sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Pieni aamukakku

Eilen illalla meille tuli vieraita. Sanoin huolimattomasti joskus päivällä, että ehkä leivotaan kakku. No eihän me mitään kakkua ehditty leipoa, tehtiin pikaisesti rahkaa ja lapsi jäi harmittelemaan leipomattomuutta. Raivarien estämiseksi lupasin leipoa aamulla. Itse unohdin lupauksen heti, mutta aamulla ehdin tuskin keittiöön, kun Penni jo seisoi essu päällä vieressä. Ei auttanut kuin ryhtyä luovaksi saman tien. Okei, espressokupillisen ajan neuvottelin itselleni pohdinta-aikaa. Pienemmän kokin vaatimuksena oli muumipeikkovuoan käyttö.



Mokkasuklaavaniljamuumi


TÄYTTEET

1 dl vettä
reilu rkl agar agaria

0,5 dl espressoa
2 rkl raakakaakaojauhetta
vajaa 1 rkl hunajaa

1 dl kookoskermaa
1 tl vaniljauutetta
0,5 rkl hunajaa

Keitä agar agaria ja vettä keskenään ja sekoita villisti jotain ehkä 5 minuuttia. Laita lapsi sillä aikaa sekoittelemaan espressoa, kaakaota ja hunajaa. Kun molemmat seokset ovat valmiita, sekoita puolet agaragarkiisselistä mokkasuklaaseokseen ja kaada kakkuvuoan pohjalle. Työnnä vuoka jääkaappiin jähmettymään.

Sekoita jäljellejääneeseen agaragarkiisseliin sitten kookoskerma, vaniljauute ja hunaja. Kun massa on tasaista, kaada se toiseksi kerrokseksi jo vähän jähmettyneen mokkasuklaakerroksen päälle. Taas jääkaappiin ja pohjan tekoon.

POHJA

25 g kaakaovoita
1,5 dl cashew pähkinöitä
0,5 dl hampunsiemeniä
ripaus hyvää suolaa suolaa

Aja monitoimikoneen s-terällä niin kauan että muodostuu taikinapallo. Taputtele taikina pohjaksi jähmettyneiden täytekerrosten päälle ja laita aamiaisen ajaksi jääkaappiin.



P.S. Muistakaa äänestää.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Kaalikääryleitä

Pikku Tomaatti ja minä tilasimme luomulaatikot Labbyn kartanolta. Mitä Hanna edellä, sitä Annamarika perässä. Jännityksellä kokeilin tehdä raakoja kaalikääryleitä.

Yksi vatsa täyttyy kahdella kääryleellä. Minulle jäi siis jääkaappiin täytettä vielä kahteen. Mitähän siitä keksisi!

Kaalikääryleet raakana

4 isoa kaalinlehteä
suolaa
4 tl hunajaa

1 porkkana
5 cm pätkä palsternakkaa
1 tomaatti
puolikas avokado
1 rkl hampunsiemeniä
mustapippuria
suolaa

pari rkl survottua puolukkaa
hyppysellinen ruokosokeria

Irrota kaalinlehdet kerästä varoen. Rouhi päälle hyvää suolaa ja kaulitse pehmoisiksi.

Raasta porkkana ja palsternakka. Paloittele tomaatti ja avokado. Sekoita raasteet, palaset ja hampunsiemenet keskenään. Mausta mustapippurilla ja suolalla.



Voitele kaalinlehdet sisäpuolelta hunajalla (1tl hunajaa/lehti). Nostele täyte lehtien sisään ja kääri rullalle.

Tarjoa makeutetun puolukkasurvoksen kanssa. Syö sormin, dippaa puolukkaan!


Parasta lumista viikonloppua teille kaikille <3

lauantai 20. lokakuuta 2012

Puolukka-aika

Lauantai-ilta. Keittiö täynnä puolukoita. Lapsi on kuumeessa ja säpsähtelee keittiökoneiden surinaan, blenderin käyttö siis kielletyllä listalla. Itsellä pieni sinnikäs migreeni hakkaa silmien takana. Googlailen päämäärättömästi puolukkareseptejä ja haen inspiraatiota. Mietin jotain, mihin en tarvitse monitoimikoneen mitään osaa. Lopulta alan vain tehdä, maistella ja lisätä. Aivan! Näinhän mulla on tapana kokata. Kaapit auki ja kokeilemaan.

Tätä tuli kaksi tuhtia annosta. Toinen saa jäädä odottamaan aamiaista :)

Puolukkapommi


MURUTAIKINA
1 dl macadamiapähkinöitä
20 g kaakaovoita
teelusikan kärjellinen steviaa
1 tl kanelia
vähän raastettua sitruunankuorta, ehkä 1 tl
1 rlk hamppuproteiinijauhetta
muutama tippa vaniljauutetta

PUOLUKKAHILLO
1 dl survottua puolukkaa
pikkuriikkisen steviaa
1 rkl chia-siemeniä

Rouhi pähkinät hienoksi rouheeksi veitsellä. Raasta tai rouhi myös kaakaovoi. Sekoita vesihauteessa pähkinärouhe, kaakaovoi, stevia, kaneli, sitruunankuori (käytä aina vain luomuhedelmien kuoria), hamppujauhe ja vaniljauute.

Sekoita puolukat, stevia ja chiasiemenet keskenään. Anna tekeytyä noin 10 minuuttia aina välillä sekoitellen.

Lusikoi laseihin vuorotellen murutaikinaa ja puolukkahilloa, pistä jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.



Käytän steviaa sen määräävän maun vuoksi tosi harvoin. Puolukka kuitenkin kestää stevian ja on ehkä ainoa marja, jonka kanssa uskallan käyttää sitä.

Hyvää viikonloppua!

maanantai 8. lokakuuta 2012

Uudelleenkasailua

Eilen illalla lamaannuin. Sain myöhään sunnuntai-iltana (kuka työskentelee sellaiseen aikaan) graduohjaajaltani sähköpostiviestin. Siinä kerrottiin, mitä KAIKKEA vielä kannattaa tehdä ennen kuin palautan tekeleen. Luin viestin pikavauhtia läpi. Se alkoi: Kirjoitat sujuvasti, ja sinulta tuntuu irtoavan tekstiä. Tilanne on sikäli hyvä.

SIKÄLI! Miten niin sikäli hyvä? Jos mun kirjoitustaito on se, mikä näyttäytyy hyvänä, on kaikki muu luultavasti pielessä. Eikö?

Siltä viesti ainakin vaikutti. Rivi rivin jälkeen korjausehdotuksia. Liikaa sitä, liian vähän tätä, yksi hiellä ja verellä kasaan riipimäni tutkimustulos turha. TURHA!! Jestas.

Laitoin tekstarit kolmelle ystävälle. Tajusin hämärästi siinä itsesäälin laaksossa, että minulla on paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan pahaa oloani ja tukemaan. Enemmän kuin nämä kolme, vaikka kolme on paljon sekin. En vaan siinä hetkessä jaksanut enkä halunnut useampia kiusata. Lähetin kurjat viestini ja kaikki vastasivat nopeasti takaisin. Vanha ystävä, suloinen pragmatistini antoi suoran ohjeistuksen siihen, miten ensin raivotaan ja itketään, sitten tartutaan toimeen ja hoidetaan yksi asia kerrallaan. Muistutti, että matkaa on huomattavasti vähemmän edessä kuin takana. Juuri iltateeltä lähtenyt ystävä, jonka kanssa keskustelut olivat hetkeä aiemmin pyörineet hengellisten asioiden ympärillä, laittoi viisaita sanoja siitä, kuinka kaikki asiat lähtevät itsensä ja tunteidensa hyväksymisestä liikkeelle. Vasta aamulla luin kolmannen viestin ja melko täydellinen alku päivälle on lukea, että olen älykäs ja ihana ja pystyn mihin vaan. Kiitos teille rakkaat!

Nukuin pitkän yön. Näin unia siitä, miten söin suuria määriä suklaata ja shoppailin turhaa tavaraa. Aika stereotyyppisiä tapoja tukahduttaa pahaa oloa ;) Aamulla heräsin todella jumissa. Joka paikkaan sattui. Köpöttelin kylpyhuoneeseen kuin ikää olisi ainakin 50 vuotta enemmän kuin todellisuudessa. Siinä jumittaessa luin ystävien viestit uudestaan. Ymmärsin, että mun on oltava itselleni yhtä hyvä ystävä. Mun täytyy rakastaa itseäni ja hukuttaa itseni niihin sydämiin ja halauksiin, mitä puhelimen näyttö on täynnä.

Hengitin syvään. Otin ohjat omiin käsiin. Nyt tulee nolo itsehoitovinkki, jota käytän huonoina hetkinä, kun muistan. Tykkään iskelmämusiikista. Laitoin kajarit täysille ja siirappisimmat rakkausiskelmät pauhaamaan ja soitin rakkauslauluja itselleni. Tietoisesti, aktiivisesti kuuntelin sanoja (joita oikeastaan pidän aika ahdistavan parisuhdemallin uusintamisena) ja kohdistin ne itseltäni itselleni. Samalla tein tavalliset aamuhommat: peseydyin, pukeuduin, keitin espresson ja kirjoitin aamusivut. Mietin, määrittelenkö itseni tosiaan niin paljon omien töideni ja opiskelujeni kautta. Kyllä. Aika surullista. Muistutin olevani edelleen se sama ihminen kuin ennen illan viestiä.

Tämän uudelleenvirittäytymisen jälkeen olin valmis ottamaan uusintamatsin mörön kanssa. Ensin huristinsuristin vahvistavan rakkausjuoman.

Itserakkaussmuuti

1,5 dl puolukoita
1 pieni banaani
1 rkl macaa
2 rkl hamppuproteiinia
1 rkl chia-siemeniä
2 tl msm -jauhetta
vajaa rkl bee pollenia
1 rkl spirulinaa
0,5 rkl chlorellaa
1 rkl hunajaa

pari desiä vettä

Hurisuta rauhassa pitkään. Tuloksena vajaa viisi desiä metsänväristä villin, raikkaan makuista rakkautta.


Mörkö odotti sähköpostissa aivan rauhassa, aivan kuin ei olisi kymmenen tuntia takaperin järkyttänyt mielenrauhaani mitenkään. Laitoin musat kovemmalle. Siemailin smuutia. Kirjoitin ranskalaisin viivoin jokaisen parannusehdotuksen paperille. Niitä tuli yhdeksän. Aika paljon vähemmän kuin olin kuvitellut. Suurin osa asioista oli lisäksi sellaisia, joista olin ihan itse ohjaajalleni sanonut tai joihin olin erikseen pyytänyt apua.

Ohjeiden (ne tosiaan taisivat olla ohjeita, eivätkä moitteita) lopuksi oli vielä lisäys, että kaikkea sanottua ei tietenkään kannata ottaa tarkasteluun, vaan valita, mitä painotan. Jos jossain joskus järjestetään ylireagoinnin maailmanmestaruuskisat, ilmoittaudun mukaan!

Nyt kun katson ohjaajan viestiä, ei loppulause tunnukaan vittuilulta kuten vielä illalla vaan kannustavalta ohjeelta loppukiriin.

Älä ole huolissasi - tästä on hyvä jatkaa!

Rakkautta. Tästä on hyvä jatkaa!

lauantai 29. syyskuuta 2012

Kerroskimara

Lauantai-ilta! Jos saat kolme (3) ihmistä pilkkomaan kaikkea, mitä pyydät, tee tätä!




Kerroskimara


Vihannekset

1 bataatti
6 herkkusientä
10 cm kesäkurpitsaa
7 cm pätkä purjosipulia
2 suurta tomaattia
vähän suolaa
loraus oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
mustapippuria

Leikkaa kaikki ohuiksi viipaleiksi. Mausta bataatit öljyllä, suolalla ja sitruunalla.

Kastike

kourallinen hasselpähkinöitä
kourallinen manteleita
vähän suolaa
1 avokado
vähän vettä
3 cm pätkä inkivääriä
2 valkosipulin kynttä

Blendaa kaikki paksuksi kastikkeeksi.

Lado kulhoon vapaassa järjestyksessä vihanneksia ja kastiketta. Ripottele väleihin suolaa ja pippuria.



Syö. Lähde tanssimaan.
Heippa!

Brunssi Brysselissä

Olen lomalla maailman onnellisuuspääkaupungissa Brysselissä. Paras lempisuosikkihellikki ystäväni asuu puolisoineen täällä ja matkaseurana on toinen ihana tyttö. On niin ihanaa ja aurinkoista ja rentoa, etten melkein muista kuinka valvoin gradun kanssa yötä päivää vielä alkuviikosta. Olen nukkunut täällä ehkä elämäni pisimmät yöunet ja päättänyt (taas kerran), että tuollaiset yötä-päivää-töitä-ilman-taukoja-puristukset eivät ole minua varten.



Päivät olemme lähinnä kävelleet pitkin kaupungin katuja ilman päämäärää ja aikatauluja. Sitä voisi muistaa harrastaa Helsingissäkin!





Illat on kikatettu ravintoloissa ja baareissa... ja sinetöity ranskalaisilla ja majoneesilla.

Kun majoittajamme nukkuvat, minä ja pikku apulainen väännämme raakaa brunssia.



Pinaattismuuti

4 valtavaa pinaatinlehteä
1 mango
1 banaani
vettä

Surinaa!



Mangoldikääröt

1 mangoldinlehti/syöjä tai puolikas, jos lehdet ihan hullun isoja

4 cm pätkä purjoa
5 cm pätkä laihaa kesäkurpitsaa
2 isoa kaunista luomuherkkusientä
4 kirsikkatomaattia
kourallinen sinimailasen ituja

anteliaasti oliiviöljyä
sopivasti hyvää suolaa
pieni loraus balsamicoa

Pilko kaikki ihan pieneksi, sekoita keskenään, täytä mangoldit ja yritä saada käärö pysymään kasassa koktailtikulla.






Marinoidut päärynät

2 luomupäärynää

0,5 dl luomuvalkoviiniä
1 rkl ruotsalaista luomuhunajaa :D
1 rkl sitruunan mehua
1 rkl mantelijauhoa
pikkuinen ripaus cayennepippuria

Kuori ja suikaloi päärynät. Sekoita kastike, kaada päärynöiden päälle, jätä tekeytymään huoneen lämpöön, kannen alle noin puoleksi tunniksi. Jos teet tätä suomessa, niin älä hyvä ihminen käytä päärynöitä vaan ihania puutarhaomenoita, joista on ylitarjontaa.

Tarjoa kaljalaseista :D Nostele ensin päärynäsuikaleet lasiin, kaada päälle marinadin jämät ja koristele vadelmilla, boysenmarjoilla ja manteleilla.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Jätskiä vuohenmaidosta

Hihii, mikä ylläri! Herra Ilmanreseptiä tuli töistä kotiin mukanaan litra vuohenmaitoa, joka pitää käyttää heti. Tehtiin iltapalaksi jätskiä.

Sitruunapersikkajäätelö


7 dl vuohen raakamaitoa
1 luomubanaani
puolikas luomusitruuna kuorineen
2 luomupersikkaa
1 tl vaniljauutetta (tämän olen itse tehnyt Yaelianin ohjeella)
1 tl suomalaista luomuhunajaa

Pilko hedelmät, blendaa kaikki huolella ja pistä pakkaseen. Jäädytä rauhassa.

torstai 13. syyskuuta 2012

Sipsejä!

Kuivurin kyläilyreissu alkoi eilen. Tein pienen koe-erän sipsejä kesäkurpitsasta, jota tuntuu tulevan meille ovista ja ikkunoista.

Tein tosi nopean ja helpon "reseptin".

Ihan aluksi siipaloin palasen kesäkurpitsaa juustohöylällä kulhoon. Kaikkiaan ehkä 100g. Sitten rouhin perään suolaa. Rouhin vähän liikaa, kannattaa maistella välillä. Heitin sekaan teelusikallisen jeeraa ja puristelin käsin kaiken sekaisin.

Sitten sipsit yöksi kuivuriin. Ei voi olla helpompaa!

Työskentelin yöllä täyttääkseni omat dead lineni ja kävin napsimassa päällimmäisiä sipsejä aika ajoin. Myös puolivalmiit toimivat, ainakin yliväsyneenä :)

Laitoin heti aamulla uuden ystäväni puhaltamaan moninkertaisen määrän samaa kamaa. Nyt kirjastoon ja sipsipurkki käsilaukkuun!


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Rakastan teitä!

Sain elämäni ensimmäisen blogitunnustuksen. Se lähetettiin vieläpä raakaruokamaailman ulkopuolelta. Ihmisenä kasvamisesta, vanhemmuudesta ja vaikka mistä analyyttisesti naputteleva SariP, Lupa olla minä -blogista antoi mulle postitin. Kiitos <3


Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.


Mun jakeluvuoro! Oli vaikeaa valita vain viittä blogia. Päätin ottaa viisi eri aihealueen kirjoittelijaa, etten jakaisi pelkkiä raakaruokablogeja lukijoille jotka varmaan seuraavat suunnilleen kaikkia samoja kuin minä. Nyt julistetaan rakkautta yli rajojen! Tämän hetken viisi suosikkia tulee tässä.

EKA

Mirva kuvaa lähi-idän elämää blogissaan Ammanized. Hykerryttäviä tuokiokuvia, joita palaa katsomaan yhä uudestaan; arkisia, yllättäviä huomioita. En sano "Tämä blogi todistaa että kuvat todellakin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa", koska en ole niin kliseinen, vaan osaan sanoa sen jotenkin omaperäisemmin. ...en vaan just nyt viitti. Käykää täällä, kun kaipaatte pikaista karkumatkaa Suomen perusmeiningistä toiseen kulttuuriin.

TOKA

PikkuSquare kirjoittaa kahdella kielellä kaikesta kiinnostavasta blogissaan Sesa wo Suban. Tässä on nyt vaikeasti kuvailtava blogi. En osaa heittää sitä mihinkään kategoriaan ja siksi ehkä nautinkin lukemisesta. Kieli on kaunista. Näin hyvä kirjoittaminen on harvinaista blogimaailmassa. Vaikka tunnen kirjoittajan henkilökohtaisesti, avaa blogi henkilöstä ihan uusia ulottuvuuksia. Lukekaa itse, niin saatatte ymmärtää, mitä yritän tässä tavoittaa.

KOLMAS

Anni Minervan Puolitiessä on tekemisen meininki. Inspiroiva blogi, jossa asiaa paitsi ruoasta myös lautasen vierestä. Iloitsen ruokablogeista, joissa kirjoittaja näkyy ja kuuluu.


NELJÄS

Pikku tomaatti on ystäväni Hannan uusin, ihana blogi, jonka alkua seuraan kiinnostuneena. Tomaatintarkka supernainen tekee niin huoliteltuja postauksia, että tällainen huithapelisuihkija on ihan ihmeissään. Yrittäkää löytää kirjoitusvirheitä tuolta!

VIIDES

Kanssani saman alan nainen Miss Etutöölö on hauska. Miettii ajankohtaisia aiheita luultavasti eri suunnasta kuin sinä ja minä. Blogi, jota vielä moni ei ole ymmärtänyt löytää. Suosittelen kikatuskaipuisille.

P.S. Keittiössä hurisee. Meille tuli kuivuri kylään, hurraa! Aamulla maistellaan sipsejä. Pysy siis kanavalla ;)

lauantai 8. syyskuuta 2012

En muuten osta farkkuja

Vietin torstaina houkuttelupäivää. Houkuttelin itseni graduilemaan kantamalla itseni ja aineistoni keskustaan kahvilaan. Oli muuten tehokasta. Loppurutistuksessa kaikki douppauskeinot ovat näköjään sallittuja :)

Ennen lähtöä piti tietenkin pukeutua. Laitoin uuden topin päälle. Olin ommellut sen alkuviikosta äidin kätköistä kaivamastani pitsikankaasta. Se on ihana! Ja ehkä parhaimmillaan farkkujen kanssa. Laitoin siis ainoat omistamani farkut jalkaan. Ne farkut, jotka vuosi sitten keväällä ostin maksettuani itselleni ensimmäisen minikokoisen palkkani yrittäjänä. ...ne alkavat olla mennyttä. Polvet pussittavat ja kulahtaminen näkyy pitkälle.

Kulkeminen ison kauppakeskuksen läpi lukemattomien näyteikkunoiden ohi varmisti, että viimeistään istahtaessani soijalaten äärelle, huomasin että:

Minä tarvitsen farkut!

Ja siis nimenomaan tarvitsen. Haluamisen hetki oli kotona peilin edessä, mutta kuvittelin päässeeni siitä melko helposti yli.

No miksi minä tarvitsen farkut? Ja miksi en todellakaan tarvitse.

1. Mulla on tasan yhdet ja ne alkaa olla huonossa kunnossa.
En oikeastaan käytä farkkuja kuin hyvin harvoin ja ne yhdet on vielä ihan käyttökelpoiset, vaikkeivät uusilta näytäkään.


2. Ihminen tarvitsee yhdet kunnon housut.

Ei muuten tarvitse. Mä muutenkin käytän lähinnä mekkoja ja mulla on ihan riittämiin vaatteita. Jos joskus tulee päivä, kun en MITENKÄÄN PÄRJÄÄ ilman kunnon housuja, voin käydä ostamassa sellaiset.

3. Voisin palkita itseni uusilla farkuilla samana päivänä, kun palautan gradun. Mä siis paitsi tarvitsen, myös ansaitsen ne!

Olen jo luvannut itselleni lentoliput Brysseliin. Eli palkinto on hoidettu. Lisäksi, eikö valmis gradu ole aika hyvä palkinto itsessään?

4. Uusi toppi näyttäisi ihanalta vähän paksummasta materiaalista tehtyjen, tyköistuvien, vähän korkeavyötäröisempien farkkujen kanssa. Ja minä näyttäisin ihanalta niissä farkuissa.
AHAA! Kiinni jäin! Olin saanut jotain uutta (joskin joo, vanhasta hylätystä kangaspalasta ja ekologisesti ja blablabla, mutta sama päänsisäinen vaikutus) ja saman tien tämä uusi pitsi-ihme painosti mun vanhoja ryysyjä olemaan jotenkin enemmän sen arvoisia. Myös jos todella ajattelen, että näyttääkseni ihanalta, mun pitäisi mennä ensin ostamaan uutta, olen surullinen hahmo, joka kaipaa ennemmin terapiaa kuin uutta vaatetta.


Tämä bloggaus säästi multa suunnilleen satasen. Laitan heti sen verran syrjään brysselinmatkaa silmälläpitäen :)

Nyt on aika lähteä Kirahvi ja orava -juhliin sanomaan heihei rakkaille opiskeluystäville, jotka lentelevät omiin suuntiinsa vaihtoon seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Aveciksi saan yhden synttärisankarin, joka ei yhtään valita, vaikka lähden 14 vuotta vanhassa mekossa. Näytän ihan riittävän ihanalta!


Ihanaa lauantai-iltaa!

torstai 6. syyskuuta 2012

Täällä maistuu syksy

Meillä on parasta raakapastaa parhaista aineksista tänä iltana! Saatiin suoraan maalaismaisemista luomuvihannestoimitus ja helsinkiläispihasta toinen satsi. Vastapoimituista herkuista syntyi tämä illallinen. Tästä syystä rakastan syksyä :)

Pasta


1 keskikokoista vähän isompi kesäkurpitsa
anteliaasti hyvää suolaa
1 rkl oliiviöljyä

Suikaloi kuorimaveitsellä kesäkurpitsa pastaksi. Jätä pehmoinen keskusta odottamaan kastiketta. Sekoita suikaleet suolan ja öljyn kanssa.

Kastike

1 dl auringonkukansiemeniä
noin litra tomaatteja
7 cm laihaa purjoa
iso määrä salviaa
reippaasti sitruunabasilikaa
kesäkurpitsan pehmeä keskusta
iso kourallinen paloiteltua pientä keltaista kurpitsaa (huomatkaa lajintuntemus!)
miniloraus balsamicoa
vielä vähemmän soijakastiketta
reilusti mustapippuria

Laita siemenet aamulla likoamaan.
Illalla kaikki sekaisin monitoimikoneessa. Maista ja mausta!


Laita nätisti esille ja tarjoa luomupunaviinin kanssa. Maistuu syksylle <3



keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Aamupuuro

Ostin eilen heräteostoksena quinoahiutaleita. Oli pakko päästä heti kokeilemaan. Laitoin illalla puuron tekeytymään ja siitä tuli ihan hyvää.

Quinoapuuro


1/2 dl quinoahiutaleita
1 taateli
1 rkl psyllium-jauhetta
1 tl lucumaa
suolaa
1,5 dl vettä

reippaasti puolukoita

Leikkaa taateli pieniksi palasiksi. Sekoita kaikki paitsi puolukat keskenään. Peitä sekoitusastia vaikka lautasella ja anna seistä yön yli. Aamulla heitin vielä tuoreita puolukoita puuron päälle. Ilman niitä annos ois ollut meko nössön makuinen, eli ei kannata kitsastella päällisten kanssa :)

tiistai 4. syyskuuta 2012

Pyttipannu blenderissä ja tarina eiliseltä

Kun ei ole minkäänlaista suunnitelmaa lounaaksi, laitetaan kaikki jämät blenderiin, toivotaan parasta ja kutsutaan tuotosta lounaaksi.

Tänään huristelin nämä:

Ihanan hapokasta

Vajaa puolikas luomusitruuna kuorineen
5 pientä puutarhaomenaa
6 luumua
2x3cm palanen inkivääriä
2 kourallista puolukoita
1 rkl macaa
1 rkl hunajaa
vettä

Tästä tulee tosi kirpeetä, mutta ihanaa :) Juotavaa riittää reilu 7 desiä.



Kerron vielä eilisestä vähän, koska kävi hullu juttu. Tulin kotiin illalla töistä aika kovalla kiireellä. Satoi ja olin jättänyt sadeviitan kotiin, koska ei aamulla satanut. Kotona puhelin soi. Vastasin ja naisääni sanoi: "Oletko Anna Marika? Puuttuuko sinulta jotain?" Kryptiseen kysymykseen mumisin jotain epäselvää ruoanlaiton ohessa. "Meillä on täällä sinun kelakorttisi ja pankkikortti ja kirjastokortti ja ajokortti ja opiskelijakortti..." Näin jatkui mun korttien luetteleminen, ja aloin ymmärtää, että koko lompakko on naapurirapussa. Pakkasin purkillisen puolukoita kiitokseksi ja kipitin soittamaan ovikelloa.

Naapurin herra ja rouva ottivat mut vastaan, kiittivät puolukoista, pitivät aika pitkän, mutta lämminhenkisen nuhtelun siitä, kuinka tavaroistaan tulee pitää huolta ja palauttivat sitten mulle nuhjaantuneen, sateessa lilluneen lompakkoni kaikkine sisältöineen. Lopuksi rouva ojensi juhlallisesti mua kohti nahkaista, kiiltävää, viininpunaista, monitaskuista lompakkoa. Näytin varmasti aika hölmistyneeltä. Se oli minulle, että asiat pysyisivät tallessa!

Jäin hetkeksi. Rapsutin kissaa, juttelin perheestä, päivittelin uutisia ja palasin sitten kotiin.

Kaikella rakkaudella, jos näkisin kaikki maailman lompakot rivissä, valitsisin tuon lahjan viimeiseksi. En keksi, mikä näyttäisi vähemmän minulta. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että kaiken omaisuuteni ei tarvitse olla minun näköistäni. Uusi lompakkoni näyttää järjestelmällisyydeltä, naapurin pariskunnalta, välittämiseltä, lähimmäisenrakkaudelta ja aikuisuudelta. Aika hyvin yhdeltä lompakolta! Saa nähdä, luovunko siitä ikinä.


Kulahtanut pupu etsii uutta kotia!

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Valmiiseen pöytään

Mainitsin viime viikolla, että nauttisin tänään tämän brunssin.

Ravintolapäivästä tutut tytöt ylittivät odotukset. Eilisen superhauskan polttaripäivän ja -yön päälle tämä toimi loistavasti. Söin ihan liikaa. Kohtuus ei kuulu sanavarastooni.

Tarjolla oli aivan hillitön määrä herkkuja ja kaikkea piti tietenkin maistaa. Lehtikaalisipsit maistuvat taivaallisille. Ketsuppi ja sinappi yllättivät maistuessaan aivan ketsupille ja sinapille :)

Leivät ja kräkkerit olivat luksusta, koska en niitä itse kuivurin puuttuessa ikinä tee.

Lapsi hihkaisi spontaanisti 'patonkia' maistaessaan: "Tää on todella hyvää!" Söi muutenkin enemmän kuin tavallisesti. Erityisesti maistui maa-artisokka-omenasalaatti. Joku kokeilu vastaavasta tapahtuu omassa keittiössä varmasti pian.

Jälkkärit sulivat suussa, vaikka epäilin, etten jaksaisi kaiken mättämisen jälkeen niitä enää edes maistaa. Tyrnitäytteinen valkosuklaa oli parasta.

Syökää silmillä, olkaa hyvä:















Elävän ravinnon yhdistys
vaikutti ensitutustumiselta lämminhenkiseltä ja innostavalta paikalta. Ehkäpä saavat uuden jäsenen :)

torstai 30. elokuuta 2012

Omenakakkua

Saimme innostavaa postia. Niin innostavaa, että tein sen kunniaksi elämäni ensimmäisen agar agar -kokeilun. Aika jännää! Syksyn teemaksi taitaa tulla omenaiset raakaleipomukset :)

Jälleenkerranomenakakku

TAIKINA
1 dl hampunsiemeniä
0,5 dl parapähkinöitä
0,5 dl cashew-pähkinöitä
1 dl kuivattuja aprikooseja
2 rkl kookosöljyä

TÄYTE
1 dl vettä
1 rkl agar agaria
1 appelsiinin mehu
1 rkl hunajaa
2 tl kanelia
4 pientä puutarhaomenaa


Aja pähkinät ja siemenet monitoimikoneella jauhoksi. Lisää sitten aprikoosit ja jatka suristelemista, kunnes massa on jokseenkin tasaista. Lisää vielä kookosöljy.

Kiehauta vesi, keitä reilu minuutti agar agaria. Purista appelsiinista mehu. Sekoita keskenään agar agar-mömmö, mehu, hunaja ja kaneli. Pilko omput. Aja koko homma monitoimikoneella nopeasti. Älä anna mennä liian tasaiseksi.

Taputtele pienen kuivakakkuvuoan huipulle puolet taikinasta. Kaada täyte väliin ja peitä se näkyvistä lopulla taikinalla. Laita koko komeus jääkaappiin. Näin pieni vuoallinen jähmettyi tunnissa. Isommalla menis varmasti enemmän aikaa.

Olin aika onnellinen, kun kakku ei hajonnut kumottaessa, vaan irtosi aivan kuin olisin suunnitellut tekeväni kumottavan kakun alunalkaenkin.
Kattokaa ku se on söpö!


Satokauden salaatti

Tänään on tähän mennessä ollut erinomainen päivä. Mitään ei ole unohtunut, kukaan ei ole myöhästynyt, mitään ei ole mennyt rikki ja opiskelukin sujuu. Tein päätöksen, etten nyt päivisin viitsi kauheasti kysellä itseltäni, mitä tekis mieli. Mulla on tässä tää gradu ja mun tekee mieli valmistua. Muut mieliteot saa odottaa. Teen gradua joka tapauksessa, vaikkei tekisi mieli, aivan kuten töissä teen työni myös silloin kun ei hiukkaakaan huvita. ...ylimääräisen energian käyttäminen aiheesta vinkumiseen on tehotonta ja turhaa. En silti lupaa pelkkiä päivänpaistepäivityksiä tästä eteenpäin :D

Mielitekojen vuoro on lounaalla! Syksy maistuu lautasella. Tein vahingossa kahdelle, että jos olet tosi nopea, voit tulla hakemaan täältä annoksen.

Kirpakka kaalisalaatti

Reilusti kaalia
2 pientä omenaa
2 kourallista puolukoita
iso kourallinen auringonkukansiemeniä
anteliaasti oliiviöljyä
2 rkl balsamicoa
estoitta hyvää suolaa
1 tl ruokosokeria
pari rohaisua mustapippuria

Silppua kaali ja omenat pieneksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään, tarkista maku ja anna maustua niin pitkään kuin maltat. Mieluiten ainakin 15-30 minuuttia.


keskiviikko 29. elokuuta 2012

Pelastavat avokadot

Välillä, kun ärsyttää liikaa, tekisi mieli syödä koko ajan. Tänään ärsyttää liikaa. Ärsyttää, että gradussa on sellainen vaihe kuin on. Tekee mieli lusmuilla ja juosta koko prosessia pakoon. Tekee mieli maata sohvalla, katsoa dvd:ltä sarjoja ja syödä roskaa.

Koska mä yritän pitää mielessä, mitä haluan ihan todella ja oikeasti ja pitkällä tähtäimellä enkä just vain tällä sekunnilla, istun huokaillen kirjapinon viereen ja naputtelen ankarasti. Oikeasti haluan syödä hyvin ja opiskella ja oppia ja saada hei jotain tutkimustuloksiakin.

Tiedostan liian hyvin, että tämä tämän päivän vastentahtoisuus on paljolti perua eilisestä, kun tein aika pitkän päivän ja uudesta kirjalöydöstä innostuneena luin gradumatskuja vielä kymmenen jälkeen illalla. Jos oppisi vähän vähemmän maanisesti työskentelemään välillä...

Lounaaksi tuntui työläältä tehdä mitään. Siksi en tehnyt mitään, vaan söin luonnon tarjoamaa valmisruokaa. Ensin luonnollisesti havahduin tämän päivän vähemmän hurmaavaan mielentilaan, kun höyläsin keittiössä kermajuustoa suoraan paketista suuhun. (En suosittele.)

Kun huomaat työntäväsi suuhusi mitä vaan silkasta turhautumisesta, tartu äkkiä avokadoon!

Kymmenen sekunnin gourmet-lounas


Halkaise kaksi avokadoa, poista kivet ja täytä toinen dijon-sinapilla, toinen oliivitahnalla. Saat täyttää jollain muullakin, jos mieli tekee.

Takaisin ahertamaan!


tiistai 28. elokuuta 2012

Kun tiistai on pukeutunut maanantaiksi

Aamu alkoi aika tavallisesti suihkulla, espressolla ja kirjoittamisella. Lapsi heräsi, aamurutiinit, lähtö pyörällä päiväkotiin, rupattelua ja leikkiä matkalla. Olin aamulla suojannut pyöränistuimen pyyhkeellä, että lapsen housut pysyisivät kuivina. Kun sitten poljin takaisin kotiin, muistin että pyyhe oli jäänyt istuimelle. Muistin siis siinä vaiheessa, kun pyyhe pyörähti täydessä vauhdissa ketjujen väliin vaihteiden kanssa umpisolmuun. Sain sitten öljymönjäkäsittelyn käsille ja vaatteille, mutta pääsin onneksi lopulta jatkamaan matkaa ja onneksi mun aamussa ei ollut minuuttiaikataulua. Kotona vietin pitkän tovin kylppärissä saippuapalan kanssa ja kasasin sitten hoidettavat asiat isoon kassiin. Käsilaukku oli pakattu jo edellisenä iltana. Reittiopas kertoi, että bussi lähtee neljän minuutin kuluttua. Hui! Kengät jalkaan, punaa huuliin, ovi kiinni LÄMPS ja äh! Se isompi kassi, jossa oli korjattavat kengät suutariin ja yliopistolle vietäviä papereita ja kirjastoon palautettavat kirjat, jäi kotiin. No, menen seuraavalla bussilla. Paitsi että avaimet jäi kotiin. Puoliso on kuvauksissa, joissa ei todellakaan vastailla puhelimeen saati lähdetä tuomaan avaimia.

Lähdin kaupunkiin hoitamaan niitä asioita, joihin en tarvinnut papereita tai muutakaan. Pitkä kahvihetki hyvässä seurassa helpotti raivoa (Hellu, oot <3) ja lopulta pääsin kotiin hakemaan kamoja ja syömään lounasta. Kohta alkaa uusi reissu keskustaan ja yliopistolle. Sitä ennen dokumentoin maailman nopeimman tomaattikeiton, joka riisui tiistailta maanantain vaatteet.



Tomskukeitto pikana

Iso annos. Tästä tulee nimittäin pitkä päivä.

1,5 isoa tomaattia
5 cm pätkä laihasta kesäkurpitsasta
1 avokado
0,5 ruukkua tuoretta basilikaa
suolaa ja mustapippuria
vettä

Blenderiin ja surihuri. Valmis. Syö. Tarkista noin kuusi kertaa, että avaimet on mukana. Hyvä. Pitäämennämoi!


sunnuntai 26. elokuuta 2012

Omenapiirakka vol 2 ja vegaaninen raakasushi-illallinen

Rakas ystävä on saanut pienen pojan. Hänen nimijuhlaansa vietettiin eilen nyttäreiden merkeissä. Tein lähes samanlaisen kakkusen kuin aiemmin itselleni. Pohjan koostumus muuttui vähäsen, kun laitoin sekaan puoi desiä seesaminsiemeniä narskumaan. Se, tai ainesten toisenlainen suhde teki pohjan rakenteesta vähemmän kiinteän, mikä ei haitannut muuten, mutta lautasellesiirtämisvaiheessa ärsytti. Laitoin täytteen päälle pakkasen perukoilta löytyneitä karpalaoita. Lisäksi huristelin elämäni ensimmäisen cashew-kerman.

Ruusu-cashew-kerma

2 dl cashew-pähkinöitä
1 kuivattu ruusunnuppu
2 dl vettä

Liota cashew-pähkinöitä pari tuntia. Aja cashewit ja ruusu monitoimikoneen s-terällä ihan mössöksi. Lisää vesi vähän kerrallaan. Anna surista tosi pitkään.


Lapsi sai kauniin nimen ja juhlat olivat muutenkin kauniit. Ystävät soittivat ja lauloivat, jokainen oli tuonut jotakin yhteiseen pöytään ja kaikenlainen pönötys puuttui. Oli juhlittavan perheen näköinen juhla.

Olen ylpeä omastakin jälkikasvustani, sillä lapsi halusi antaa omasta lelulaatikostaan tulokkaalle lahjan.

Illalliselle sain raakaa seuraa. Kokeilin reseptiä, joka on muhinut mielessä, mutta jolle ei ole ollut oikeaa kohdeyleisöä. Yhdenhengen kohdeyleisöni "pääsi" tänään koekaniiniksi.



Olen aina pitänyt kalasta. Nyt kuitenkin, kun olen viitsinyt sivistää itseäni ryöstökalastuksen veemäisestä luonteesta, ei ole ollut ollenkaan niin vaikeaa kuin epäilin, karsia kaikkea paitsi mökkijärven haukia ja ahvenia omasta kalarepertuaarista. Syön, kun tarjotaan, jos muuta ei tarjota, mutta en tue rahoillani kalastusta. Eniten tulen varmasti kaipaamaan mätiä. Pidän ihan kaikesta, mihin on laitettu mätiä. Melkein surisin jo etukäteen ensi joulun ruokapöytää, jos en ymmärtäisi, miten naurettavaa se on.

Onneksi on chia-simenet ja loputon mielikuvitus :D


Tein raakasushia. Täytin norirullat avokadolla, kurkulla, omenalla ja kevätsipulilla. Sushien lisäksi pilkoin kesäkurtpitsaa ja päällystin tällä vegaanisella innovaatiolla.


"Kaviaari"

3 rkl chia siemeniä
1 rkl hyvää suolaa
1 rkl mustikan mehua (sitä sulamislientä pakastetuista mustikoista)
(muoksmuoks) Myös vettä! Oisinkohan vajaan desin käyttänyt

Kaikki sekaisin. 10 min turpoamista välillä sekoitellen.


Tarjoillaan wasabin, soijakastikkeen ja inkivääripikkelsin kanssa. Ollaan onnellisia, ettei kukaan tai mikään kuollut.

perjantai 24. elokuuta 2012

Mitä sinä teet viikon päästä?

Mä menen ensi viikon sunnuntaina tänne


Nähdäänkö siellä?

Koulutyttö

Rakastan opiskelua. Meillä on opiskelun kanssa toki omat vaikeat hetkemme, mutta noin suurimmaksi osaksi suhde on intohimoinen. Eilen mietin, aionko lainkaan pitää taukoa opinnoista sitten, kun nämä kaksi kesken olevaa tutkintoa joskus valmistuvat. ...sen näkee sitten. Nyt nautin täysin siemauksin siitä, että tämä astetta taiteellisempi koulu alkoi tänään. Sain rutistaa montaa ystävää ja sain tehdä eväät.




Koulupäivinä syön aika usein perusopiskelijalounaan Kipsarissa. Itse koulurakennukselta on sinne lyhyt kävelymatka, mikä yleensä antaa happea ja tervetulleen irtioton sisäarjesta.

Nyt, kun koulua on vähemmän, en kaipaa irtiottoa kesken päivän, vaan voin jäädä tiiliseinien sisään kulauttelemaan smuutia.

Koululounas

ruukullinen tammenlehväsalaattia
1 banaani
1 dl mustikoita
1 rkl macaa
1 rkl spirulinaa
1 rkl bee pollenia
1 tl MSM:aa

vettä

ylläribonus: 2 tl chiasiemeniä

Surista keskenään kaikki paitsi lisää chiat valmiiseen smuutiin, niin saat supersattumia matkaan mukaan. Tästä tulee aika hirveen väristä, kuten aina mustikka-spirulina-yhdistelmästä, mutta ei anneta sen häiritä.

Sellainen ystävän vinkki kaikille, että ei kannata kaataa blenderistä eväspulloon näitä kaikista värjäävimpiä juomia vaalea silkkipaita päällä :P

Parhaina päivinä mulla on mukana koulussa myös vesipullo (oon niin huono juomaan vettä, että yritän pitää huolta, et päivän aikana kuluis edes puoli litraa) ja kuumalle juomalle muki. Se sisältää vaihdellen teetä tai kahvia. Tänään aamuisen espressoiloittelun vastapainona huumaavan ihanaa vihreää jasmiiniteetä.

...ja aika usein tulee tarve vähän napostella. Näitä hetkiä varten mulla on mukana pikkupurkki, johon heitän aina mitä milloinkin, kuten kuivahedelmiä, marjoja, pähkinöitä ja siemeniä. Purkki on pelastanut mut monelta suklaapatukalta ja matalaverensokerikiukkukohtaukselta. Tänään tuolla näyttää olevan ainakin gojeja, mulpereita, cashew-pähkinöitä, paria muutakin pähkinää, auringonkukan- ja hampunsiemeniä. Aika usein heitän joukkoon myös hyvää suolaa.

Varsinaiseen opiskeluun työkaluni ovat melko minimaaliset. Mulla on pieni muistikirja, joka toimittaa sekä koulukirjan että päiväkirjan virkaa. Näitä kuluu joka vuosi aika monta. Mulla on käytännössä aina muistiinpanovälineet mukana. Koskaan ei tiedä, milloin tulee mieleen maalman paras idea tai resepti tai runo tai milloin juuttuu johonkin ruuhkaan tai muualle. Kun mukana on kynä ja pieni kirja, ei ole milloinkaan tylsää.

Opiskeluintoa!

torstai 23. elokuuta 2012

Omenainen kahvihetki

Söin kaupungilla kypsää lounasta suuren annoksen. Nyt tekee sitten kotona, kahvin ja gradun kanssa tietenkin mieli makeaa. Omena-aika on alkanut. Pidetään sen kunniaksi 15 minuutin kahvitauko.

Yhden hengen omenakakku

POHJA

0,5 dl hampunsiemeniä
1 rkl psyllium -jauhetta
1 rkl lucumaa
1 tl kanelia
1 tl soijalesitiinijauhetta
2 rkl kookosöljyä

Sekoita kaikki aineet keskenään, taputtele taikina jälkiruokalautasen pohjalle ja laita pakkaseen odottamaan siksi aikaa, kun valmistat täytteen.

TÄYTE

1-2 pientä omenaa
1 kuivattu taateli
reilu 1 tl hunajaa
1 tl kanelia

Pilko omput ja taateli ihan pikku paloiksi ja sekoita sitten kaikki keskenään raivokkaasti (mutta rakastaen) niin, että omenat vähän pehmenevät. Jätä täyte huoneenlämpöön odottamaan, että valmistat kahvin.

Lusikoi omppumössö jähmettyneen pohjan päälle. Lusikoi suuhun. Nam!




Tunnustus! Vähän saatoin liioitella reseptin nimeämisen kohdalla. Ois tästä riittänyt kahdelle. Tosi harmi, et olen yksin, joudun syömään toisen puolen ennen iltarientoja.

Menkääs nyt leipomaan siitä!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Jokatytön kurkkukeitto

Syksy todistaa itseään sateella, tuulella ja harmaalla taivaalla. Itse todistan syksyä täyttyvällä kalenterilla ja syksyltä tuntuvilla töillä. Koulut ovat alkaneet, Kiikin syyskausi alkaa kuun vaihteessa ja lukion teatterioppilaita odotan jalat väpättäen ja aivot suristen.

Omassa koulussa käyn vain pari kertaa viikossa, sillä en osallistu työpajaopetukseen ennen joulua. Sen sijaan päiväni täyttyvät tuntisuunnitelmien laatimisesta ja gradusta, sekä muutamista säläopinnoista yliopistolle ja ammattikorkeaan. Tämä tuntuu niin luksukselta! Mulla on sopivasti tekemistä; paljon, muttei aivan liian paljon. Ah! Olen valinnut gradulle palautuspäivän, joka tuntuu nyt oikealta ja lähes realistiseltakin.

Tänään olen niin töiden lumoissa, että lounas saa valmistua erittäin pikaisesti. Niinpä blenderi esiin ja surrrrrrisemaan!

Lukijamäärät ovat räjähtäneet. Kiitos siitä <3 On mahtavaa kirjoittaa, kun tietää, että täällä joku lueskelee. Uusien blogivierailijoiden kunniaksi teen lounaskeiton, jonka ainekset löytää jokaisesta lähikaupasta. Haastan teidät kokeilemaan tätä. Aika edullinen, tosi hyvä ja ennen kaikkea nopea ja helppo valmistaa. Jos et omista blenderiä, käytä sauvasekotinta.
Jokatytön kurkkukeitto


10 cm pätkä kurkkua
1 avokado
2 rkl sitruunan mehua
vähän persiljaa
paljon (n.1 ruukku) tilliä
vähän hyvää suolaa
vähän mustapippuria
2 dl vettä

Kaikki sekaisin surrrrrrrrrhurrrrrr <3



Annoksen voi kuorruttaa millä vaan siemenillä (voi myös jättää kuorruttamatta) ja rouhaista vähän suolaa siihen päälle.