Moka on lahja!

Sokerittomuus sujui melko hyvin. Pari kertaa lipsahdin tietoisesti. Tässä sokeriset hetkeni marraskuulta:

Join heti kuun alussa 6.11. kuitenkin glögiä. No, teki mieli ja tuli iloinen mieli :D Ja samana iltana otin mojiton. Dingdong. Se oli myös hyvää, mutta ei ollenkaan niin välttämätöntä kuin alkuillan glögi.

Ja 13.11. otin siideriä pikkuisen lasillisen (alle desin). Se oli ihan pakkotilanne ja liittyi perinteiden kunnioittamiseen ja ystävyysriittiin (jepjep).

19.11. Äiti teki piirakkaa. Söin pikkuriikkisen minimaalisen palasen. Ja siitäkin annoin puolet pois, koska oikeastaan ei sitten tehnytkään mieli.

Lisäksi söin pari kertaa ruoan kanssa ketsuppia, koska halusin (ketsuppi ei ole ikinä hyvä juttu, mutta jos on pakko syödä sitä, kuten esim. minun on, suosittelen luomuvaihtoehtoa ja tavisketsupeista ehdottomasti sokerivaihtoehtoa makeutusainetappajaketsupin sijaan!).

Mitä opin? Käytän suurimman osan sokerista alkoholissa?!? En oikeastaan... Tässä kuussa se vain sattui menemään näin. Syön tosi vähän karkkia nykyisin, eikä karkkitilanteita oikeastaan tullut vastaankaan. Leivonnaisia syön sosiaalisissa tilanteissa ja niitä kyllä tuli vastaan. Jätin lakon vuoksi syömättä yllättävän monta pullaa, piirakkaa ja kakkua, joita ei tehnyt mieli.

Jatkossa osaan kenties nähdä nämä tilanteet selvemmin ja kysyä, tekeekö mieli. Ja välillä aivan varmasti syön vaikkei tekisikään. Lähinnä lakko avasi silmiäni sen suhteen, miten jokapäiväistä sokeri on. Haluan tietää, mitä syön. Aion syödä sokeria satunnaisesti jatkossakin, mutta haluan olla tietoinen sen syömisestä samalla tavalla kuin olen muistakin ruoka- ja juomavalinnoistani.