maanantai 20. helmikuuta 2012

Suuri paasto 2012

Paaston aika on alkanut ja kuin lupauksena keväästä, aurinkokin näyttäytyy. Ihmeellistä, miten energiataso nousee miljoonalla heti, kun näkee vähän valoa!



Tänään on treenit iltasella, joten suunnittelin käyttäväni päivän työpöydän ääressä firman juttujen parissa ahertaen. Tyttö kuitenkin päätti toisin ja oksensi päiväkodissa aamiaisensa ja suunnitelmat vaihtuivat lennossa kotipäiväksi. Sairaalta lapsi ei vaikuta ja paha olo jäi päiväkotiin. Fyysinen reagointi vaikeisiin asioihin on itselleni niin tuttua, että epäilen yrjön tulleen ikävästä. Tytön isä lähtee taas huomenna ulkomaille töihin ja toisen vanhemman näkemiseen tulee kahden viikon tauko. Se on aika pitkä aika kolmevuotiaalle.

Paastoan tänä vuonna sokerista. Sokeri on nimittäin hiippaillut elämääni ja väsyneisiin iltoihin vaivihkaa takaisin ja keho ei todellakaan ole kiitellyt tästä "ravintolisästä". Huomaan kaipaavani jotakin sokerista pitkien päivien päätteksi. Se on mystistä. Loppumattomat joululahjasuklaavarastot yläkaapissa eivät helpota asiaa.



Paaston ei tarvitse eikä kuulu olla helppo. Se ei ole mikään kehofiksaus vaan fyysistä hengellisyyden harjoittamista. Kristinuskossa, kuten monissa muissakin hienoissa uskonnoissa, on ymmärretty ihmisen kokonaisvaltaisuus kokevana olentona. Henkinen ja fyysinen eivät ole toisistaan irrallisia maailmoja vaan kulkevat lomittain. Keho-mieli-sielu -yhteys on olennaista.

Pidän uskonnon harjoittamisena kaikkea elämää. On huomattavasti merkittävämpää, millaisia valintoja tekee päivittäin kuin se, kuinka usein piipahtaa messussa. Minulle uskonnollisuus on oman arjen elämistä mahdollisimman hyvin: elämistä ympäristöä, toisia ja itseään arvostaen. Se on jumalanpalvelusta parhaimmillaan.

Nämä ajatukset ovat nyt erityisen esillä omassa elämässä yhden jännittävän produktion tiimoilta. Siitä lisää, kun aika on kypsä!

Kaikki möhlivät koko ajan tässä parhaan mahdollisen arjen elämisessä. Paasto on hyvä aika myöntää, tunnistaa ja tunnustaa se. Pysähtyminen oman vaillinaisuuden äärelle on vaikeaa ja vähän epämukavaakin. Toisaalta se on vapauttavaa. Itse koen rauhoittavana sen ajatuksen, että kun koko ajan teen virheitä (...tai jospa kutsuisin sitä synniksi. Miksi mä täällä omassa blogissa oikein sensuroin?), en kuitenkaan tipahda pois armon ulottuvilta. Oikeastaanhan armoa ei edes ole ilman syntiä.

Miten sitten sokerin jättäminen pois ruokavaliosta liittyy tähän kaikkeen?
Minulle se on muistutus.

Ajatellaan, että juon teetä ja luen kirjaa illalla. Ajatukset menevät näin: "Olipa pitkä päivä, taidanpa ottaa suklaata. EI! Minähän en nyt syö ollenkaan sokeria." Tavallisesti ajatukseni jatkaisivat: "Nyt tekee mieli suklaata, nyt tekee mieli salmiakkia, nyt tekee mieli irtokarkkia. Voi mua raukkaa, kun en voi syödä sokeria, kun on paasto. Jos vaikka soitan jollekin ja ulvon tätä kurjuutta."
Tuolla tavalla ihmiset toimivat. Ihan älytöntä.

Sen sijaan, että antaisin ajatusteni lähteä tuolle tielle, huudan "SEIS!" ...ihminen voi nimittäin valita, mitä ajattelee. Sitten laitan kirjan pois ja pysähdyn rauhassa rukoilemaan, meditoimaan, kirjoittamaan ja kiittämään. Minä en ole täydellinen enkä tule koskaan olemaan. Se on kiitoksen paikka.

Mehupaastokin mahtuu kuvioihin ennen pääsiäistä. Kun Antigone on paketissa, minä vaihdan nesteille!


Parin viikon takainen sellerimehukuva omisettu Hannalle selleripelon voittamiseksi :)

3 kommenttia:

  1. Ihana teksti! Itse ajattelen aika paljon samalla tavalla. Kyseessä ei ole kehon rääkkäys tai mikään "karkkilakko", vaan muistutus, aivan kuten kirjoitit!

    VastaaPoista
  2. Mulla suklaa ja alkoholi, kala ja ne maitotuotteet joita muuten voisin syödä (vuohi ym). Lisäksi olen päättänyt olla kirjoittamatta blogiini paastosta: se erottakoon tämän normimakealakoista; tämän haluan toimivan ilman raportointia muille. Tavallaan haaste mulle, toisaalta tekee tästä jotenkin kevyempää kuin lakkoilusta: tuntuu, että tämä ei ole velvoite, vaan jotain mitä haluan tehdä.

    Ois kiva sanoa jotain fiksua ihan siitä, mitä Sinä kirjoitit, mutta kuten joku kuuluisuus on jossain todennut, parhaisiin teksteihin ei irtoa mitään lisättävää. <3

    VastaaPoista
  3. Ina: Kiitos kommentista! Mukavaa, että ajatukset kohtaavat :)

    Sesa Wo Suban: Jo on paastolista, wow! Mä olen muuten vaan jättänyt kalaa hiljalleen pois. Oon lukenut liikaa faktaa aiheesta. Tuli itku kun sivistin itseäni pyyntimenetelmistä ja sivusaaliista...

    VastaaPoista