Sipsejä!

Kuivurin kyläilyreissu alkoi eilen. Tein pienen koe-erän sipsejä kesäkurpitsasta, jota tuntuu tulevan meille ovista ja ikkunoista.

Tein tosi nopean ja helpon "reseptin".

Ihan aluksi siipaloin palasen kesäkurpitsaa juustohöylällä kulhoon. Kaikkiaan ehkä 100g. Sitten rouhin perään suolaa. Rouhin vähän liikaa, kannattaa maistella välillä. Heitin sekaan teelusikallisen jeeraa ja puristelin käsin kaiken sekaisin.

Sitten sipsit yöksi kuivuriin. Ei voi olla helpompaa!

Työskentelin yöllä täyttääkseni omat dead lineni ja kävin napsimassa päällimmäisiä sipsejä aika ajoin. Myös puolivalmiit toimivat, ainakin yliväsyneenä :)

Laitoin heti aamulla uuden ystäväni puhaltamaan moninkertaisen määrän samaa kamaa. Nyt kirjastoon ja sipsipurkki käsilaukkuun!

Rakastan teitä!

Sain elämäni ensimmäisen blogitunnustuksen. Se lähetettiin vieläpä raakaruokamaailman ulkopuolelta. Ihmisenä kasvamisesta, vanhemmuudesta ja vaikka mistä analyyttisesti naputteleva SariP, Lupa olla minä -blogista antoi mulle postitin. Kiitos <3

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.


Mun jakeluvuoro! Oli vaikeaa valita vain viittä blogia. Päätin ottaa viisi eri aihealueen kirjoittelijaa, etten jakaisi pelkkiä raakaruokablogeja lukijoille jotka varmaan seuraavat suunnilleen kaikkia samoja kuin minä. Nyt julistetaan rakkautta yli rajojen! Tämän hetken viisi suosikkia tulee tässä.

EKA

Mirva kuvaa lähi-idän elämää blogissaan Ammanized. Hykerryttäviä tuokiokuvia, joita palaa katsomaan yhä uudestaan; arkisia, yllättäviä huomioita. En sano "Tämä blogi todistaa että kuvat todellakin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa", koska en ole niin kliseinen, vaan osaan sanoa sen jotenkin omaperäisemmin. ...en vaan just nyt viitti. Käykää täällä, kun kaipaatte pikaista karkumatkaa Suomen perusmeiningistä toiseen kulttuuriin.

TOKA

PikkuSquare kirjoittaa kahdella kielellä kaikesta kiinnostavasta blogissaan Sesa wo Suban. Tässä on nyt vaikeasti kuvailtava blogi. En osaa heittää sitä mihinkään kategoriaan ja siksi ehkä nautinkin lukemisesta. Kieli on kaunista. Näin hyvä kirjoittaminen on harvinaista blogimaailmassa. Vaikka tunnen kirjoittajan henkilökohtaisesti, avaa blogi henkilöstä ihan uusia ulottuvuuksia. Lukekaa itse, niin saatatte ymmärtää, mitä yritän tässä tavoittaa.

KOLMAS

Anni Minervan Puolitiessä on tekemisen meininki. Inspiroiva blogi, jossa asiaa paitsi ruoasta myös lautasen vierestä. Iloitsen ruokablogeista, joissa kirjoittaja näkyy ja kuuluu.


NELJÄS

Pikku tomaatti on ystäväni Hannan uusin, ihana blogi, jonka alkua seuraan kiinnostuneena. Tomaatintarkka supernainen tekee niin huoliteltuja postauksia, että tällainen huithapelisuihkija on ihan ihmeissään. Yrittäkää löytää kirjoitusvirheitä tuolta!

VIIDES

Kanssani saman alan nainen Miss Etutöölö on hauska. Miettii ajankohtaisia aiheita luultavasti eri suunnasta kuin sinä ja minä. Blogi, jota vielä moni ei ole ymmärtänyt löytää. Suosittelen kikatuskaipuisille.

P.S. Keittiössä hurisee. Meille tuli kuivuri kylään, hurraa! Aamulla maistellaan sipsejä. Pysy siis kanavalla ;)

En muuten osta farkkuja

Vietin torstaina houkuttelupäivää. Houkuttelin itseni graduilemaan kantamalla itseni ja aineistoni keskustaan kahvilaan. Oli muuten tehokasta. Loppurutistuksessa kaikki douppauskeinot ovat näköjään sallittuja :)

Ennen lähtöä piti tietenkin pukeutua. Laitoin uuden topin päälle. Olin ommellut sen alkuviikosta äidin kätköistä kaivamastani pitsikankaasta. Se on ihana! Ja ehkä parhaimmillaan farkkujen kanssa. Laitoin siis ainoat omistamani farkut jalkaan. Ne farkut, jotka vuosi sitten keväällä ostin maksettuani itselleni ensimmäisen minikokoisen palkkani yrittäjänä. ...ne alkavat olla mennyttä. Polvet pussittavat ja kulahtaminen näkyy pitkälle.

Kulkeminen ison kauppakeskuksen läpi lukemattomien näyteikkunoiden ohi varmisti, että viimeistään istahtaessani soijalaten äärelle, huomasin että:

Minä tarvitsen farkut!

Ja siis nimenomaan tarvitsen. Haluamisen hetki oli kotona peilin edessä, mutta kuvittelin päässeeni siitä melko helposti yli.

No miksi minä tarvitsen farkut? Ja miksi en todellakaan tarvitse.

1. Mulla on tasan yhdet ja ne alkaa olla huonossa kunnossa.
En oikeastaan käytä farkkuja kuin hyvin harvoin ja ne yhdet on vielä ihan käyttökelpoiset, vaikkeivät uusilta näytäkään.


2. Ihminen tarvitsee yhdet kunnon housut.
Ei muuten tarvitse. Mä muutenkin käytän lähinnä mekkoja ja mulla on ihan riittämiin vaatteita. Jos joskus tulee päivä, kun en MITENKÄÄN PÄRJÄÄ ilman kunnon housuja, voin käydä ostamassa sellaiset.

3. Voisin palkita itseni uusilla farkuilla samana päivänä, kun palautan gradun. Mä siis paitsi tarvitsen, myös ansaitsen ne!
Olen jo luvannut itselleni lentoliput Brysseliin. Eli palkinto on hoidettu. Lisäksi, eikö valmis gradu ole aika hyvä palkinto itsessään?

4. Uusi toppi näyttäisi ihanalta vähän paksummasta materiaalista tehtyjen, tyköistuvien, vähän korkeavyötäröisempien farkkujen kanssa. Ja minä näyttäisin ihanalta niissä farkuissa.
AHAA! Kiinni jäin! Olin saanut jotain uutta (joskin joo, vanhasta hylätystä kangaspalasta ja ekologisesti ja blablabla, mutta sama päänsisäinen vaikutus) ja saman tien tämä uusi pitsi-ihme painosti mun vanhoja ryysyjä olemaan jotenkin enemmän sen arvoisia. Myös jos todella ajattelen, että näyttääkseni ihanalta, mun pitäisi mennä ensin ostamaan uutta, olen surullinen hahmo, joka kaipaa ennemmin terapiaa kuin uutta vaatetta.


Tämä bloggaus säästi multa suunnilleen satasen. Laitan heti sen verran syrjään brysselinmatkaa silmälläpitäen :)

Nyt on aika lähteä Kirahvi ja orava -juhliin sanomaan heihei rakkaille opiskeluystäville, jotka lentelevät omiin suuntiinsa vaihtoon seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Aveciksi saan yhden synttärisankarin, joka ei yhtään valita, vaikka lähden 14 vuotta vanhassa mekossa. Näytän ihan riittävän ihanalta!

Ihanaa lauantai-iltaa!

Täällä maistuu syksy

Meillä on parasta raakapastaa parhaista aineksista tänä iltana! Saatiin suoraan maalaismaisemista luomuvihannestoimitus ja helsinkiläispihasta toinen satsi. Vastapoimituista herkuista syntyi tämä illallinen. Tästä syystä rakastan syksyä :)

Pasta

1 keskikokoista vähän isompi kesäkurpitsa
anteliaasti hyvää suolaa
1 rkl oliiviöljyä

Suikaloi kuorimaveitsellä kesäkurpitsa pastaksi. Jätä pehmoinen keskusta odottamaan kastiketta. Sekoita suikaleet suolan ja öljyn kanssa.

Kastike

1 dl auringonkukansiemeniä
noin litra tomaatteja
7 cm laihaa purjoa
iso määrä salviaa
reippaasti sitruunabasilikaa
kesäkurpitsan pehmeä keskusta
iso kourallinen paloiteltua pientä keltaista kurpitsaa (huomatkaa lajintuntemus!)
miniloraus balsamicoa
vielä vähemmän soijakastiketta
reilusti mustapippuria

Laita siemenet aamulla likoamaan.
Illalla kaikki sekaisin monitoimikoneessa. Maista ja mausta!

Laita nätisti esille ja tarjoa luomupunaviinin kanssa. Maistuu syksylle <3

Aamupuuro

Ostin eilen heräteostoksena quinoahiutaleita. Oli pakko päästä heti kokeilemaan. Laitoin illalla puuron tekeytymään ja siitä tuli ihan hyvää.

Quinoapuuro

1/2 dl quinoahiutaleita
1 taateli
1 rkl psyllium-jauhetta
1 tl lucumaa
suolaa
1,5 dl vettä

reippaasti puolukoita

Leikkaa taateli pieniksi palasiksi. Sekoita kaikki paitsi puolukat keskenään. Peitä sekoitusastia vaikka lautasella ja anna seistä yön yli. Aamulla heitin vielä tuoreita puolukoita puuron päälle. Ilman niitä annos ois ollut meko nössön makuinen, eli ei kannata kitsastella päällisten kanssa :)

Pyttipannu blenderissä ja tarina eiliseltä

Kun ei ole minkäänlaista suunnitelmaa lounaaksi, laitetaan kaikki jämät blenderiin, toivotaan parasta ja kutsutaan tuotosta lounaaksi.

Tänään huristelin nämä:

Ihanan hapokasta

Vajaa puolikas luomusitruuna kuorineen
5 pientä puutarhaomenaa
6 luumua
2x3cm palanen inkivääriä
2 kourallista puolukoita
1 rkl macaa
1 rkl hunajaa
vettä

Tästä tulee tosi kirpeetä, mutta ihanaa :) Juotavaa riittää reilu 7 desiä.

Kerron vielä eilisestä vähän, koska kävi hullu juttu. Tulin kotiin illalla töistä aika kovalla kiireellä. Satoi ja olin jättänyt sadeviitan kotiin, koska ei aamulla satanut. Kotona puhelin soi. Vastasin ja naisääni sanoi: "Oletko Anna Marika? Puuttuuko sinulta jotain?" Kryptiseen kysymykseen mumisin jotain epäselvää ruoanlaiton ohessa. "Meillä on täällä sinun kelakorttisi ja pankkikortti ja kirjastokortti ja ajokortti ja opiskelijakortti..." Näin jatkui mun korttien luetteleminen, ja aloin ymmärtää, että koko lompakko on naapurirapussa. Pakkasin purkillisen puolukoita kiitokseksi ja kipitin soittamaan ovikelloa.

Naapurin herra ja rouva ottivat mut vastaan, kiittivät puolukoista, pitivät aika pitkän, mutta lämminhenkisen nuhtelun siitä, kuinka tavaroistaan tulee pitää huolta ja palauttivat sitten mulle nuhjaantuneen, sateessa lilluneen lompakkoni kaikkine sisältöineen. Lopuksi rouva ojensi juhlallisesti mua kohti nahkaista, kiiltävää, viininpunaista, monitaskuista lompakkoa. Näytin varmasti aika hölmistyneeltä. Se oli minulle, että asiat pysyisivät tallessa!

Jäin hetkeksi. Rapsutin kissaa, juttelin perheestä, päivittelin uutisia ja palasin sitten kotiin.

Kaikella rakkaudella, jos näkisin kaikki maailman lompakot rivissä, valitsisin tuon lahjan viimeiseksi. En keksi, mikä näyttäisi vähemmän minulta. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että kaiken omaisuuteni ei tarvitse olla minun näköistäni. Uusi lompakkoni näyttää järjestelmällisyydeltä, naapurin pariskunnalta, välittämiseltä, lähimmäisenrakkaudelta ja aikuisuudelta. Aika hyvin yhdeltä lompakolta! Saa nähdä, luovunko siitä ikinä.

Kulahtanut pupu etsii uutta kotia!

Valmiiseen pöytään

Mainitsin viime viikolla, että nauttisin tänään tämän brunssin.

Ravintolapäivästä tutut tytöt ylittivät odotukset. Eilisen superhauskan polttaripäivän ja -yön päälle tämä toimi loistavasti. Söin ihan liikaa. Kohtuus ei kuulu sanavarastooni.

Tarjolla oli aivan hillitön määrä herkkuja ja kaikkea piti tietenkin maistaa. Lehtikaalisipsit maistuvat taivaallisille. Ketsuppi ja sinappi yllättivät maistuessaan aivan ketsupille ja sinapille :)

Leivät ja kräkkerit olivat luksusta, koska en niitä itse kuivurin puuttuessa ikinä tee.

Lapsi hihkaisi spontaanisti 'patonkia' maistaessaan: "Tää on todella hyvää!" Söi muutenkin enemmän kuin tavallisesti. Erityisesti maistui maa-artisokka-omenasalaatti. Joku kokeilu vastaavasta tapahtuu omassa keittiössä varmasti pian.

Jälkkärit sulivat suussa, vaikka epäilin, etten jaksaisi kaiken mättämisen jälkeen niitä enää edes maistaa. Tyrnitäytteinen valkosuklaa oli parasta.

Syökää silmillä, olkaa hyvä:

Elävän ravinnon yhdistys vaikutti ensitutustumiselta lämminhenkiseltä ja innostavalta paikalta. Ehkäpä saavat uuden jäsenen :)