sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Köyhäilyä

Meidän perhe rakastaa matkustamista. Kävimme toukokuussa Pariisissa ja Brysselissä ja ensi viikolla lähdemme isolla porukalla Kreetalle nauttimaan auringosta. Matkustaminen on ihanaa, rentouttavaa, jännittävää ja ...kallista. Vaikka meillä on tapana kulkea pienehköllä budjetilla, tyhjentää matkailu aina molempien lompakot.

Tämä näkyy meillä yleensä juuri ennen matkaa myös keittiössä. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa nuudelipussia lounaaksi. Kuten tiedätte, meillä syödään paljon muutakin kuin raakaruokaa, mutta haluan tällä postauksella osoittaa, että sekin voi olla edullista ja helppoa. En ole koskaan käsittänyt vinkumista siitä, että pienellä budjetilla ei ole mahdollista syödä teveellisesti. Pienellä budjetilla ei ole varaa tankata itseään täyteen hifistelyfoodeja tai ostaa yksittäispakattuja luomuhedelmiä. MUTTA: porkkana on tosi halpaa. Idättäminen ja versottaminen on vielä halvempaa. Jos ei ole rahaa, pitää suunnitella syömisiään vähän tarkemmin ja vähän ennen kuin tulee nälkä.

Pussillinen kuivia luomuherneitä ei maksa paljon mitään. Liota noin 1 dl niitä yön yli. Laita astiaan multaa. Heitä herneet päälle. Ripottele multaa vähän herneille ja muista kastella noin kerran päivässä. Versoista kannattaa reippaasti vaan leikellä syötävää. Ne kasvavat taas takaisin. Ja kun eivät enää kasva, laita uusi satsi likoamaan. Katsokaa huviksenne, paljonko pieni ruukullinen valmiita versoja maksaa kaupassa... Lisäksi versot näyttävät ikkunalaudalla tai partsilla söpöiltä ja ne on huomattavasti helpompi pitää elossa kuin koristekasvit (nimim. krooninen kasvintappaja).

Tämän päivän köyhäilyruokaan laitoin avokadoja, koska ostin niitä joskus rikkaana (olisikohan se ollut se päivä, kun kotihoidontuki tulvi tämän 25-vuotiaan opiskelijaäidin tilille - Wahlroos: sydämeni sykkii sinulle <3 <3 <3) ja ne ovat kyspyneet hyyyyvin hitaasti. Avokadot voi jättää pois ja lisätä auringonkukansiemeniä toisen desin. Toisaalta uskallan väittää, että avokadojen kanssakaan tämä ateria ei maksa enempää kuin vaikka spagetti ja jauhelihakastike.

Halpispasta

5 porkkanaa
pieni nippu herneenversoja
2 rkl puolukoita pakkasesta
ripaus ruususuolaa
tiraus sitruunaa
loraus oliiviöljyä
jos vahingossa kaapissa on: 2 rkl pinjansiemeniä

Porkkanat kuorimaveitsellä pastaksi ja herneenversot saksilla silpuksi. Kaikki aineet sekaisin.

Kastikkeeseen:

1 dl liotettuja auringonkukansiemeniä
2 rkl liotettuja kurpitsansiemeniä
2 avokadoa
2 pientä tomaattia
2 valkosipulinkynttä
7 cm (eli juuri sen verran kuin sattuu olemaan) pientä kesäkurpitsaa kuorittuna
1 oksallinen tuoreen meiramin lehtiä
pikkuisen tuoretta inkivääriä
ripaus chiliä
1 tl ruususuolaa
pari tippaa tabascoa
sen verran vettä, että blendautuu

Surrur - syömään!



P.S. Kastiketta tuli taas liikaa. Aion syödä loput väli- tai iltapalaksi niin, että voitelen ohuelti dijon-sinapilla romaineslaatin lehtiä, sitten mönjää päälle ja koko homma rullalle.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Ruokavieraista, raakaruoasta ja jälkkärin merkityksestä

Meillä käy aina välillä ystäviä syömässä. Ruoan laittaminen muille on inspiroivaa ja saman aikaan haastavaa, sillä omat mieltymykset eivät välttämättä ole vieraille mieluisia. Isommalle joukolle pyrinkin laittamaan aina jotain sellaista, mitä kaikki lähes varmasti syövät, kuten salaattia tai piirakkaa (odotettavissa: piirakkapostaus). Sen ohessa uskaltaakin sitten tarjota jotain kummallisempaa, jos ehtii.

Kun on tiedossa vain yksi vieras, voi revitellä enemmän. Kun on tiedossa yksi vieras, jolla on samanlainen suhtautuminen ruokaan, kuin itsellä (kaikkea maistetaan, melkein kaikesta tykätään ja pihvit voi jättää kauppaan), pääsee piru irti keittiössä. Näin kävi viime viikolla. Ystäväni oli puhelimessa maininnut, että tekisi mieli graavia lohta. Rakensin tarjoilut sen ympärille.

Parhaat ruokavieraat tunnistaa siitä, että jo puhelimessa tulee keskusteltua ruoasta. Sen lisäksi ruoan äärellä tulee keskusteltua ruoasta. Ja ruoan jälkeen. En mitenkään vaadi tätä vierailtani - rakastan teitä kaikkia :) Mutta onhan se hauskaa, että annoksia voi analysoida yhdessä.

Ymmärrän hyvin, että kaikki eivät jaksa jauhaa rakenteista ja makuyhdistelmistä ja uusista resepteistä. En minäkään jaksa keskustella vaikka jääkiekosta tai muusta turhanpäiväisestä (hahaa).

Aloitin siis lohella, jonka työnsin jääkaappiin graavaantumaan kaksi päivää ennen tarjoilua. Lohta oli ehkä 400 g. Sieltä paksummasta päästä filettä mielummin, tulee tasaisempi maku ja nätimmät palaset.

Kesän ensimmäinen graavaus

400 g lohta
1 rkl ruokosokeria
reilusti merisuolaa
1 rkl valkopippuria
vajaa nipullinen tuoretta tilliä

Nypi ihan aluksi kaikki ruodot pois fileestä, jos niitä on. Elämä helpottuu huomattavasti ruotopinseteillä (kiitos J ja T <3). Rouhi pippurit ja merisuola ja hiero mausteet kalan pintaan huolella käsin.
Kun kala on valmista tarjoiltavaksi, leikkaa ohuita siivuja ja laita tarjolle. Itse rullasin ruusuiksi ja tarjoilin sitruunan kera. Kalan kaveriksi tein ihanan voimakasta hakkelusta pipajuuresta ja inkivääristä näin:

Hakkeluskaveri

Pätkä inkivääriä
3 kertaa enemmän piparjuurta (kuin inkivääriä siis) -Tämä ei ole järin tarkkaa!
2 rkl oliiviöljyä
parista oksallista tuoreen meiramin lehtiä
0,5 tl hunajaa
ripaus ruususuolaa

Surrur sauvasekoittimella (ostin uuden, ihanan ja tehokkaan, ah!). Tästä ei tule tasaista tahnaa, vaan raastetyyppistä hakkelusta. Kannattaa ihan rauhassa suristella silti, että maut sekoittuvat. Tämän voi tehdä edellisenä iltana tai ainakin hyvissä ajoin ennen pastaa, että ehtii vähän hengähtää jääkaapissa ennen tarjoilua.


Seuraavaksi siis raakapastaa. Tämä pasta on herkullista ja riittävän ruokaisaa sellaisenaankin, mutta suosittelen lisäämään kastikkeen mausteita, jos ei syö kalaa ja hakkelusta. Tein hyvin miedon version, jotta muut maut eivät hyppisi hakkeluksen silmille.

Väritetty raakapasta ja pähkinäkastike

Pastaan suikaloin puolikkaan kesäkurpitsan ja yhden porkkanan kuorimaveitsellä. Maustamiseen vain sitruunaa (ehkä 3 rkl), ruususuolaa ja yksi pienitty luomutaateli. Päälle silputtu kevätsipuli.


Kastikkeeseen seuraavat ainekset surrurhurrur ja valmista on:
1 dl liotettuja auringonkukansiemeniä
1 dl liotettua luomupähkinäsekoitusta (laiskan ja valintakammoisen pähkinänostajan suosikki)
1 tl hunajaa
1 tl dijon-sinappia
pikkuisen soijaa
vähän raastettua muskottipähkinää (Jos saat käsiisi kokonaisen pähkinän, käytä sitä mielummin kuin kaupan jauhetta. Maku on täyteläinen ja huumaava, vaikkei muskotti näin pienissä määrin huumaakaan ;))

Koristelin kastikkeen kurpitsansiemenillä.



Tämä pasta oli yllättävän hyvä kaveri kalalle ja hakkelukselle. Kokonaisuuden maku oli tavallaan hyvin suomalaista kesäruokaa, mutta siinä oli kiva aasialainen koukku, joka syntyi hakkeluksen wasabisukulaisuudesta ja pastassa olevan sitruunamaustetun kesäkurpitsan bambumaisuudesta. Maistuvat yllättävän paljon samalta - bambu ja raaka kesäkurpitsa. Myös makean taatelin yhdistäminen pastaan kannattaa!

Tuossa annoskuvassa on sen verran ruokaa, kuin olisi ehkä kannattanut syödä. Todellisuudessa söin melkein tuplasti. Kalaa ja hakkelusta oli reilusti yli kahden ihmisen tarpeiden. Olisi riittänyt neljälle, jopa meidän rekkamies-annoksilla :)

Se tässä raakaruoassa on ihanaa, että vaikka määrällisesti syö paljon, ei tule sitä hiilarihumalaa, ähkyä ja vaikeaa oloa, mikä iskee allekirjoittaneeseen hyvin helposti. Tulee kylläiseksi kuitenkin. Henkilökohtaisesti en ole sitä mieltä, että kaikkien pitäisi syödä samalla tavalla tai että raakaruoka tekee ihmisen autuaaksi. MUTTA: onhan se nyt hyvänen aika sentään ihanaa ja kivaa ja kaikkea sensellaista että on vielä syöpöttelyn jälkeenkin energinen ja innoissaan.

(Henkilökohtainen välikommentti teille H&H: tämä ei tarkoita, ettettekö tulisi näkemään enää koskaan mun klassisia sokeriyliannostussohvahoureita - liika hyveellisyys on myös tappavaa.)

Ja sekin etu raakailussa on, että jaksaa ottaa, ei ainoastaan jälkiruokaa, vaan kahta jälkiruokaa. Arvostan herkuttelua enemmän kuin edustamista. Niinpä päätin imuroinnin sijaan tehdä jäätelön lisäksi myös namia.
Jätskiin laitoin ensimmäistä kertaa elämässäni avokadoa ja naaa-am, mikä maku ja rakenne! Suklaa sai rauhan, kun banaani ei kiusannut sen aromeja (pidän kyllä banaanistakin, ei sillä).

Suklaa-avokadojäätelö

2 dl kookoskermaa
0,5 dl liotettuja rusinoita
8 liotettua cashew-pähkinää
2 rkl kaakaonibsejä
1 avokado
2 rkl raakakaakaojauhetta (kaikkien muidenkin ohjeiden kaakaot raakoja, ellen muuta mainitse)
1 rkl hunajaa

Surisuri ja pakastimeen pariksi tunniksi.

Mulperinamit

4 rkl kookosöljyä
reilu 1 rkl mulpereita
1 tl macaa
1 rkl hunajaa
ripaus ruususuolaa

Nämä menivät hyvin sekaisin ilman vesihaudettakin, kun pidin lasipurkkia kädessä ja sekoitin reippaasti. Tämä karkin kohdalla on suurensuuri houkutus syödä massa siltä istumalta lusikalla purkista ja jättää kokonaan väliin tylsä pakasta-ja-tarjoa-muillekin-osuus. Pakastuksen jälkeen, hyvässä seurassa, jätskin, kirsikoiden ja kahvin kanssa tosin vieläkin parempaa.


Pahoittelut surkeasta kuvasta. Tässä vaiheessa iltaa en enää jaksanut ajatella blogiestetiikkaa.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Improvisointia ilman surinaa

Torstai oli rankka päivä. Aamu alkoi sillä, että sauvasekoitin hajosi pienen savupilven saattelemana. Ja meillähän on blenderi myös korjausta vailla.

Olin suunnitellut ruoaksi nokkos-seesaminsiementahnalla täytettyjä avokadoja... Ja nyt liotetut siemenet tuijottelivat minua surullisina hyllyn reunalta (tämä ruoka-aineiden inhimillistäminen alkaa mennä vähän yli, sori :D). Otin haasteen vastaan. Minulla oli siis nokkosia, seesaminsimeniä (joita ihanaksi yllätykseksi löytyi eilen omasta kaupasta luomuna) ja avokadoja. Ratsasin pakastimen: katkarapuja! Ratsasin jääkaapin: luomubrie-palanen!

Luonnollisesti juuri silloin olin kutsunut ystäväni kylään syömään... Mutta näillä mentiin ja hyvää tuli.

Painin nokkosten valmistuksen kanssa aikani ja päädyin lopulta ryöppäämään ne runsaassa vedessä hyvin pikaisesti. Jos jollain on jotain infoa/kokemusta nokkosten raakakäytöstä, olen kiitollinen! En ihan ymmärrä sitä logiikkaa, että jos tuoreet nokkoset on useiden lähteiden mukaan PAKKO ryöpätä ennen käyttöä, niin miksi on kuitenkin ok käyttää kuivattuja nokkosia sellaisenaan... Mitä siinä kuivumisprosessissa tapahtuu, mikä tuhoaa nitraatteja? Mielummin pelaan kuitenkin varman päälle, koska lapsen elimistö ei kestä juurikaan nitraatteja. Kyllä siinä on jonkin verran hyviksiä jäljellä ryöppäämisen jälkeenkin.

Nokkoshöystö

noin 1 dl ryöpättyjä nokkosenlehtiä (tai nuoria kokonaisia nokkosia)
noin 1 dl yön yli liotettuja seesaminsiemeniä
0,5 tl ruususuolaa
1 tl valkopippuria
0,5 tl kurkumaa
loraus oliiviöljyä

Nämä sekaisin ja jääkaappiin muhimaan tunniksi tai pariksi.

Sitten lautaselle sekaisin tai rinnakkain (kuten meillä, jotta joku ei-suosikki ruoka-aine ei pilaisi kenenkään kokonaisuutta):
Avokadoa
Katkarapuja sitruunamehulla ja silputulla ruohosipulilla
Brie-juustoa
Nokkoshöystöä
Reilusti romaine-salaattia pienellä lirauksella oliiviöljyä

Lisänä tarjoilin luomuruisleipää ja taivaallista luomukirnuvoita.

2/3 aikuisista rakasti nokkoshöystöä. Erityisen hyvin se toimi brien ja avokadon kaverina.
Olimme niin nälkäisiä, että mistään ei ehditty ottaa kuvaa.

Jälkkäriksi olin ajatellut suklaajätskiä. Se vaihtui surinattomuuden vuoksi raakasuklaaseen.

Aprikoosinamit

2-3 rkl kookosöljyä
5 kuivattua aprikoosia (tätäkin oli omassa kaupassa luomuna, hurraa!)
3 tl hunajaa
2 tl kaakaonibsejä
1 tl macaa

Vesihauteessa sekaisin ja pakkaseen.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Munakoisokokeilu

Olen valmistanut munakoisoa vain pari kertaa ja aika heikoin lopputuloksin. Nyt kuitenkin rohkaistuin, sillä kaunis violetti pullukka huusi nimeäni lähikaupan vihanneshyllyltä.

Kirjoitin eilen mönjästä, jolla täyttelin iltapalanaposteltavia. Tein siitä marinadin lisäämällä reilusti sitruunan mehua ja oliiviöljyä. Kuorin munakoison ja viipaloin ohuiksi, noin puolen sentin viipaleiksi. Itketin viipaleita merisuolaamalla ne. Annoin olla huoneenlämmössä noin puoli tuntia ja kaadoin astian pohjalle valuneet nesteet pois (huom. Kannattaa tehdä kulhossa tai syvällä lautasella. Nestettä irtoaa paljon). Seuraavaksi pyörittelin marinadin viipaleiden sekaan ja työnsin koko homman lautasella peitettynä jääkaappiin marinoitumaan yöksi. Yön ajaksi jätin myös 3 dl auringonkukansiemeniä likoamaan kastiketta varten.

Yhdestä munakoisosta riittää neljälle ruokailijalle.

Kastike munakoisolle

Sauvasekoittimella suristetaan tasaiseksi:
3 dl liotettuja auringonkukansiemeniä
1 dl vettä
loraus oliiviöljyä
1 rkl soijaa
paljon tuoretta meiramia
piraus sitruunaa
1 tl kurkumaa

Lautaselle pinotaan: rucolaa, muutama munakoisonviipale, pari rkl astiaan jäänyttä marinadia ja kastiketta. Tästä tuli tosi hyvää, enkä enää pelkää munakoisoja. Olemme sovussa ja ystäviä!



Kastiketta tuli noilla mitoilla ihan liikaa (arvioin aina yläkanttiin - yllätysvieraat hoi!), mutta lopun voi käyttää vaikka levitteenä tai dippinä tai ehkä keksin huomenna siitä jotain.

Iltapäivällä tuli kuuma - lähdimme jätskinhakumatkalle.

Samettinen mangojäätelö

vähän enemmän kuin puolikas mango
2 banaania
2 dl kookoskermaa
kourallinen liotettuja rusinoita

Kunnolla hurisutellen kaikki ainekset sekaisin ja pakkaseen. Meillä tämä odotti pakkasessa vaikka kuinka pitkään, sillä unohduimme itse ulos aurinkoon. En siis sekoitellut massaa välillä lainkaan. Tästä huolimatta lopputulos oli aivan jäätelöinen, eikä ollenkaan hileinen. Rakenne onnistui yli odotusten! Jätskikauhalla sai jopa pyöriteltyä kauniita palloja tarjolle.
Tästä tuli kertaheitolla suosikki. Onneksi aloitin tämän blogin. Muutenhan olisin jo unohtanut ainekset ja niiden suhteet!


Taidankin taas käväistä pakastimella..

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Puoliraaka iltahetki

Olen koko kevään katsellut parsoja sillä silmällä, mutta vasta tänään valmistin ensimmäisen nipullisen. Kuorin tangot ja ketin niitä 5 minuuttia. Oheen silppusin huoneenlämmössä pehmenneen voin sekaan läjän ruohosipulia ja parsaosuus (sekä ei-raaka -osuus) iltapalasta oli siinä.

Parsan kaveriksi tein aivan mielettömän herkullisia täytettyjä salaattinyyttejä ja sellerikanootteja, jotka toimisivat hyvin vaikka juhlien noutopöydässä.

Eipä näistä aineksista varmaan mitään pahaa saisi aikaiseksi, vaikka yrittäisi!


Salaattinyytit ja sellerikanootit

Salaattia niin monta lehteä, kuin haluaa nyyttejä (itselläni tammenlehvää, 8 lehteä).
Varsiselleriä pilkottuna n. 5cm pätkiksi, niin monta pätkää kuin on nälkä :)
Puolikas avokado riitti hyvin kahdeksaan nyyttiin sekä seitsemään selleripalaseen ja osa vielä upposi kokin suuhun vahingossa ;)

Mönjä:
n. 1 dl liotettuja auringonkukansiemeniä ja luomupähkinäsekoitusta
muutama runsaslehtinen oksa tuoretta basilikaa
parin sentin pätkä tuoretta chilipaprikaa ilman siemeniä
5 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä
pari rkl sitruunan mehua
reilu loraus oliiviöljyä
ripaus ruususuolaa
1 tl kurkumaa

Surrurrur sauvasekoittimella niin sileäksi, kun haluaa. Itse jätin rouheaksi. Sattumat narskuvat kivasti!

Sitten alkaa askartelu! Vajaa teelusikallinen monjää salaatinlehden keskelle, päälle ohut siivu avokadoa, paketointi ja koktailtikulla kiinni. (Suosittelen hieman eleettömämpiä tikkuja tyylikkäämmän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Meillä on noita lipputikkuja miljoona eräiden viehkeiden teemabileiden jäljiltä :D) Se, miten lehden paketoi, on riippuvainen salaattilaadusta. Kannattaa ajatella tekevänsä pieniä lahjapaketteja :)
Sellerin kouruun asetetaan tikuksi leikattu palanen avkadoa ja sen päälle ihan vähän täytettä.

Mönjä on vahvan makuista ja sitä ei tarvita paljonkaan. Itselläni jäi yli puolet jäljelle. Tein tarkoituksella liikaa, sillä käytin loput huomiseen ruokaan. Lisäsin oliiviöljyä ja sitruunan mehua niin, että mönjästä tuli kastiketta ja marinoin munakoisoviipaleet jääkaappiin odottamaan. Siitä lisää myöhemmin!

Aamuhetki

Tänä aamuna heräsin stressaantuneena klo 6.30. Päässä vilisi miljoona asiaa, jotka on hoidettava tänään tai olisi pitänyt hoitaa eilen. Palleaa puristi ja aika tuntui loppuvan kesken. Pyörin ympäri hiljaista olohuonetta ja keittiötä osaamatta tarttua mihinkään. Kaikki tuntui liian suurelta ja ylitsepääsemättömältä.

Näitä olojahan tulee ainakin minulle jatkuvasti. Olennaisempaa kuin niiden estäminen, on varmasti se, kuinka olojaan käsittelee.
Tänään aloitin aamun uudestaan seuraavasti:

Lähtölaskenta: vähän joogaa ja pieni hetki hyvän kirjan parissa
1. Suihku
2. Pukeutuminen, meikki ja sensellaiset
3. Tee lista sellaisista asioista, jotka on oikeasti pakko tehdä tänään (näitä ei ollut mitenkään mahdottomasti, ja enpähän unohda mitään)
4. Valmista ihana aamiainen ja unohda listan asiat - ne löytvät nyt yhdestä paikasta!
Stressittömän aamusmoothien ainekset:
3 päärynää
puolikas avokado
palanen mangoa
läjä viinimarjapensaan ja vadelman lehtiä (noukin äidin pihalta eilen)
4 lehteä tammenlehväsalaattia
vettä ehkä 2 dl
hunajaa vähäsen

Kaikki surrataan sekaisin blenderissä (meillä tosin sauvasekoittimella, sillä blenderi on rikki). Näillä aineksilla tulee annokset kahdelle isolle ja yhdelle pienelle.

Katsokaa muuten tuota kuvaa, miten vaaleaa tammenlehväsalaatti (joka kaupassa on siitä tummimmasta päästä) on verrattuna pihan antimiin!

5. Siirry parvekkeelle ja keskity hetkeen! Parhaiten suoriutui 1,5-vuotias, joka riemuitsi: "Tää on mun muuti! Hyvää muutia!"

6. Vastaa ystävän ihanaan aamuviestiin tai tekstaa itse jollekin rakkaalle vain sanoaksesi huomenta.

Rauhaisia aamuja ja ihanaa kesäkuuta!