Koulutyttö

Rakastan opiskelua. Meillä on opiskelun kanssa toki omat vaikeat hetkemme, mutta noin suurimmaksi osaksi suhde on intohimoinen. Eilen mietin, aionko lainkaan pitää taukoa opinnoista sitten, kun nämä kaksi kesken olevaa tutkintoa joskus valmistuvat. ...sen näkee sitten. Nyt nautin täysin siemauksin siitä, että tämä astetta taiteellisempi koulu alkoi tänään. Sain rutistaa montaa ystävää ja sain tehdä eväät.

Koulupäivinä syön aika usein perusopiskelijalounaan Kipsarissa. Itse koulurakennukselta on sinne lyhyt kävelymatka, mikä yleensä antaa happea ja tervetulleen irtioton sisäarjesta.

Nyt, kun koulua on vähemmän, en kaipaa irtiottoa kesken päivän, vaan voin jäädä tiiliseinien sisään kulauttelemaan smuutia.

Koululounas

ruukullinen tammenlehväsalaattia
1 banaani
1 dl mustikoita
1 rkl macaa
1 rkl spirulinaa
1 rkl bee pollenia
1 tl MSM:aa

vettä

ylläribonus: 2 tl chiasiemeniä

Surista keskenään kaikki paitsi lisää chiat valmiiseen smuutiin, niin saat supersattumia matkaan mukaan. Tästä tulee aika hirveen väristä, kuten aina mustikka-spirulina-yhdistelmästä, mutta ei anneta sen häiritä.

Sellainen ystävän vinkki kaikille, että ei kannata kaataa blenderistä eväspulloon näitä kaikista värjäävimpiä juomia vaalea silkkipaita päällä :P

Parhaina päivinä mulla on mukana koulussa myös vesipullo (oon niin huono juomaan vettä, että yritän pitää huolta, et päivän aikana kuluis edes puoli litraa) ja kuumalle juomalle muki. Se sisältää vaihdellen teetä tai kahvia. Tänään aamuisen espressoiloittelun vastapainona huumaavan ihanaa vihreää jasmiiniteetä.

...ja aika usein tulee tarve vähän napostella. Näitä hetkiä varten mulla on mukana pikkupurkki, johon heitän aina mitä milloinkin, kuten kuivahedelmiä, marjoja, pähkinöitä ja siemeniä. Purkki on pelastanut mut monelta suklaapatukalta ja matalaverensokerikiukkukohtaukselta. Tänään tuolla näyttää olevan ainakin gojeja, mulpereita, cashew-pähkinöitä, paria muutakin pähkinää, auringonkukan- ja hampunsiemeniä. Aika usein heitän joukkoon myös hyvää suolaa.

Varsinaiseen opiskeluun työkaluni ovat melko minimaaliset. Mulla on pieni muistikirja, joka toimittaa sekä koulukirjan että päiväkirjan virkaa. Näitä kuluu joka vuosi aika monta. Mulla on käytännössä aina muistiinpanovälineet mukana. Koskaan ei tiedä, milloin tulee mieleen maalman paras idea tai resepti tai runo tai milloin juuttuu johonkin ruuhkaan tai muualle. Kun mukana on kynä ja pieni kirja, ei ole milloinkaan tylsää.

Opiskeluintoa!

Myrkytön värjäys

Ensimmäistä kertaa sitten teinivuosien päätin värjätä hiukseni kotona. Hiuksissani oli kiitettävä juurikasvu ja lopuissa tumma kemikaaliväri. Nyt omaan kaksiväriset hiukset, mutta eipä tuo raja pahasti hiuksissa näy.

Valitsin Santen Chestnut Brown -värin, joka on hennapohjainen ja sisältää lisäksi kaikkia jännittäviä ainesosia, kuten lehtivihreää ja kahvia. Värjäys oli helppoa, vaikka tuntuikin aluksi kummalliselta. Värijauheeseen sekoitetaan kolme desiä kiehuvaa vettä ja sitten vaan levitetään järvenpohjalta tuoksuva mönjä päähän. Annoin värin vaikuttaa maksimiajan kaksi tuntia.

Kun väri on saatu päähän...



...vedetään kaiken päälle muovinen myssy, jonka sisässä se saa rauhassa vaikuttaa.

Lopputuloskuvaa en valitettavasti saanut tähän postaukseen mukaan, mutta onhan värjäyskuva paljon viihdyttävämpi :)
Nyt hiukseni ovat lämpoisen punaruskeat. Olen tosi tyytyvinen lopputulokseen ja luulenpa, etten enää palaa kemikaaliväreihin. ...ja säästöäkin tästä tulee, kun värjäilen kotona kampaajan sijaan.

Ensi viikolla kuvareportaasia keväisestä Brysselistä, jossa viime viikolla oli jo 18 astetta lämmintä!

Nopea välipalavinkki:

Puolita avokado, poista kivi. Laita kiven jättämään kuoppaan 0,5 tl dijon-sinappia, 1 tl sitruunan mehua ja rouhi päälle vähän ruususuolaa. Syö.

Iltalautanen ja oma suunta

Kun olen yksin, en yleensä loihdi kovin kummoisia reseptejä. Iltalautanen on omaa luksustani silloin, kun rakkaimmat ovat omilla teillään ja lapsi nukkuu tai on yökylässä ja minä yksin hallitsen tätä pientä asuntoa. Iltalautasesta voi tietenkin nauttia mihin aikaan päivästä tahansa ja myös seurassa, mutta ehdottomasti parhaimmillaan se on yksityisinä hetkinä; silloin kun itse valitsemani musiikki soi hiljaa taustalla ja minä istun sängyllä, nojaan seinään ja luen hyvää kirjaa tai kirjoitan omiani päiväkirjaan.

Eilen oli tällainen luksusilta. Tajusin sen aikana paljon tästä viikkokausia piinanneesta flunssastakin ja siksi ilta mahdollistui: lähetin ohjaajalle viestin, että olen liian huonossa kunnossa treeneihin. Ja oho: maailma ei kaatunut, vaikka myönsin asian!

Iltalautanen kootaan niistä asioista, mitä kotoa löytyy. Iltalautasen eteen ei missään tapauksessa ponnistella ja sen sisältö koostuu ainoastan sellaisista asioista, jotka tuottavat mielihyvää. Hyvin harvoin iltalautasen sisältöä syödään muuten kuin sormin. Ja hyvin harvoin se sisältää useampaa kuin viittä ruoka-ainetta.

Eilisellä lautasella oli ainoastaan kolmea eri ainesosaa, mutta ennen kuin "valmistin" tämän maagisen herkun, söin puolikkaan valtavan kokoisesta granaattiomenasta. Granaattiomena on karkkia. Se on parempaa kuin raakasuklaa ja mulperit ja cashew-pähkinät yhteensä. Tästä on turha kinastella, koska totuus on, että granaattomena on parasta herkutteluruokaa. Kun syön granaattiomenaa seurassa, yhdistän sen johonkin tai tarjoan sen niin, että kaivelen sisältä siemenet kulhoon. Kun syön granaattiomenaa yksin, leikkaan sen neljään osaan, laitan kulhoon ja taittelen aina uuden siemenkätkön esiin ja syön suoraan omenasta.

Granaattiomenan makeuden jälkeen tekee mieli suolaista. Eilen illalla, iltalautasella oli tästä syystä:

2 luomuporkkanaa tikkuina
2 tl dijon - sinappia
2 kunnon viipaletta kunnon parmesaania

Siitä sitten vaan vapaassa järjestyksessä dippaillaan porkkanoita sinappiin ja välillä haukataan parmesaania. Mikä voisi olla parempaa?

Kesätyö ilman reseptiä

Tästä tuleekin pitkä postaus, mukavaa, jos pysytte kuitenkin mukana!

Olen ratkaissut kesätyöongelmani, joka vaivasi minua siinä kuin muitakin opiskelijoita aina tähän aikaan vuodesta. Pohdin asiaa aivan väärästä suunnasta aiemmin. Ei ihme, että stressaannuin! Pohdin, kuinka välttämätöntä minun olisi löytää työpaikka. Mikä tahansa työpaikka, josta saisin jonkin verran palkkaa, jotta pärjäisimme kesän yli. Lisäksi halusin ehdottomasti mahdollisuuden myös lomailla tyttäreni (ja perheen ja ystävien) kanssa. Siitä vaan työnantajille ehtoja sanelemaan! Salaisesti toivoin myös, että tuleva kesätyöni voisi jotenkin olla lähellä omaa alaani (siis teatteria tai 'vanhaa' alaani, lapsia).

Olin siis todellinen unelmien työnhakija! ...kunnes vaihdoin upean ystäväni Sarin kanssa käymäni keskustelun jälkeen näkökulmani sellaiseksi, että todella voin itse vaikuttaa asiaan.

Näin, melko helposti kävi lopulta unelmien kesätyön hankkiminen, kun kirjaimellisesti loin sellaisen itse. Olen aina tiennt, että haluan olla oma työnantajani. Jotenkin se tuntuu luontevalta ja oikealta. Miksi odottaisin "oikeaa hetkeä", enkä aloittaisi nyt? Syntyi Kiikki-päiväleiri, jossa yhdistyy useita intohimojani. Tämä tietenkin johtaa siihen, että syntyi työ, jossa olen parhaimmillani ja jolla voin tarjota maailmalle eniten hyötyä ja hyvää.

Saan olla lasten kanssa, tehdä teatteria, laittaa ruokaa, ohjata ja tarjota elämyksiä. Kaikki tämä tarkoittaa huomattavan paljon suurempaa työmäärää kuin saman rahan eteen joutuisin tekemään muualla. Mutta tätä teen intohimosta ja rakkaudesta. Muissa tapauksissa tekisin intohimo- ja rakkausasioita työpäivän jälkeen.

Win-Win -siis!

Voitokkaita ja herkullisia hetkiä kaikille!