukeavat. (Jos käyttää jotakin muuta masalaa kuin mietoa vihreää, kannattaa vähentää määrää!) Kun linssit ovat kypsiä, heitetään ne pannulle ja heti perään sienet liotusnesteineen. Keitetään hetki kasaan ja tarkistetaan maku (voi sitä masalaa tässäkin vaiheessa lisätä, jos on turhan mietoa, ei kukaan huomaa...). Höyrytetään mieluiten kerroskattilassa, tai vaihtoehtoisesti pienessä vesimäärässä vihreät pavut. Lopuksi pavut sekaan ja birianin sisämönjä on valmista. Tässä vaiheessa koostumuksen pitäisi olla aika tiukkaa, ei kastikemaista.
Tarkoitukseni oli ottaa kuvat siitä, kuinka rakennan birianin valmiiksi, mutta unohdin! Kuitenkin: ensin mönjä tarjoiluastiaan, sitten taputellaan pannulla nopeasti paistetut riisit päälle. Tässä ei siis ole paljoakaan riisiä suhteessa täytteeseen, vaikka kuvassa siltä näyttääkin. Riisinä käytin loput eilisestä lisäkeriisistä.



Bataatinkorvaaja

Kävi sillä tavalla, että ostin bataatin aikeenani marinoida viipaleita siitä, mutta katsokaa nyt, kuinka aneeminen tapaus! Säälittävä ostokseni oli aivan valkoinen sisältä ja maistui yhtä värikkäälle kuin näytti. Ehkä tämän voi johonkin sosekeittoon piilottaa...


Tein sitten korvaukseksi porkkanasta ja punajuuresta nopean version
2 pientä punajuurta
1 porkkana
4 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä
loraus oliiviöljyä
ripaus ruususuolaa
muutama viherpippuri
raastettua muskottipähkinää

Punajuuret suikaleiksi ja 3 minuutiksi höyrystymään kerroskattilaan (en tiedä, onko tämä välttämätöntä, mutten nitraattien pelossa viitsinyt ihan raa'aksi jättää) niin, että jäävät aivan rapeiksi eivätkä pehmene!
Porkkana suikaleiksi ja sekaisin punajuurten kanssa. Sekaan vähän suolaa ja tomaatit. Lopuksi oliiviöljy ja päälle vielä murskataan viherpippureita ja raastetaan iiihan vähän muskottipähkinää. Jääkaapiin tekeytymään ainakain 20 minuutiksi.

Salaatti

Tammenlehväsalaattia ja rucolaa sekaisin kulhoon ja käsillä murskaillen sekaan kastike:
1/2 dl oliiviöljyä
1/4 sitruunan mehu
1/2 tl dijon-sinappia
1 tl hunajaa
1 rkl auringonkukan siemeniä
ihan pikkuisen murskattua fetaa
1 rkl pakastepuolukoita

Kastike kannattaa sekoittaa tosi hyvin ennen lisäämistä salaattiin. Ja suosittelen lämpimästi käsien likaamista työntämällä ne kastikkeen mukana salaattikulhoon ja puristelemalla salaatin rakennetta pehmeämmäksi.

Kylläistä sunnuntaita!