Omenakakkua

Saimme innostavaa postia. Niin innostavaa, että tein sen kunniaksi elämäni ensimmäisen agar agar -kokeilun. Aika jännää! Syksyn teemaksi taitaa tulla omenaiset raakaleipomukset :)

Jälleenkerranomenakakku

TAIKINA
1 dl hampunsiemeniä
0,5 dl parapähkinöitä
0,5 dl cashew-pähkinöitä
1 dl kuivattuja aprikooseja
2 rkl kookosöljyä

TÄYTE
1 dl vettä
1 rkl agar agaria
1 appelsiinin mehu
1 rkl hunajaa
2 tl kanelia
4 pientä puutarhaomenaa


Aja pähkinät ja siemenet monitoimikoneella jauhoksi. Lisää sitten aprikoosit ja jatka suristelemista, kunnes massa on jokseenkin tasaista. Lisää vielä kookosöljy.

Kiehauta vesi, keitä reilu minuutti agar agaria. Purista appelsiinista mehu. Sekoita keskenään agar agar-mömmö, mehu, hunaja ja kaneli. Pilko omput. Aja koko homma monitoimikoneella nopeasti. Älä anna mennä liian tasaiseksi.

Taputtele pienen kuivakakkuvuoan huipulle puolet taikinasta. Kaada täyte väliin ja peitä se näkyvistä lopulla taikinalla. Laita koko komeus jääkaappiin. Näin pieni vuoallinen jähmettyi tunnissa. Isommalla menis varmasti enemmän aikaa.

Olin aika onnellinen, kun kakku ei hajonnut kumottaessa, vaan irtosi aivan kuin olisin suunnitellut tekeväni kumottavan kakun alunalkaenkin.
Kattokaa ku se on söpö!

Satokauden salaatti

Tänään on tähän mennessä ollut erinomainen päivä. Mitään ei ole unohtunut, kukaan ei ole myöhästynyt, mitään ei ole mennyt rikki ja opiskelukin sujuu. Tein päätöksen, etten nyt päivisin viitsi kauheasti kysellä itseltäni, mitä tekis mieli. Mulla on tässä tää gradu ja mun tekee mieli valmistua. Muut mieliteot saa odottaa. Teen gradua joka tapauksessa, vaikkei tekisi mieli, aivan kuten töissä teen työni myös silloin kun ei hiukkaakaan huvita. ...ylimääräisen energian käyttäminen aiheesta vinkumiseen on tehotonta ja turhaa. En silti lupaa pelkkiä päivänpaistepäivityksiä tästä eteenpäin :D

Mielitekojen vuoro on lounaalla! Syksy maistuu lautasella. Tein vahingossa kahdelle, että jos olet tosi nopea, voit tulla hakemaan täältä annoksen.

Kirpakka kaalisalaatti

Reilusti kaalia
2 pientä omenaa
2 kourallista puolukoita
iso kourallinen auringonkukansiemeniä
anteliaasti oliiviöljyä
2 rkl balsamicoa
estoitta hyvää suolaa
1 tl ruokosokeria
pari rohaisua mustapippuria

Silppua kaali ja omenat pieneksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään, tarkista maku ja anna maustua niin pitkään kuin maltat. Mieluiten ainakin 15-30 minuuttia.

Pelastavat avokadot

Välillä, kun ärsyttää liikaa, tekisi mieli syödä koko ajan. Tänään ärsyttää liikaa. Ärsyttää, että gradussa on sellainen vaihe kuin on. Tekee mieli lusmuilla ja juosta koko prosessia pakoon. Tekee mieli maata sohvalla, katsoa dvd:ltä sarjoja ja syödä roskaa.

Koska mä yritän pitää mielessä, mitä haluan ihan todella ja oikeasti ja pitkällä tähtäimellä enkä just vain tällä sekunnilla, istun huokaillen kirjapinon viereen ja naputtelen ankarasti. Oikeasti haluan syödä hyvin ja opiskella ja oppia ja saada hei jotain tutkimustuloksiakin.

Tiedostan liian hyvin, että tämä tämän päivän vastentahtoisuus on paljolti perua eilisestä, kun tein aika pitkän päivän ja uudesta kirjalöydöstä innostuneena luin gradumatskuja vielä kymmenen jälkeen illalla. Jos oppisi vähän vähemmän maanisesti työskentelemään välillä...

Lounaaksi tuntui työläältä tehdä mitään. Siksi en tehnyt mitään, vaan söin luonnon tarjoamaa valmisruokaa. Ensin luonnollisesti havahduin tämän päivän vähemmän hurmaavaan mielentilaan, kun höyläsin keittiössä kermajuustoa suoraan paketista suuhun. (En suosittele.)

Kun huomaat työntäväsi suuhusi mitä vaan silkasta turhautumisesta, tartu äkkiä avokadoon!

Kymmenen sekunnin gourmet-lounas

Halkaise kaksi avokadoa, poista kivet ja täytä toinen dijon-sinapilla, toinen oliivitahnalla. Saat täyttää jollain muullakin, jos mieli tekee.

Takaisin ahertamaan!

Kun tiistai on pukeutunut maanantaiksi

Aamu alkoi aika tavallisesti suihkulla, espressolla ja kirjoittamisella. Lapsi heräsi, aamurutiinit, lähtö pyörällä päiväkotiin, rupattelua ja leikkiä matkalla. Olin aamulla suojannut pyöränistuimen pyyhkeellä, että lapsen housut pysyisivät kuivina. Kun sitten poljin takaisin kotiin, muistin että pyyhe oli jäänyt istuimelle. Muistin siis siinä vaiheessa, kun pyyhe pyörähti täydessä vauhdissa ketjujen väliin vaihteiden kanssa umpisolmuun. Sain sitten öljymönjäkäsittelyn käsille ja vaatteille, mutta pääsin onneksi lopulta jatkamaan matkaa ja onneksi mun aamussa ei ollut minuuttiaikataulua. Kotona vietin pitkän tovin kylppärissä saippuapalan kanssa ja kasasin sitten hoidettavat asiat isoon kassiin. Käsilaukku oli pakattu jo edellisenä iltana. Reittiopas kertoi, että bussi lähtee neljän minuutin kuluttua. Hui! Kengät jalkaan, punaa huuliin, ovi kiinni LÄMPS ja äh! Se isompi kassi, jossa oli korjattavat kengät suutariin ja yliopistolle vietäviä papereita ja kirjastoon palautettavat kirjat, jäi kotiin. No, menen seuraavalla bussilla. Paitsi että avaimet jäi kotiin. Puoliso on kuvauksissa, joissa ei todellakaan vastailla puhelimeen saati lähdetä tuomaan avaimia.

Lähdin kaupunkiin hoitamaan niitä asioita, joihin en tarvinnut papereita tai muutakaan. Pitkä kahvihetki hyvässä seurassa helpotti raivoa (Hellu, oot <3) ja lopulta pääsin kotiin hakemaan kamoja ja syömään lounasta. Kohta alkaa uusi reissu keskustaan ja yliopistolle. Sitä ennen dokumentoin maailman nopeimman tomaattikeiton, joka riisui tiistailta maanantain vaatteet.

Tomskukeitto pikana

Iso annos. Tästä tulee nimittäin pitkä päivä.

1,5 isoa tomaattia
5 cm pätkä laihasta kesäkurpitsasta
1 avokado
0,5 ruukkua tuoretta basilikaa
suolaa ja mustapippuria
vettä

Blenderiin ja surihuri. Valmis. Syö. Tarkista noin kuusi kertaa, että avaimet on mukana. Hyvä. Pitäämennämoi!

Omenapiirakka vol 2 ja vegaaninen raakasushi-illallinen

Rakas ystävä on saanut pienen pojan. Hänen nimijuhlaansa vietettiin eilen nyttäreiden merkeissä. Tein lähes samanlaisen kakkusen kuin aiemmin itselleni. Pohjan koostumus muuttui vähäsen, kun laitoin sekaan puoi desiä seesaminsiemeniä narskumaan. Se, tai ainesten toisenlainen suhde teki pohjan rakenteesta vähemmän kiinteän, mikä ei haitannut muuten, mutta lautasellesiirtämisvaiheessa ärsytti. Laitoin täytteen päälle pakkasen perukoilta löytyneitä karpalaoita. Lisäksi huristelin elämäni ensimmäisen cashew-kerman.

Ruusu-cashew-kerma

2 dl cashew-pähkinöitä
1 kuivattu ruusunnuppu
2 dl vettä

Liota cashew-pähkinöitä pari tuntia. Aja cashewit ja ruusu monitoimikoneen s-terällä ihan mössöksi. Lisää vesi vähän kerrallaan. Anna surista tosi pitkään.

Lapsi sai kauniin nimen ja juhlat olivat muutenkin kauniit. Ystävät soittivat ja lauloivat, jokainen oli tuonut jotakin yhteiseen pöytään ja kaikenlainen pönötys puuttui. Oli juhlittavan perheen näköinen juhla.

Olen ylpeä omastakin jälkikasvustani, sillä lapsi halusi antaa omasta lelulaatikostaan tulokkaalle lahjan.

Illalliselle sain raakaa seuraa. Kokeilin reseptiä, joka on muhinut mielessä, mutta jolle ei ole ollut oikeaa kohdeyleisöä. Yhdenhengen kohdeyleisöni "pääsi" tänään koekaniiniksi.

Olen aina pitänyt kalasta. Nyt kuitenkin, kun olen viitsinyt sivistää itseäni ryöstökalastuksen veemäisestä luonteesta, ei ole ollut ollenkaan niin vaikeaa kuin epäilin, karsia kaikkea paitsi mökkijärven haukia ja ahvenia omasta kalarepertuaarista. Syön, kun tarjotaan, jos muuta ei tarjota, mutta en tue rahoillani kalastusta. Eniten tulen varmasti kaipaamaan mätiä. Pidän ihan kaikesta, mihin on laitettu mätiä. Melkein surisin jo etukäteen ensi joulun ruokapöytää, jos en ymmärtäisi, miten naurettavaa se on.

Onneksi on chia-simenet ja loputon mielikuvitus :D

Tein raakasushia. Täytin norirullat avokadolla, kurkulla, omenalla ja kevätsipulilla. Sushien lisäksi pilkoin kesäkurtpitsaa ja päällystin tällä vegaanisella innovaatiolla.


"Kaviaari"

3 rkl chia siemeniä
1 rkl hyvää suolaa
1 rkl mustikan mehua (sitä sulamislientä pakastetuista mustikoista)
(muoksmuoks) Myös vettä! Oisinkohan vajaan desin käyttänyt

Kaikki sekaisin. 10 min turpoamista välillä sekoitellen.

Tarjoillaan wasabin, soijakastikkeen ja inkivääripikkelsin kanssa. Ollaan onnellisia, ettei kukaan tai mikään kuollut.

Mitä sinä teet viikon päästä?

Mä menen ensi viikon sunnuntaina tänne

Nähdäänkö siellä?

Koulutyttö

Rakastan opiskelua. Meillä on opiskelun kanssa toki omat vaikeat hetkemme, mutta noin suurimmaksi osaksi suhde on intohimoinen. Eilen mietin, aionko lainkaan pitää taukoa opinnoista sitten, kun nämä kaksi kesken olevaa tutkintoa joskus valmistuvat. ...sen näkee sitten. Nyt nautin täysin siemauksin siitä, että tämä astetta taiteellisempi koulu alkoi tänään. Sain rutistaa montaa ystävää ja sain tehdä eväät.

Koulupäivinä syön aika usein perusopiskelijalounaan Kipsarissa. Itse koulurakennukselta on sinne lyhyt kävelymatka, mikä yleensä antaa happea ja tervetulleen irtioton sisäarjesta.

Nyt, kun koulua on vähemmän, en kaipaa irtiottoa kesken päivän, vaan voin jäädä tiiliseinien sisään kulauttelemaan smuutia.

Koululounas

ruukullinen tammenlehväsalaattia
1 banaani
1 dl mustikoita
1 rkl macaa
1 rkl spirulinaa
1 rkl bee pollenia
1 tl MSM:aa

vettä

ylläribonus: 2 tl chiasiemeniä

Surista keskenään kaikki paitsi lisää chiat valmiiseen smuutiin, niin saat supersattumia matkaan mukaan. Tästä tulee aika hirveen väristä, kuten aina mustikka-spirulina-yhdistelmästä, mutta ei anneta sen häiritä.

Sellainen ystävän vinkki kaikille, että ei kannata kaataa blenderistä eväspulloon näitä kaikista värjäävimpiä juomia vaalea silkkipaita päällä :P

Parhaina päivinä mulla on mukana koulussa myös vesipullo (oon niin huono juomaan vettä, että yritän pitää huolta, et päivän aikana kuluis edes puoli litraa) ja kuumalle juomalle muki. Se sisältää vaihdellen teetä tai kahvia. Tänään aamuisen espressoiloittelun vastapainona huumaavan ihanaa vihreää jasmiiniteetä.

...ja aika usein tulee tarve vähän napostella. Näitä hetkiä varten mulla on mukana pikkupurkki, johon heitän aina mitä milloinkin, kuten kuivahedelmiä, marjoja, pähkinöitä ja siemeniä. Purkki on pelastanut mut monelta suklaapatukalta ja matalaverensokerikiukkukohtaukselta. Tänään tuolla näyttää olevan ainakin gojeja, mulpereita, cashew-pähkinöitä, paria muutakin pähkinää, auringonkukan- ja hampunsiemeniä. Aika usein heitän joukkoon myös hyvää suolaa.

Varsinaiseen opiskeluun työkaluni ovat melko minimaaliset. Mulla on pieni muistikirja, joka toimittaa sekä koulukirjan että päiväkirjan virkaa. Näitä kuluu joka vuosi aika monta. Mulla on käytännössä aina muistiinpanovälineet mukana. Koskaan ei tiedä, milloin tulee mieleen maalman paras idea tai resepti tai runo tai milloin juuttuu johonkin ruuhkaan tai muualle. Kun mukana on kynä ja pieni kirja, ei ole milloinkaan tylsää.

Opiskeluintoa!