Iltalautanen ja oma suunta

Kun olen yksin, en yleensä loihdi kovin kummoisia reseptejä. Iltalautanen on omaa luksustani silloin, kun rakkaimmat ovat omilla teillään ja lapsi nukkuu tai on yökylässä ja minä yksin hallitsen tätä pientä asuntoa. Iltalautasesta voi tietenkin nauttia mihin aikaan päivästä tahansa ja myös seurassa, mutta ehdottomasti parhaimmillaan se on yksityisinä hetkinä; silloin kun itse valitsemani musiikki soi hiljaa taustalla ja minä istun sängyllä, nojaan seinään ja luen hyvää kirjaa tai kirjoitan omiani päiväkirjaan.

Eilen oli tällainen luksusilta. Tajusin sen aikana paljon tästä viikkokausia piinanneesta flunssastakin ja siksi ilta mahdollistui: lähetin ohjaajalle viestin, että olen liian huonossa kunnossa treeneihin. Ja oho: maailma ei kaatunut, vaikka myönsin asian!

Iltalautanen kootaan niistä asioista, mitä kotoa löytyy. Iltalautasen eteen ei missään tapauksessa ponnistella ja sen sisältö koostuu ainoastan sellaisista asioista, jotka tuottavat mielihyvää. Hyvin harvoin iltalautasen sisältöä syödään muuten kuin sormin. Ja hyvin harvoin se sisältää useampaa kuin viittä ruoka-ainetta.

Eilisellä lautasella oli ainoastaan kolmea eri ainesosaa, mutta ennen kuin "valmistin" tämän maagisen herkun, söin puolikkaan valtavan kokoisesta granaattiomenasta. Granaattiomena on karkkia. Se on parempaa kuin raakasuklaa ja mulperit ja cashew-pähkinät yhteensä. Tästä on turha kinastella, koska totuus on, että granaattomena on parasta herkutteluruokaa. Kun syön granaattiomenaa seurassa, yhdistän sen johonkin tai tarjoan sen niin, että kaivelen sisältä siemenet kulhoon. Kun syön granaattiomenaa yksin, leikkaan sen neljään osaan, laitan kulhoon ja taittelen aina uuden siemenkätkön esiin ja syön suoraan omenasta.

Granaattiomenan makeuden jälkeen tekee mieli suolaista. Eilen illalla, iltalautasella oli tästä syystä:

2 luomuporkkanaa tikkuina
2 tl dijon - sinappia
2 kunnon viipaletta kunnon parmesaania

Siitä sitten vaan vapaassa järjestyksessä dippaillaan porkkanoita sinappiin ja välillä haukataan parmesaania. Mikä voisi olla parempaa?

Kesätyö ilman reseptiä

Tästä tuleekin pitkä postaus, mukavaa, jos pysytte kuitenkin mukana!

Olen ratkaissut kesätyöongelmani, joka vaivasi minua siinä kuin muitakin opiskelijoita aina tähän aikaan vuodesta. Pohdin asiaa aivan väärästä suunnasta aiemmin. Ei ihme, että stressaannuin! Pohdin, kuinka välttämätöntä minun olisi löytää työpaikka. Mikä tahansa työpaikka, josta saisin jonkin verran palkkaa, jotta pärjäisimme kesän yli. Lisäksi halusin ehdottomasti mahdollisuuden myös lomailla tyttäreni (ja perheen ja ystävien) kanssa. Siitä vaan työnantajille ehtoja sanelemaan! Salaisesti toivoin myös, että tuleva kesätyöni voisi jotenkin olla lähellä omaa alaani (siis teatteria tai 'vanhaa' alaani, lapsia).

Olin siis todellinen unelmien työnhakija! ...kunnes vaihdoin upean ystäväni Sarin kanssa käymäni keskustelun jälkeen näkökulmani sellaiseksi, että todella voin itse vaikuttaa asiaan.

Näin, melko helposti kävi lopulta unelmien kesätyön hankkiminen, kun kirjaimellisesti loin sellaisen itse. Olen aina tiennt, että haluan olla oma työnantajani. Jotenkin se tuntuu luontevalta ja oikealta. Miksi odottaisin "oikeaa hetkeä", enkä aloittaisi nyt? Syntyi Kiikki-päiväleiri, jossa yhdistyy useita intohimojani. Tämä tietenkin johtaa siihen, että syntyi työ, jossa olen parhaimmillani ja jolla voin tarjota maailmalle eniten hyötyä ja hyvää.

Saan olla lasten kanssa, tehdä teatteria, laittaa ruokaa, ohjata ja tarjota elämyksiä. Kaikki tämä tarkoittaa huomattavan paljon suurempaa työmäärää kuin saman rahan eteen joutuisin tekemään muualla. Mutta tätä teen intohimosta ja rakkaudesta. Muissa tapauksissa tekisin intohimo- ja rakkausasioita työpäivän jälkeen.

Win-Win -siis!

Voitokkaita ja herkullisia hetkiä kaikille!