torstai 30. elokuuta 2012

Omenakakkua

Saimme innostavaa postia. Niin innostavaa, että tein sen kunniaksi elämäni ensimmäisen agar agar -kokeilun. Aika jännää! Syksyn teemaksi taitaa tulla omenaiset raakaleipomukset :)

Jälleenkerranomenakakku

TAIKINA
1 dl hampunsiemeniä
0,5 dl parapähkinöitä
0,5 dl cashew-pähkinöitä
1 dl kuivattuja aprikooseja
2 rkl kookosöljyä

TÄYTE
1 dl vettä
1 rkl agar agaria
1 appelsiinin mehu
1 rkl hunajaa
2 tl kanelia
4 pientä puutarhaomenaa


Aja pähkinät ja siemenet monitoimikoneella jauhoksi. Lisää sitten aprikoosit ja jatka suristelemista, kunnes massa on jokseenkin tasaista. Lisää vielä kookosöljy.

Kiehauta vesi, keitä reilu minuutti agar agaria. Purista appelsiinista mehu. Sekoita keskenään agar agar-mömmö, mehu, hunaja ja kaneli. Pilko omput. Aja koko homma monitoimikoneella nopeasti. Älä anna mennä liian tasaiseksi.

Taputtele pienen kuivakakkuvuoan huipulle puolet taikinasta. Kaada täyte väliin ja peitä se näkyvistä lopulla taikinalla. Laita koko komeus jääkaappiin. Näin pieni vuoallinen jähmettyi tunnissa. Isommalla menis varmasti enemmän aikaa.

Olin aika onnellinen, kun kakku ei hajonnut kumottaessa, vaan irtosi aivan kuin olisin suunnitellut tekeväni kumottavan kakun alunalkaenkin.
Kattokaa ku se on söpö!


Satokauden salaatti

Tänään on tähän mennessä ollut erinomainen päivä. Mitään ei ole unohtunut, kukaan ei ole myöhästynyt, mitään ei ole mennyt rikki ja opiskelukin sujuu. Tein päätöksen, etten nyt päivisin viitsi kauheasti kysellä itseltäni, mitä tekis mieli. Mulla on tässä tää gradu ja mun tekee mieli valmistua. Muut mieliteot saa odottaa. Teen gradua joka tapauksessa, vaikkei tekisi mieli, aivan kuten töissä teen työni myös silloin kun ei hiukkaakaan huvita. ...ylimääräisen energian käyttäminen aiheesta vinkumiseen on tehotonta ja turhaa. En silti lupaa pelkkiä päivänpaistepäivityksiä tästä eteenpäin :D

Mielitekojen vuoro on lounaalla! Syksy maistuu lautasella. Tein vahingossa kahdelle, että jos olet tosi nopea, voit tulla hakemaan täältä annoksen.

Kirpakka kaalisalaatti

Reilusti kaalia
2 pientä omenaa
2 kourallista puolukoita
iso kourallinen auringonkukansiemeniä
anteliaasti oliiviöljyä
2 rkl balsamicoa
estoitta hyvää suolaa
1 tl ruokosokeria
pari rohaisua mustapippuria

Silppua kaali ja omenat pieneksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään, tarkista maku ja anna maustua niin pitkään kuin maltat. Mieluiten ainakin 15-30 minuuttia.


keskiviikko 29. elokuuta 2012

Pelastavat avokadot

Välillä, kun ärsyttää liikaa, tekisi mieli syödä koko ajan. Tänään ärsyttää liikaa. Ärsyttää, että gradussa on sellainen vaihe kuin on. Tekee mieli lusmuilla ja juosta koko prosessia pakoon. Tekee mieli maata sohvalla, katsoa dvd:ltä sarjoja ja syödä roskaa.

Koska mä yritän pitää mielessä, mitä haluan ihan todella ja oikeasti ja pitkällä tähtäimellä enkä just vain tällä sekunnilla, istun huokaillen kirjapinon viereen ja naputtelen ankarasti. Oikeasti haluan syödä hyvin ja opiskella ja oppia ja saada hei jotain tutkimustuloksiakin.

Tiedostan liian hyvin, että tämä tämän päivän vastentahtoisuus on paljolti perua eilisestä, kun tein aika pitkän päivän ja uudesta kirjalöydöstä innostuneena luin gradumatskuja vielä kymmenen jälkeen illalla. Jos oppisi vähän vähemmän maanisesti työskentelemään välillä...

Lounaaksi tuntui työläältä tehdä mitään. Siksi en tehnyt mitään, vaan söin luonnon tarjoamaa valmisruokaa. Ensin luonnollisesti havahduin tämän päivän vähemmän hurmaavaan mielentilaan, kun höyläsin keittiössä kermajuustoa suoraan paketista suuhun. (En suosittele.)

Kun huomaat työntäväsi suuhusi mitä vaan silkasta turhautumisesta, tartu äkkiä avokadoon!

Kymmenen sekunnin gourmet-lounas


Halkaise kaksi avokadoa, poista kivet ja täytä toinen dijon-sinapilla, toinen oliivitahnalla. Saat täyttää jollain muullakin, jos mieli tekee.

Takaisin ahertamaan!


tiistai 28. elokuuta 2012

Kun tiistai on pukeutunut maanantaiksi

Aamu alkoi aika tavallisesti suihkulla, espressolla ja kirjoittamisella. Lapsi heräsi, aamurutiinit, lähtö pyörällä päiväkotiin, rupattelua ja leikkiä matkalla. Olin aamulla suojannut pyöränistuimen pyyhkeellä, että lapsen housut pysyisivät kuivina. Kun sitten poljin takaisin kotiin, muistin että pyyhe oli jäänyt istuimelle. Muistin siis siinä vaiheessa, kun pyyhe pyörähti täydessä vauhdissa ketjujen väliin vaihteiden kanssa umpisolmuun. Sain sitten öljymönjäkäsittelyn käsille ja vaatteille, mutta pääsin onneksi lopulta jatkamaan matkaa ja onneksi mun aamussa ei ollut minuuttiaikataulua. Kotona vietin pitkän tovin kylppärissä saippuapalan kanssa ja kasasin sitten hoidettavat asiat isoon kassiin. Käsilaukku oli pakattu jo edellisenä iltana. Reittiopas kertoi, että bussi lähtee neljän minuutin kuluttua. Hui! Kengät jalkaan, punaa huuliin, ovi kiinni LÄMPS ja äh! Se isompi kassi, jossa oli korjattavat kengät suutariin ja yliopistolle vietäviä papereita ja kirjastoon palautettavat kirjat, jäi kotiin. No, menen seuraavalla bussilla. Paitsi että avaimet jäi kotiin. Puoliso on kuvauksissa, joissa ei todellakaan vastailla puhelimeen saati lähdetä tuomaan avaimia.

Lähdin kaupunkiin hoitamaan niitä asioita, joihin en tarvinnut papereita tai muutakaan. Pitkä kahvihetki hyvässä seurassa helpotti raivoa (Hellu, oot <3) ja lopulta pääsin kotiin hakemaan kamoja ja syömään lounasta. Kohta alkaa uusi reissu keskustaan ja yliopistolle. Sitä ennen dokumentoin maailman nopeimman tomaattikeiton, joka riisui tiistailta maanantain vaatteet.



Tomskukeitto pikana

Iso annos. Tästä tulee nimittäin pitkä päivä.

1,5 isoa tomaattia
5 cm pätkä laihasta kesäkurpitsasta
1 avokado
0,5 ruukkua tuoretta basilikaa
suolaa ja mustapippuria
vettä

Blenderiin ja surihuri. Valmis. Syö. Tarkista noin kuusi kertaa, että avaimet on mukana. Hyvä. Pitäämennämoi!


sunnuntai 26. elokuuta 2012

Omenapiirakka vol 2 ja vegaaninen raakasushi-illallinen

Rakas ystävä on saanut pienen pojan. Hänen nimijuhlaansa vietettiin eilen nyttäreiden merkeissä. Tein lähes samanlaisen kakkusen kuin aiemmin itselleni. Pohjan koostumus muuttui vähäsen, kun laitoin sekaan puoi desiä seesaminsiemeniä narskumaan. Se, tai ainesten toisenlainen suhde teki pohjan rakenteesta vähemmän kiinteän, mikä ei haitannut muuten, mutta lautasellesiirtämisvaiheessa ärsytti. Laitoin täytteen päälle pakkasen perukoilta löytyneitä karpalaoita. Lisäksi huristelin elämäni ensimmäisen cashew-kerman.

Ruusu-cashew-kerma

2 dl cashew-pähkinöitä
1 kuivattu ruusunnuppu
2 dl vettä

Liota cashew-pähkinöitä pari tuntia. Aja cashewit ja ruusu monitoimikoneen s-terällä ihan mössöksi. Lisää vesi vähän kerrallaan. Anna surista tosi pitkään.


Lapsi sai kauniin nimen ja juhlat olivat muutenkin kauniit. Ystävät soittivat ja lauloivat, jokainen oli tuonut jotakin yhteiseen pöytään ja kaikenlainen pönötys puuttui. Oli juhlittavan perheen näköinen juhla.

Olen ylpeä omastakin jälkikasvustani, sillä lapsi halusi antaa omasta lelulaatikostaan tulokkaalle lahjan.

Illalliselle sain raakaa seuraa. Kokeilin reseptiä, joka on muhinut mielessä, mutta jolle ei ole ollut oikeaa kohdeyleisöä. Yhdenhengen kohdeyleisöni "pääsi" tänään koekaniiniksi.



Olen aina pitänyt kalasta. Nyt kuitenkin, kun olen viitsinyt sivistää itseäni ryöstökalastuksen veemäisestä luonteesta, ei ole ollut ollenkaan niin vaikeaa kuin epäilin, karsia kaikkea paitsi mökkijärven haukia ja ahvenia omasta kalarepertuaarista. Syön, kun tarjotaan, jos muuta ei tarjota, mutta en tue rahoillani kalastusta. Eniten tulen varmasti kaipaamaan mätiä. Pidän ihan kaikesta, mihin on laitettu mätiä. Melkein surisin jo etukäteen ensi joulun ruokapöytää, jos en ymmärtäisi, miten naurettavaa se on.

Onneksi on chia-simenet ja loputon mielikuvitus :D


Tein raakasushia. Täytin norirullat avokadolla, kurkulla, omenalla ja kevätsipulilla. Sushien lisäksi pilkoin kesäkurtpitsaa ja päällystin tällä vegaanisella innovaatiolla.


"Kaviaari"

3 rkl chia siemeniä
1 rkl hyvää suolaa
1 rkl mustikan mehua (sitä sulamislientä pakastetuista mustikoista)
(muoksmuoks) Myös vettä! Oisinkohan vajaan desin käyttänyt

Kaikki sekaisin. 10 min turpoamista välillä sekoitellen.


Tarjoillaan wasabin, soijakastikkeen ja inkivääripikkelsin kanssa. Ollaan onnellisia, ettei kukaan tai mikään kuollut.

perjantai 24. elokuuta 2012

Mitä sinä teet viikon päästä?

Mä menen ensi viikon sunnuntaina tänne


Nähdäänkö siellä?

Koulutyttö

Rakastan opiskelua. Meillä on opiskelun kanssa toki omat vaikeat hetkemme, mutta noin suurimmaksi osaksi suhde on intohimoinen. Eilen mietin, aionko lainkaan pitää taukoa opinnoista sitten, kun nämä kaksi kesken olevaa tutkintoa joskus valmistuvat. ...sen näkee sitten. Nyt nautin täysin siemauksin siitä, että tämä astetta taiteellisempi koulu alkoi tänään. Sain rutistaa montaa ystävää ja sain tehdä eväät.




Koulupäivinä syön aika usein perusopiskelijalounaan Kipsarissa. Itse koulurakennukselta on sinne lyhyt kävelymatka, mikä yleensä antaa happea ja tervetulleen irtioton sisäarjesta.

Nyt, kun koulua on vähemmän, en kaipaa irtiottoa kesken päivän, vaan voin jäädä tiiliseinien sisään kulauttelemaan smuutia.

Koululounas

ruukullinen tammenlehväsalaattia
1 banaani
1 dl mustikoita
1 rkl macaa
1 rkl spirulinaa
1 rkl bee pollenia
1 tl MSM:aa

vettä

ylläribonus: 2 tl chiasiemeniä

Surista keskenään kaikki paitsi lisää chiat valmiiseen smuutiin, niin saat supersattumia matkaan mukaan. Tästä tulee aika hirveen väristä, kuten aina mustikka-spirulina-yhdistelmästä, mutta ei anneta sen häiritä.

Sellainen ystävän vinkki kaikille, että ei kannata kaataa blenderistä eväspulloon näitä kaikista värjäävimpiä juomia vaalea silkkipaita päällä :P

Parhaina päivinä mulla on mukana koulussa myös vesipullo (oon niin huono juomaan vettä, että yritän pitää huolta, et päivän aikana kuluis edes puoli litraa) ja kuumalle juomalle muki. Se sisältää vaihdellen teetä tai kahvia. Tänään aamuisen espressoiloittelun vastapainona huumaavan ihanaa vihreää jasmiiniteetä.

...ja aika usein tulee tarve vähän napostella. Näitä hetkiä varten mulla on mukana pikkupurkki, johon heitän aina mitä milloinkin, kuten kuivahedelmiä, marjoja, pähkinöitä ja siemeniä. Purkki on pelastanut mut monelta suklaapatukalta ja matalaverensokerikiukkukohtaukselta. Tänään tuolla näyttää olevan ainakin gojeja, mulpereita, cashew-pähkinöitä, paria muutakin pähkinää, auringonkukan- ja hampunsiemeniä. Aika usein heitän joukkoon myös hyvää suolaa.

Varsinaiseen opiskeluun työkaluni ovat melko minimaaliset. Mulla on pieni muistikirja, joka toimittaa sekä koulukirjan että päiväkirjan virkaa. Näitä kuluu joka vuosi aika monta. Mulla on käytännössä aina muistiinpanovälineet mukana. Koskaan ei tiedä, milloin tulee mieleen maalman paras idea tai resepti tai runo tai milloin juuttuu johonkin ruuhkaan tai muualle. Kun mukana on kynä ja pieni kirja, ei ole milloinkaan tylsää.

Opiskeluintoa!

torstai 23. elokuuta 2012

Omenainen kahvihetki

Söin kaupungilla kypsää lounasta suuren annoksen. Nyt tekee sitten kotona, kahvin ja gradun kanssa tietenkin mieli makeaa. Omena-aika on alkanut. Pidetään sen kunniaksi 15 minuutin kahvitauko.

Yhden hengen omenakakku

POHJA

0,5 dl hampunsiemeniä
1 rkl psyllium -jauhetta
1 rkl lucumaa
1 tl kanelia
1 tl soijalesitiinijauhetta
2 rkl kookosöljyä

Sekoita kaikki aineet keskenään, taputtele taikina jälkiruokalautasen pohjalle ja laita pakkaseen odottamaan siksi aikaa, kun valmistat täytteen.

TÄYTE

1-2 pientä omenaa
1 kuivattu taateli
reilu 1 tl hunajaa
1 tl kanelia

Pilko omput ja taateli ihan pikku paloiksi ja sekoita sitten kaikki keskenään raivokkaasti (mutta rakastaen) niin, että omenat vähän pehmenevät. Jätä täyte huoneenlämpöön odottamaan, että valmistat kahvin.

Lusikoi omppumössö jähmettyneen pohjan päälle. Lusikoi suuhun. Nam!




Tunnustus! Vähän saatoin liioitella reseptin nimeämisen kohdalla. Ois tästä riittänyt kahdelle. Tosi harmi, et olen yksin, joudun syömään toisen puolen ennen iltarientoja.

Menkääs nyt leipomaan siitä!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Jokatytön kurkkukeitto

Syksy todistaa itseään sateella, tuulella ja harmaalla taivaalla. Itse todistan syksyä täyttyvällä kalenterilla ja syksyltä tuntuvilla töillä. Koulut ovat alkaneet, Kiikin syyskausi alkaa kuun vaihteessa ja lukion teatterioppilaita odotan jalat väpättäen ja aivot suristen.

Omassa koulussa käyn vain pari kertaa viikossa, sillä en osallistu työpajaopetukseen ennen joulua. Sen sijaan päiväni täyttyvät tuntisuunnitelmien laatimisesta ja gradusta, sekä muutamista säläopinnoista yliopistolle ja ammattikorkeaan. Tämä tuntuu niin luksukselta! Mulla on sopivasti tekemistä; paljon, muttei aivan liian paljon. Ah! Olen valinnut gradulle palautuspäivän, joka tuntuu nyt oikealta ja lähes realistiseltakin.

Tänään olen niin töiden lumoissa, että lounas saa valmistua erittäin pikaisesti. Niinpä blenderi esiin ja surrrrrrisemaan!

Lukijamäärät ovat räjähtäneet. Kiitos siitä <3 On mahtavaa kirjoittaa, kun tietää, että täällä joku lueskelee. Uusien blogivierailijoiden kunniaksi teen lounaskeiton, jonka ainekset löytää jokaisesta lähikaupasta. Haastan teidät kokeilemaan tätä. Aika edullinen, tosi hyvä ja ennen kaikkea nopea ja helppo valmistaa. Jos et omista blenderiä, käytä sauvasekotinta.
Jokatytön kurkkukeitto


10 cm pätkä kurkkua
1 avokado
2 rkl sitruunan mehua
vähän persiljaa
paljon (n.1 ruukku) tilliä
vähän hyvää suolaa
vähän mustapippuria
2 dl vettä

Kaikki sekaisin surrrrrrrrrhurrrrrr <3



Annoksen voi kuorruttaa millä vaan siemenillä (voi myös jättää kuorruttamatta) ja rouhaista vähän suolaa siihen päälle.

tiistai 21. elokuuta 2012

Vain äänestämällä voit vaikuttaa yhteiskuntamme merkittävimpiin tapahtumiin

Huomenna alkaa Oulun musavideofestarit.

Blogini lukijana saat ihan itse valita, mitä kirjoitat äänestyslappuusi, kun valitset Suomen parasta musavideota. Kunhan lapussa on numero 126.

Jotta valinnanvapautesi ei kärsisi, katso tästä, mitä äänestät!



Shuu, shuu! Äänestä jo :)

P.S. Eilisen päivällisen jämät tänään lounaalla olivat taivaallisia! Kannattaa seisottaa siis myös kaalihommelia yön yli jääkaapissa.

maanantai 20. elokuuta 2012

Kaalimaan kakara! ...eli raaka perhepäivällinen

No melkein raaka, sillä kaipa muidenkin kuin minun on saatava vatsa täyteen.

Raakaihanuuksien lisäkkeeksi tein punaisista linsseistä ja riisistä sekasotkun jonka maustoin vain herbamaren ja kookosöljyn sekoituksella. Varma vatsantäyttäjä raakanirsoilijoille.


Varsinaiseksi ruoaksi kuitenkin lähikaupan kaalikaunottaren inspiroima intialaistyylinen herkku raw chutneyn ryydittämänä.

Kaali meets India

vajaa puolikas luomukaali
iso kourallinen auringonkukansiemeniä
iso kourallinen cashew pähkinöitä
kevätsipuli
puolikas tosi kypsä luomupäärynä kuorineen
1 valkosipulinkynsi
valkosipulinkynnen kokoinen pala inkivääriä
kunnolla hyvää suolaa
hyppysellinen kanelia
1 tl green masalaa (tai jotain masalaa, mitä sattuu olemaan)
2 tl paprikajauhetta
3 rkl kookosöljyä
2 rkl balsamicoa

Suikaloi kaali, silppua sipuli, pilko päärynä, purista valkosipuli ja inkivääri valkosipulinpuristimella (olen nero, kun tajusin käyttää sitä myös inkivääriin; ansaitsen mitalin), heitä kaikki sekaisin ja puristele käsin niin, että saat kaalit hieman notkeammiksi. Sitten vaan tarjolle! Tätä tulee tuollainen aaltomaljakollinen :)



Raw chutney

1/4 dl chia siemeniä
2 dl vettä
1 valkosipulinkynsi
saman verran inkivääriä
puolikas kypsä luomupäärynä kuorittuna
puolikas persikka kuorittuna
1 tl väkiviinaetikkaa
1 rkl hunajaa
0,5 tl kurkumaa (mä laitoin
ajatuksellinen tandoorimasalaa (tai hei mitä vaan)

Liota välillä sekoitellen siemenet vedessä, n. 10 min. Murskaa valkosipuli ja inkivääri (taas), muussaa päärynä, pilko persikka. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja siirrä purkkiin.


Täydellisessä maailmassa chutney tekeytyisi jääkaapissa huomiseen. Pitkäjännitteisyyskuningatar asuu kuitenkin jossain muualla, joten purkki suhahti suoraan pöytään. Yli puoli purkillista jäi, joten huomenna lounasaikaan maailma saattaa hyvinkin olla täydellinen.


Annos on vähän tylsän näköinen. Jos olisi ollut tuoretta korianteria, olisin viimeistellyt ruoan sillä. Maku onneksi sai unohtamaan kaikki silmilläsyömiset.

Ja: ylläri! Koko perhe, myös Herra Annamarika Ilmanreseptiä, söi kaksi annosta! Ihmeiden aika ei ole ohi! Lapsi veteli annoksensa alkuvinkuilun jälkeen hyvällä halulla. Hurraa :)


Voittajan on helppo hymyillä.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Raakalaismainen ravintolapäivä


Lapsi, ystävä ja sateenvarjot mukanani pyyhälsin tänä ravintolapäivänä lounaalle Raakaa Kurmettia -toriravintolaan.

Kurmeeravintoloitsijat Suvi Tikamo ja Mili Hiiri olivat mukavia ja avuliaita ja jaksoivat kojulla käyvästä kuhinasta huolimatta vastailla kaikenmailman bloggareiden kysymyksiin.





Meillä kävi siinä mielessä hyvä tuuri, että saimme viimeiset annokset Viileetä tomaatti-mäkimeiramisoppaa ja Villiksiä luukista. Näillä annoksilla täyttyi mukavasti kaksi aikuista vatsaa ja yksi lähes nelivuotias.


Lisäksi söimme neljää jälkiruokaa. Heha :D

Tomaattikeitto oli todella hyvää ja sisälsi omaan makuuni juuri sopivasti pureskeltavaa. Aikuiset kiittävät vuolaasti tästä. Lapsi irvisteli sille samalla tavalla kuin kotona vastaavantyyppisille keitoille, mutta söi ihan mielellään sitruuunavinegrette-villivihannes -lautaselta "salaatteja". Itse aloin kehrätä onnesta villivihanneslautasen äärellä, 10 pistettä - superhyvä kastike!


Jälkiruoat olivat kaikki ihania. Lapsi ilmoitti suosikikseen "sen myslin", joka oli omenacrumblea. Itsehän ehdin maistaa sitä puoli lusikallista, sen verran vikkelään herkku katosi pienempään suuhun.




Minä ja Pikku Square, eli aikuiset, rakastuimme tulisimmin kuningatarläjäytykseen, joka läjäytti meidät suoraan tuoremarjataivaaseen.


Ennipenninen ja suussasulavan suklaavanukkaan syvin olemus.


Kiitos oli hyvää! Saako pian lisää?

lauantai 18. elokuuta 2012

Mikämikämaa - Mun Intia



Tämä postaus tulee lukea ylläolevan musiikin pauhatessa taustalla. Biisi on elokuvasta, jonka ostin edellisellä intianmatkalla 2008. Olen katsonut elokuvan niin monta kertaa että osaan sen kohta ulkoa. Uskomatonta, että matkasta on jo niin pitkään.

Kaipaan Intiaan paljon ja usein. Nyt vaelletaan syvälle hihhulimetsään, että varokaa vain herkkänahkaisimmat lukijat. Minun ja Intian suhteessa on jotain sellaista, mitä en osaa selittää. Joku sanoisi, että olen ollut sieltä aiemmin. Oma suhtautumiseni sielunvaellukseen on liian neutraali, että osaisin ajatella asiaa siltä kannalta, mutta jokin minussa toimii eri tavalla Intiassa.

Kun lentokoneen ovet aukeavat ja kuuma, tuoksuva ilma lyö kasvoille, hengitän syvään ja olen niin kokonaisvaltaisesti siinä, etten ole kokenut vastaava missään muualla. Maailma on täynnä kauniita, rakkaita paikkoja, joihin olen kiintynyt. Intian kohdalla kyse on kuitenkin jostain muusta. Vaikka nyt kirjoitan tästä "jostain muusta", en koe tarvetta määritellä sitä. Se ei ole tunne eikä mielentila vaan jotain isompaa ja määritelmiltä karkaavaa, samaan aikaan henkilökohtaisinta ikinä ja tavallaan kuitenkin minusta riippumatonta.

Minä jotenkin loksahdan Intiaan. Nyrjähdän paikoilleni. Kaiken sen metelin, ihmisten, värien, tuoksujen, hajujen, makujen, autojen, eläinten, huutojen, kuumuuden, moskan ja kauneuden keskellä minulla on rauha. Olen ja hengitän, flipflopit tallaavat tomuista maata miljoonien muiden samanlaisten kanssa. Olen turisti ja muukalainen ja kuitenkin jotenkin... Yritän välttää sanomasta, että olen kotona, sillä koti on aivan toinen juttu, toisen postauksen juttu. Multa puuttuu kokonaan sopeutumisvaihe Intiassa. Olen jo sopeutunut. Osittain olen koko ajan siellä.

Kotona ja maailmalla, kannan Intiaa mukanani. Fyysisesti päivittäisenä bindinä otsassa, aika usein salvarkamina huivi hulmuten, olohuoneessa suitsukkeiden savukiekuroina, työpöydällä Ganesh-puuveistoksena, lattialla nautittuina dahl-illallisina, enkä ole koskaan kovin kaukana Intiasta. Viime viikkoina uusi, rakas ystävä, jonka kanssa olen yllättäen ja ilokseni viettänyt tosi paljon aikaa, on esitellyt mua ihmisille hinduna, mikä on kikatuttavaa, hurmaavaa, hyvä tapa aloittaa keskusteluja, mutta myös sinänsä totta, että luterilaisuudetani huolimatta, oma jumalakäsitykseni on hyvin lähellä hindulaista panteismia.

Sivupolku: Panteismi tarkoittaa, että jumalan uskotaan olevan kaikessa olevaisessa. Hindulaisuudessa kaikki kumpuaa Brahmanista, maailman sielusta. Kaikki lähtee Brahmanista ja palaa lopulta Brahmaniin eikä oikeastaan loppujen lopuksi eroa siitä missään vaiheessa, sillä Brahman on kaikki ja kaikki sen ilmentymää (myös lukuisat jumalat). Kristittynä en osaa uskoa Jumalaan erillisenä olentona pyörittämässä luomakuntaa. Ajattelen, että me, ja kaikki on olemassa Jumalassa.

On totta, että on helpompaa pysähtyä ja hellittää ja vaikka mitä, kun on lomalla ulkomailla, mutta (kylläpä nyt hoen tätä), Intia on eri asia. Olen ollut monilla lomamatkoilla, joista olen nauttinut ja irrottautunut arjesta, pysähtynyt itseni ja maailman ääreen ja kaikkea sitä. Intiassa kyse ei ole kuitenkaan pelkästään mielihyvästä ja lomasta. Intiassa olen jonkin äärellä, joka hengittää mun lävitseni, jonkin, jota minä en valitse.

Nyt löysin sanan. Kyse on rytmistä. Intian rytmi on mun rytmi.

En tiennyt, mitä aion kirjoittaa, kun avasin alustan. Oikolukiessa sen huomaa piinallisen hyvin, mutta jätän tämän kuitenkin juuri näin. Palaan Intia-aiheisiin varmasti. Jäsennellymmin ja käytännöllisemmistä näkökulmista. Kolmen kuukauden kuluttua olen ollut Keralassa päivän tai kaksi. Saan hengittää Intiaa tyttäreni ja puolisoni kanssa kokonaisen kuukauden kunnes palaamme jouluksi kotiin. Matkasuunnitelmissa ovat kevyet kantamukset, kaksi ensimmäistä yötä hotellissa varattuna ja sen jälkeen 30 täysin määrittelemätöntä päivää rytmittämään kulkua sinne, minne oikealta tuntuu.

Sinun rytmistäsi olen kiinnostunut myös. Mikä lävistää sinut?

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Sairastamisen vaikeudesta

Pitäisi varmaan hyväksyä se tosiasia, että mä sairastun flunssaan usein. Myös silloin, kun otan suht iisisti. No en osaa hyväksyä. Tulen vihaiseksi (joka kerta), makaan sängyssä (tämä on aika uutta) ja hermoilen, kun ois muutakin tekemistä (tämä ei ole uutta).


Itsesääliaamujuoma

2 tl hunajaa
reippaasti inkivääriä, mulla ehkä 1cmx3cm palanen
1 tl cayennepippuria
limen mehua sen verran kuin jaksaa puristaa
3 ruusunnuppua

Kuumaa vettä päälle ja takaisin sänkyyn! Kun juoma on tuhottu, nakerretaan inkiväärit vielä, että saadaan vähän lääkinnällisiä eikä pelkästään lumevaikutteita.

Jahas, mitäs sitten tekis? No EI MITÄÄN. Nyt sairastetaan ja hyväksytään. Puuuuh.

Jos on liian tylsää, voi alkaa kotilääkäriksi.

Ota shotti!

Juttelin kerran ruohiksessa erään gurun kanssa siitä, miten oon aina kipeänä ja sain ohjeeksi ottaa shotin. No OKEI, otan shotin. Valitettavasti sen resepti tulee tässä.

kukkurallinen tl cayennea
ihan vähän vettä

Sekoita ja juo. AAAAAAAA! Niin pahaa, tekee kipeetä, yrjöttää. Mutta toimii. Kerran lähdin suoraan shotilta punttikselle terveenä. Aamujuoman jälkeen onkin hyvä hetki lojua lempimusiikin tahdissa ja ottaa sitten shotti. Itse vedän heti perään ruokalusikallisen jogurttia. Vähän helpottaa polttelua.

Sama herra ohjeisti snorttaamaan kurkumaa, jos tulee poskiontelo-ongelmia. Luulen, että mun posket pelästyi ohjetta niin, etten oo sittemmin kärsinyt vaivasta ja "pääsyt" kokeilemaan tätä lääkettä.


Kurlaa


Ällöttävien ohjeiden kimara jatkuu.

Käyn aina sairaana rakkaan Hannan kanssa saman keskustelun, joka menee suunnilleen näin.

A: Eiiiiiiiiiiiiiiiii!
H: Sä tiedät, että mä ehdotan tätä.
A: Ei! Ei. Ei!
H: Ootko sä ennemmin kipee? Sä tiedät että tää auttaa.
A: No niin tiedän.
H: ---
A: Okei, mä kurlaan.

Tarvitset hyvää suolaa ja vettä. Sekoita ällöttävä, voimakas suolavesi. Kurlaa.

P.S. Hanna mä rakastan sua.

Lounaaksi huristellaan mahdollisimman helppo, ravitseva, mausteinen smoothie. Joku voisi kutsua tätä keitoksi, mutta itse en ihan kehtaa.

Tuoreeks terveeks -smuuti

1 avokado
1 ruukku basilikaa
pari lehteä lehtisalaattia
1 tl cayennea
1 tl kurkumaa
hyppysellinen jotain masalaa
2 kynttä valkosipulia
ripaus suolaa
vettä

Blendaa ja siirry sänkyyn.


Noni. Nyt riitti. Oisinko jo terve? Entä nyt? Entä nyt?

Otetaan vastaan kärsivällisyysvinkkejä ja rakastavaa sääliä.

tiistai 14. elokuuta 2012

Lounaaksi raaka tattikeitto

Kokeilin tänään tehdä erillisen liemen keittoon ja voin sanoa, että vaikka mehulingosta tulee ärsyttävämpää tiskiä kuin muista vempeleistä, niin kannatti!

Te, jotka inhoatte varsiselleriä, älkää aloittako uuden maun harjoittelua tällä reseptillä. Te, jotka ymmärrätte hyvän päälle, nuolkaa kulhonne.

Tattikeitto


3 vartta varsiselleriä
yhden parsakaalin varsiosat

0,5 ruukkua persiljaa
5 minitomaattia (eli ne paketin nahistuneimmat)
2 aurinkokouivattua tomaattia

reipas hyppysellinen kuivattuja tattisuikaleita
1 rkl soijakastiketta

sopiva palanen paprikaa
1 kesäsipulin varret (eiku vähän vähemmän)
puolikas avokado
1 rkl hampunsiemeniä


Laita heti aamusta sienet ja aurinkokuivatut tomaatit likoamaan.
Linkoa sellerit ja parsakaalinvarret mehuksi.

*Kivan pikku paniikin saat lietsottua itsellesi, jos ensin laitat suitsukkeen palamaan monitoimikoneen taakse ja lingotessa savukiehkurat tayttää näkökentän. Tällä kertaa selvisin säikähdyksellä, vaikka muutaman sekunnin olin varma, että kone pamahti lopullisesti :D

Blendaa mehu sitten persiljan, aurinkokuivattujen tomaattien ja minitomaattien kanssa. Tätä ei kannata maustaa. Älä mausta. STOP. Liian hienovarainen maku mausteilla pilattavaksi!

Tatit saat tässä välissä maustaa lorauttamalla liotettujen sienten päälle soijakastiketta. Ei muuta.

Pilko muut ainekset vapaassa järjestyksessä lautaselle ja sekoita keskenään. Älä mausta. Kaada blenderistä liemi päälle, huomaa, että aurinkokuivatut tomskut eivät blendautuneet, älä välitä ja nosta ihan viimeisenä tatit koko homman päälle. Koristele persiljalla. Syö muumilusikalla.


Tällä lähtee nälkä vaikka ois (hups) unohtanut aamiaisen.

maanantai 13. elokuuta 2012

Syksy ja raakalounaat

Viikonloppu Flowssa ja sen jälkimainingeissa toimi pehmeänä laskuna kesästä syksyyn. Erityismaininnan tän blogin varsinaisen aihealueen kannalta saa Cocovi barin koju, josta ehdin maistaa suklaapitelön ja valkoinen elefantti pirtelön - molemmat olivat ihania. Jälkimmäinen vieläkin ihanampi kuin ensimmäinen. Myös pakuritee oli herkullista.


Musiikilliset/keikkafiilikselliset erikoismaininnat jaetaan Björkille (eka keikka mun elämässä, jossa olen vähän itkenyt onnesta) ja Baba Zulalle (parhaat bileet). Oli muutkin hyviä.

Ihmiserikoismaininnat Hannelle (täydellisyydestä), Mirvalle (parhaista jatkoista ikinä), Laurille (enemmästä rakkaudesta, vähemmästä tuomitsemisesta ja tietty lipuista), Riikalle (spaissareista Swansin keikalla) ja ihan kaikille muillekin (ihan kaikesta).

Nyt sitten asiaan. Eli raakaruokaan. Muistatteko vielä ne ajat, kun tämä blogi keskittyi ruokaan? On renessanssin aika! Syksyn kunniaksi yritän tehdä postauksia uusista resepteistä sen sijaan että kirjoitan ne johonkin epämääräiselle lapulle ja kadotan kassin pohjalle. Mulla on edessä pari kuukautta itsekuria vaativaa itsenäistä työskentelyä ja ajattelin, että mukava palkinto ois syödä hyvin ja jakaa herkut teidänkin kanssa.

Siispä saanko esitellä juttusarjan:

ANNAMARIKAN SYYSHAASTE: raakalounaat!


Pyrin siihen, että yksin syömäni ruoat olisivat suurimmalta osaltaan raakaa. Perheelle ja extended-ihmisille valmistan hellalla ja uunissa muitakin ihanuuksia ja syön muiden laittamaa kypsää ruokaa enemmän kuin mielelläni. Nyt, kun syön opintojen luonteen vuoksi paljon lounaitani itsekseni, on hyvä aika laittaa helpot arkireseptit jakoon. Mitään monimutkaista hifistelyä en uskalla luvata, mutta teen parhaani pitääkseni postailutahdin aiempaa vilkkaampana.


Kurkkukaruselli

2 avomaankurkkua
pieni kourallinen manteleita
1 nektariini

1 rkl sitruunan mehua
1 tl ruokosokeria
1 kuivattu ruusunnuppu murustettuna
hyppysellinen hyvää suolaa
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl hampunsiemeniä
1 rkl auringonkukansiemeniä

Pilko kurkut ja nektariini ja asettele ne lautaselle manteleiden kanssa. Sekoita loput ainekset mönjäksi. Nostele mönjä kurkkujen päälle. Nauti!



maanantai 6. elokuuta 2012

Hempeä illallismenu



Jos kaikista maailman ihmisistä mun raakakokeiluille hyvin useasti altistunut ystävä ilmoittaa syövänsä elämänsä parasta raakaruokaa, kannattaa reseptit laittaa jakoon. Ilokseni paikalla oli myös suloinen valokuvaaja, joten valmistautukaa elämänne parhaan makuiseen ja näköiseen postaukseen. (…tai tämän blogin parhaan näköiseen ja makuiseen, melkein meinasin liioitella.)
Reseptit ovat kolmelle. Valmista ensin kaikki ja jätä tekeytymään, jolloin pääruoka ehtii maustua ja jälkkäri ehtii jäähtyä.

Alkukeitto



1 avokado
loraus soijakastiketta
kourallinen hampunsiemeniä
1 tomaatti
loraus oliiviöljyä
1 ruukku basilikaa
hippunen mustapippuria
reilu 2 dl vettä

BLENDAA!!!!!

2 vartta kevätsipulia
1/4 pienestä paprikasta
3 cm pätkä keskikokoisesta kesäkurpitsasta
1 cm pätkä inkivääriä
1 rkl limemehua
1 tl hunajaa
1, 5 tl soijakastiketta

Silppua kevätsipulien varret, silppua minipieneksi inkivääri, suikaloi paprika ja kesäkurpitsa. Jaa blendausseos 3 kulhoon ja lusikoi sen jälkeen silppuseos kulhojen pinnalle.




Päämättö




1 pieni kukkakaali ➡ rouhi terävällä veitsellä niin pieneksi kuin jaksat
3 rkl limemehua
1x1 cm pätkä inkivääriä silpuksi
5 rkl soijakastiketta
10 cm pätkä keskikokoisest kesäkurpitsasta suikaleiksi
1 porkkana suikaleiksi
1 rkl hunajaa
2 vartta kevätsipulia silpuksi
Kourallinen cashew-pähkinöitä
Kourallinen hampunsiemeniä
1 dl kookosmaitoa

Kaikki tämä vaan luovasti sekaisin ja annetaan tekeytyä noin puoli tuntia.




Jälgäri




70 g kaakaomassaa
2 dl kookosmaitoa
1 avokado
1 banaani
3 rkl hunajaa
Kourallinen hampunsiemeniä
1 rkl limemehua

Aja ensin kaakaomassa monitoimikoneen s-terällä rouheeksi. Lisää sen jälkeen muut aineet ja huristele (surr ja purr ja hurr) tasaisen samettiseksi. Jaa annoskippoihin ja jäähdytä.



Tästä tulee oikeasti ennemminkin 4,5 kuin kolme annosta ja raati suositteleekin säästämään loput aamiaiseksi.



Koristele hampunsiemenillä ennen tarjoilua.

torstai 2. elokuuta 2012

Saat mennä

Kun meditoin (tai ohjaan meditaatiota), annan ajatusten ja tunteiden tulla sellaisenaan, en yritä hillitä tai torjua niitä vaan toimin tarkkailijana. Tarkkailijana en arvota niitä. Tunteeni ja ajatukseni ovat mitä ovat, ne eivät ole hyviä tai pahoja, typeriä tai järkeviä. Huomaan, että juuri siinä hetkessä ne ovat tarpeettomia, voin päästää niistä irti ja sanon mielessäni "saat mennä". Tällä tavalla pääsen pysähtymään hetkeen ja menneisyys ja tulevaisuus menettävät merkityksensä. Meditointi on helppo tapa saada omaan päähän ja sieluun rauhaa ja järjestystä. Nyt en kuitenkaan ole kirjoittamassa meditaatiosta vaan rakentamassa näppärää aasinsiltaa yhden suosikkiaiheeni, luopumisen, pariin.

Olen opetellut luopumista jo vaikka kuinka pitkään. Asioiden yksinkertaistaminen ja ylimääräisestä kamasta luopuminen herättävät minussa lähinnä positiivisia tunteita. Onhan se kuitenkin hankalaa.

Olen tavaroiden kanssa päässyt aika jouhevaan rytmiin, kun vuosia sitten ensimmäistä kertaa ymmärsin, ettei kaikkea ole ihan pakko säilöä pahan päivän varalle ja "sitten joskus" käytettäväksi. Muistotkaan eivät katoa, vaikka ihan jokaista menneisyyden ja nykyisyyden rakkailta saatua korua ja purnukkaa ei säästäisikään. Pari kertaa vuodessa saan vimman käydä läpi kaappeja ja laatikoita ja luovun ilman suuria ponnistuksia vanhasta kamasta, jota en enää käytä ja josta voisi jollekulle olla jotain hyötyä.

Pari päivää sitten ystävä lainasi minulta laukkua, katsoi hyllyä, jossa laukut olivat ja muisteli menneitä: "Onks tässä sun kaikki laukut nykyään? Mä muistan, kun joka paikka oli täynnä kaikenlaisia laukkuja ja silti niitä tuli lisää ja lisää!" Niin muistan minäkin. Jotenkin haaleasti ja kaukaisesti tosin. Siinä missä ennen nautin kirppiksien kiertämisestä ja vaate-kenkä-laukkusäkkien kantamisesta kotiin, nautin nyt siitä, että näen kaikki laukkuni yhdellä silmäyksellä ja kotona on tyhjiä nurkkia tavarakekojen sijaan.

Myöskään siivoaminen ei ole suosikkipuuhaani ja mitä enemmän tavaraa ympärilläni on, sitä enemmän on siivottavaa. Lisäksi imuriin tarttuminen on vähemmän ahdistavaa silloin, kun lattiat ovat valmiiksi ainakin suunnilleen tyhjillään eikä tarvitse käyttää enemmän aikaa lattian etsimiseen kuin itse imurointiin (muistutus itselle: imuroi tänään).

Luopuminen on sitä helpompaa, mitä enemmän sitä tekee. Olen opetellut luopumaan ostoshetkellä tavaroista. Tässä säästää mukavasti sekä luontoa että rahaa. Otan kaupassa karkkipussin käteen, lähden kassalle, käännyn ja pistän pussin takaisin hyllyyn. Kokeile, tulee melkein yhtä hyvä fiilis kuin meditaatiosta.

Olemme tänään lapsen kanssa käyneet läpi tämän omaa huonetta. Huomanneet, että kaikki pehmolelut eivät mahdu pehmoleluille tarkoitettuun lelulaatikkoon ja luopuneet siksi muovipussillisesta tavaraa. Perusteellinen huoneen siivous tehdään meillä niin, että lapsi saa ensin päättää kivaa tekemistä, jota sitten rytmitetään siivoilun kanssa. Tänään oltiin ensin pihalla pari tuntia ja kun tultiin sisään kuulin kysymyksen joka sitten lopulta sai mut tämän tekstin kimppuun.


Tapaus kitara

"Äiti, saanko mä soittaa kitaraa?"

No tottahan toki saa. Otettiin kitara sohvalle, lapsi rämpytteli sitä kymmenisen minuuttia, sitten käytiin siivoamassa yksi laatikko tai hylly huoneessa (säilytetään vai luovutaan -menetelmällä) ja tultiin takaisin.

Itse en ole ainakaan kahteen vuoteen valinnut ottaa kitaraa esiin. Se on se lelu, jolla en ikinä leiki. Paljon ennemmin kirjoitan, luen, katson leffaa tai vaikka käyn kaappeja läpi. Minä en soita sitä kitaraa ikinä. En enää edes osaa kuin kaksi sointua. Ostin kitaran edullisesti kun ajattelin, että olisi tosi kivaa osata työssä säestää lapsia (opiskelin silloin luokanopettajaksi). Muutenkin, kitaran soittaminen ois makeeta, jotenkin. Opettelin sointuja ihan villinä, soitin helppoja biisejä toivelaulukirjoista ja opettelin lisää. Näin jatkui ehkä pari viikkoa ja sen jälkeen kaivoin soittimen esiin ihan tosi silloin tällöin, jos vaikka olin menossa sijaistamaan musiikintuntia.

Huomaan nyt, että kitara vie tilaa. Ei pelkkää fyysistä tilaa työhuoneen nurkassa vaan myös henkistä tilaa. Kun mä siivoan, mun täytyy nostaa se ylös tai siivota sen ympäriltä ja samaan aikaan käsitellä tai jättää käsittelemättä ne ajatukset ja tunteet, jotka soittimeen ja sen käyttämättömyyteen liittyy. Mun on aika sanoa kitaralle "saat mennä" ja tehdä tilaa niille asioille, joita teen oikeasti mielelläni. Huomaan kirjoittavani kitarasta tosi mielelläni sen soittamisen sijaan!

Mitäs sitten, jos joskus mulle tulee hirveä himo opetella ne kaikki soinnut uudestaan? Jos mä ihan kamalasti haluan alkaa harrastaa kitaransoittoa? Epäilen suuresti, että näin ikinä tapahtuisi, mutta mulla on aina mahdollisuus säästää sen verran rahaa, että voin täyttää tämän toiveeni uudelleen. Voin jättää parin kuukauden superfoodit ostamatta, jos koen kitaran NIIN tärkeäksi. Siihen asti olen joka kerta kiitollinen, kun työhuoneessakin on edes yksi tyhjä nurkka.


Kuinka monta ihmistä sä olet?

Viime aikoina olen ottanut pelottavan ison oppimisaskeleen luopumispolulla, jota nyt treenaan varovaisesti. Olen alkanut luopua odotuksista itseäni kohtaan. Olenhan tehnyt sitä aiemminkin. Olen opetellut kuuntelemaan omaa tahtoani sen sijaan että miettisin, miten "kuuluu" elää. Nyt, kun aika hyvin uskallan olla minä ja seison omien valintojeni takana, huomaan että niistä ihanistakin asioista kannattaa luopua jos niitä on liikaa. Kun vuosia sitten ymmärsin, että sata ihanaa mekkoa ei oikeastaan tuota enää sen enempää iloa kuin kymmenen ihanaa mekkoa, alan varovasti huomata, että kymmenen ihanaa tekemistä saattaa tuottaa jopa enemmän iloa kuin sata.

Keväällä, kun olin mukana ihan kaikessa, missä ihminen ehtii olla mukana, tapasin paljon uusia ihmisiä, joiden kanssa tietenkin tutustuessa puhutaan siitä, mitä kukakin tekee. Kun riittävän monta kertaa kuulee itsensä kertovan, että mä opiskelen teatteria ja teen samalla yliopisto-opintoja loppuun, näyttelen tässä näytelmässä ja ohjaan tota toista, mulla on yritys, jonka töitä teen ja lisäksi mä opetan lukiossa teatteria ja ai niin, mulla on pieni lapsi... niin sitä alkaa itsekin tajuta, että jonkin verranhan tässä tulee tehtyä asioita päällekkäin. Kaikkea tota mä rakastan sydämestäni. Mun keväässä oli aivan ihania asioita toinen toisensa päällä ja perässä ja lomittain... Siksi varmaan jaksoinkin taas yhden täyteenpakatun kevään. Yksi uusi ihminen, joka oli jonkun projektin tiimoilta jonkun kaverin kaveri, kysyi pysäyttävän kysymyksen "Kuinka monta ihmistä sä olet?"

Niin. Mä todella olen yksi ihminen ja mun ei varmaankaan tarvitse opetella kitaransoittoa nyt tässä ihan lähitulevaisuudessa ainakaan. Olen odottanut, että hoidan hymyssä suin useamman ihmisen hommat ja moittinut itseäni, jos on tehnyt mieli lusmuilla. Lusmuilu on ennen tarkoittanut kohdallani aikaa, joka ei ole sataprosenttisen tehokasta toimintaa. Kaino toiveeni on, että oppisin lusmuilemaan riemuiten ja en olisi ensi kesäloman alussa taas kerran niin kertakaikkisen poikki.

Luovuin itkun kanssa teatterin harrastamisesta. Teen sitä vain nyt työkseni ja opiskelen. Se on elämässäni yksi kaikista tärkeimmistä asioista. Kuitenkin sellainen 20-40 tuntia teatteria viikossa on minulle ihan riittämiin. Lisäksi haluan ehtiä itse välillä katsomoonkin. Joku muu saa nyt hetken näytellä ja ohjata, minä saan juoda väliajalla kahvit.

Toinen vaikea luopuminen oli resurssiopettajan paikka, jota minulle pyytämättä tarjottiin alkavalle lukukaudelle, höysteenä rehtorin karkilta kuulostava lupaus, että saan käyttää omaa erikoisosaamistani (teatteria) työssä niin paljon kuin sielu sietää. Kieltäydyin. Joku muu saa työn, johon jollakulla muulla on aikaa ja minä ehdin tehdä raakaruokaa.

Osaan aika hyvin jo sanoa ei asioille, joita en halua elämääni. Opettelen sanomaan ei myös ihanille ja houkutteleville asioille, jotka ovat liikaa. Onneksi täällä tallustaa muitakin kuin minä. Jokaiselle ihanalle asialle löytyy jossain vaiheessa toteuttaja. Itse keskityn muutamaan asiaan kerrallaan. Pienemmät pinot päässä ovat ihan yhtä tyydyttäviä kuin pienemmät pinot vaatekaapissa. Lähipiiri saa kernaasti muistuttaa mua tästä, kun seuraavan kerran pauhaan jännästä työtarjouksesta tai kitarasta tai hingun johonkin luottamustehtävään.

Teen gradua. En tee sitä enää pelkästään satunnaisina vapaahetkinä, vaan kalenterissani on ihan kokonaisia päiviä otsikolla "tee gradua". Ja jos käy niin hyvin, että sellaisen päivän viettää maalaismaisemissa, eikä liika tavara ja liika tekeminen paina hartioita, voi tietokoneen ja analyysiaineiston siirtää siihen kaikista innostavimpaan paikkaan.


Menen nyt viemään sen kitaran kellariin.

Luopumisen riemua kaikille!