Ompele ilman reseptiä

Kesä on tullut. Tein tietoisen päätöksen vähentää elämästäni teatteria. Kun se täyttää joka kulman, ei yhtäkkiä tee mitään, missä ei ole ammatillisia tavoitteita ja se on vähän liikaa mun pienelle päälleni.

Niinpä olen nyt kesällä keskittynyt teatteriin päivisin, kun Kiikin "ihan parhaat" (suora lainaus eiliseltä) kesäleirit muistuttavat itse kutakin siitä, mitä on luomisen riemu.

Illat olen tehnyt jotain ihan muuta. Ensimmäisen leiriviikon alkuväsymyksen jälkeen kaivoin ompelukoneen naftaliinista ja tein 80-luvun lahonneista lakanoista (äidin kätköt :)) kolme mekkoa. Omalle tytölle, melkein omalle siskon söpöliinille ja itselleni.

En tosiaankaan ole mikään ompelija. Ompelen harvoin, en pidä kaavoista ja päädyn useimmiten unohtamaan keskeneräisen ompeluksen johonkin nurkkaan, josta se syyllistäen tuijottelee vielä vuosen päästä.


Nyt tein päätöksen toimia toisin.

Kesämekot ilman reseptiä

1. Mitä kaapista löytyy
Kankailla ei ollut mitään väliä. Ne olivat lakanoiksi kelpaamattomia lakanoita: lahoja toisesta kohtaa, ihan hyviä toisesta. Niistä olisi saanut hyviä lattiarättejä.

2. Anna lopputuloksen yllättää
En käyttänyt kaavoja. Tyttöjen kohdalla mittasin yläosan t-paidan avulla. Sitten vaan leikkelin kangasta ja annoin koneen surista! Itselleni vedin kankaan joka välissä päälle, lisäsin pari nuppineulaa ja leikkelin tai ompelin vähän lisää.

3. Jos et osaa, improvisoi
En tiennyt suurimman osan työvaiheista järkevää järjestystä. Toisen mekon kohdalla olin jo viisaampi. Kokeile rauhassa. Se oon yllättävän hauskaa. Kinnaavat saumat ovat niiden ongelmia, jotka viitsivät keskittyä niihin.

Syntyi kaksi suloista kukkamekkoa ja yksi todella kätevä, ainakin viidellä eri tavalla puettava aikuisen asu. Kuvata jaksoin illan valoisina tunteina vain yhden tavan.

Oli vapauttavaa tehdä jotain, missä ei ole paineita olla hyvä. Lopputulos ei ole täydellistä nähnytkään, mutta jokainen mekonomistaja on tyytväinen.

Tyytyväisiä kesähetkiä!