Uudelleenkasailua

Eilen illalla lamaannuin. Sain myöhään sunnuntai-iltana (kuka työskentelee sellaiseen aikaan) graduohjaajaltani sähköpostiviestin. Siinä kerrottiin, mitä KAIKKEA vielä kannattaa tehdä ennen kuin palautan tekeleen. Luin viestin pikavauhtia läpi. Se alkoi: Kirjoitat sujuvasti, ja sinulta tuntuu irtoavan tekstiä. Tilanne on sikäli hyvä.

SIKÄLI! Miten niin sikäli hyvä? Jos mun kirjoitustaito on se, mikä näyttäytyy hyvänä, on kaikki muu luultavasti pielessä. Eikö?

Siltä viesti ainakin vaikutti. Rivi rivin jälkeen korjausehdotuksia. Liikaa sitä, liian vähän tätä, yksi hiellä ja verellä kasaan riipimäni tutkimustulos turha. TURHA!! Jestas.

Laitoin tekstarit kolmelle ystävälle. Tajusin hämärästi siinä itsesäälin laaksossa, että minulla on paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan pahaa oloani ja tukemaan. Enemmän kuin nämä kolme, vaikka kolme on paljon sekin. En vaan siinä hetkessä jaksanut enkä halunnut useampia kiusata. Lähetin kurjat viestini ja kaikki vastasivat nopeasti takaisin. Vanha ystävä, suloinen pragmatistini antoi suoran ohjeistuksen siihen, miten ensin raivotaan ja itketään, sitten tartutaan toimeen ja hoidetaan yksi asia kerrallaan. Muistutti, että matkaa on huomattavasti vähemmän edessä kuin takana. Juuri iltateeltä lähtenyt ystävä, jonka kanssa keskustelut olivat hetkeä aiemmin pyörineet hengellisten asioiden ympärillä, laittoi viisaita sanoja siitä, kuinka kaikki asiat lähtevät itsensä ja tunteidensa hyväksymisestä liikkeelle. Vasta aamulla luin kolmannen viestin ja melko täydellinen alku päivälle on lukea, että olen älykäs ja ihana ja pystyn mihin vaan. Kiitos teille rakkaat!

Nukuin pitkän yön. Näin unia siitä, miten söin suuria määriä suklaata ja shoppailin turhaa tavaraa. Aika stereotyyppisiä tapoja tukahduttaa pahaa oloa ;) Aamulla heräsin todella jumissa. Joka paikkaan sattui. Köpöttelin kylpyhuoneeseen kuin ikää olisi ainakin 50 vuotta enemmän kuin todellisuudessa. Siinä jumittaessa luin ystävien viestit uudestaan. Ymmärsin, että mun on oltava itselleni yhtä hyvä ystävä. Mun täytyy rakastaa itseäni ja hukuttaa itseni niihin sydämiin ja halauksiin, mitä puhelimen näyttö on täynnä.

Hengitin syvään. Otin ohjat omiin käsiin. Nyt tulee nolo itsehoitovinkki, jota käytän huonoina hetkinä, kun muistan. Tykkään iskelmämusiikista. Laitoin kajarit täysille ja siirappisimmat rakkausiskelmät pauhaamaan ja soitin rakkauslauluja itselleni. Tietoisesti, aktiivisesti kuuntelin sanoja (joita oikeastaan pidän aika ahdistavan parisuhdemallin uusintamisena) ja kohdistin ne itseltäni itselleni. Samalla tein tavalliset aamuhommat: peseydyin, pukeuduin, keitin espresson ja kirjoitin aamusivut. Mietin, määrittelenkö itseni tosiaan niin paljon omien töideni ja opiskelujeni kautta. Kyllä. Aika surullista. Muistutin olevani edelleen se sama ihminen kuin ennen illan viestiä.

Tämän uudelleenvirittäytymisen jälkeen olin valmis ottamaan uusintamatsin mörön kanssa. Ensin huristinsuristin vahvistavan rakkausjuoman.

Itserakkaussmuuti

1,5 dl puolukoita
1 pieni banaani
1 rkl macaa
2 rkl hamppuproteiinia
1 rkl chia-siemeniä
2 tl msm -jauhetta
vajaa rkl bee pollenia
1 rkl spirulinaa
0,5 rkl chlorellaa
1 rkl hunajaa

pari desiä vettä

Hurisuta rauhassa pitkään. Tuloksena vajaa viisi desiä metsänväristä villin, raikkaan makuista rakkautta.

Mörkö odotti sähköpostissa aivan rauhassa, aivan kuin ei olisi kymmenen tuntia takaperin järkyttänyt mielenrauhaani mitenkään. Laitoin musat kovemmalle. Siemailin smuutia. Kirjoitin ranskalaisin viivoin jokaisen parannusehdotuksen paperille. Niitä tuli yhdeksän. Aika paljon vähemmän kuin olin kuvitellut. Suurin osa asioista oli lisäksi sellaisia, joista olin ihan itse ohjaajalleni sanonut tai joihin olin erikseen pyytänyt apua.

Ohjeiden (ne tosiaan taisivat olla ohjeita, eivätkä moitteita) lopuksi oli vielä lisäys, että kaikkea sanottua ei tietenkään kannata ottaa tarkasteluun, vaan valita, mitä painotan. Jos jossain joskus järjestetään ylireagoinnin maailmanmestaruuskisat, ilmoittaudun mukaan!

Nyt kun katson ohjaajan viestiä, ei loppulause tunnukaan vittuilulta kuten vielä illalla vaan kannustavalta ohjeelta loppukiriin.

Älä ole huolissasi - tästä on hyvä jatkaa!

Rakkautta. Tästä on hyvä jatkaa!

Brunssi Brysselissä

Olen lomalla maailman onnellisuuspääkaupungissa Brysselissä. Paras lempisuosikkihellikki ystäväni asuu puolisoineen täällä ja matkaseurana on toinen ihana tyttö. On niin ihanaa ja aurinkoista ja rentoa, etten melkein muista kuinka valvoin gradun kanssa yötä päivää vielä alkuviikosta. Olen nukkunut täällä ehkä elämäni pisimmät yöunet ja päättänyt (taas kerran), että tuollaiset yötä-päivää-töitä-ilman-taukoja-puristukset eivät ole minua varten.

Päivät olemme lähinnä kävelleet pitkin kaupungin katuja ilman päämäärää ja aikatauluja. Sitä voisi muistaa harrastaa Helsingissäkin!

Illat on kikatettu ravintoloissa ja baareissa... ja sinetöity ranskalaisilla ja majoneesilla.

Kun majoittajamme nukkuvat, minä ja pikku apulainen väännämme raakaa brunssia.

Pinaattismuuti

4 valtavaa pinaatinlehteä
1 mango
1 banaani
vettä

Surinaa!

Mangoldikääröt

1 mangoldinlehti/syöjä tai puolikas, jos lehdet ihan hullun isoja

4 cm pätkä purjoa
5 cm pätkä laihaa kesäkurpitsaa
2 isoa kaunista luomuherkkusientä
4 kirsikkatomaattia
kourallinen sinimailasen ituja

anteliaasti oliiviöljyä
sopivasti hyvää suolaa
pieni loraus balsamicoa

Pilko kaikki ihan pieneksi, sekoita keskenään, täytä mangoldit ja yritä saada käärö pysymään kasassa koktailtikulla.

Marinoidut päärynät

2 luomupäärynää

0,5 dl luomuvalkoviiniä
1 rkl ruotsalaista luomuhunajaa :D
1 rkl sitruunan mehua
1 rkl mantelijauhoa
pikkuinen ripaus cayennepippuria

Kuori ja suikaloi päärynät. Sekoita kastike, kaada päärynöiden päälle, jätä tekeytymään huoneen lämpöön, kannen alle noin puoleksi tunniksi. Jos teet tätä suomessa, niin älä hyvä ihminen käytä päärynöitä vaan ihania puutarhaomenoita, joista on ylitarjontaa.

Tarjoa kaljalaseista :D Nostele ensin päärynäsuikaleet lasiin, kaada päälle marinadin jämät ja koristele vadelmilla, boysenmarjoilla ja manteleilla.

Koulutyttö

Rakastan opiskelua. Meillä on opiskelun kanssa toki omat vaikeat hetkemme, mutta noin suurimmaksi osaksi suhde on intohimoinen. Eilen mietin, aionko lainkaan pitää taukoa opinnoista sitten, kun nämä kaksi kesken olevaa tutkintoa joskus valmistuvat. ...sen näkee sitten. Nyt nautin täysin siemauksin siitä, että tämä astetta taiteellisempi koulu alkoi tänään. Sain rutistaa montaa ystävää ja sain tehdä eväät.

Koulupäivinä syön aika usein perusopiskelijalounaan Kipsarissa. Itse koulurakennukselta on sinne lyhyt kävelymatka, mikä yleensä antaa happea ja tervetulleen irtioton sisäarjesta.

Nyt, kun koulua on vähemmän, en kaipaa irtiottoa kesken päivän, vaan voin jäädä tiiliseinien sisään kulauttelemaan smuutia.

Koululounas

ruukullinen tammenlehväsalaattia
1 banaani
1 dl mustikoita
1 rkl macaa
1 rkl spirulinaa
1 rkl bee pollenia
1 tl MSM:aa

vettä

ylläribonus: 2 tl chiasiemeniä

Surista keskenään kaikki paitsi lisää chiat valmiiseen smuutiin, niin saat supersattumia matkaan mukaan. Tästä tulee aika hirveen väristä, kuten aina mustikka-spirulina-yhdistelmästä, mutta ei anneta sen häiritä.

Sellainen ystävän vinkki kaikille, että ei kannata kaataa blenderistä eväspulloon näitä kaikista värjäävimpiä juomia vaalea silkkipaita päällä :P

Parhaina päivinä mulla on mukana koulussa myös vesipullo (oon niin huono juomaan vettä, että yritän pitää huolta, et päivän aikana kuluis edes puoli litraa) ja kuumalle juomalle muki. Se sisältää vaihdellen teetä tai kahvia. Tänään aamuisen espressoiloittelun vastapainona huumaavan ihanaa vihreää jasmiiniteetä.

...ja aika usein tulee tarve vähän napostella. Näitä hetkiä varten mulla on mukana pikkupurkki, johon heitän aina mitä milloinkin, kuten kuivahedelmiä, marjoja, pähkinöitä ja siemeniä. Purkki on pelastanut mut monelta suklaapatukalta ja matalaverensokerikiukkukohtaukselta. Tänään tuolla näyttää olevan ainakin gojeja, mulpereita, cashew-pähkinöitä, paria muutakin pähkinää, auringonkukan- ja hampunsiemeniä. Aika usein heitän joukkoon myös hyvää suolaa.

Varsinaiseen opiskeluun työkaluni ovat melko minimaaliset. Mulla on pieni muistikirja, joka toimittaa sekä koulukirjan että päiväkirjan virkaa. Näitä kuluu joka vuosi aika monta. Mulla on käytännössä aina muistiinpanovälineet mukana. Koskaan ei tiedä, milloin tulee mieleen maalman paras idea tai resepti tai runo tai milloin juuttuu johonkin ruuhkaan tai muualle. Kun mukana on kynä ja pieni kirja, ei ole milloinkaan tylsää.

Opiskeluintoa!

Jokatytön kurkkukeitto

Syksy todistaa itseään sateella, tuulella ja harmaalla taivaalla. Itse todistan syksyä täyttyvällä kalenterilla ja syksyltä tuntuvilla töillä. Koulut ovat alkaneet, Kiikin syyskausi alkaa kuun vaihteessa ja lukion teatterioppilaita odotan jalat väpättäen ja aivot suristen.

Omassa koulussa käyn vain pari kertaa viikossa, sillä en osallistu työpajaopetukseen ennen joulua. Sen sijaan päiväni täyttyvät tuntisuunnitelmien laatimisesta ja gradusta, sekä muutamista säläopinnoista yliopistolle ja ammattikorkeaan. Tämä tuntuu niin luksukselta! Mulla on sopivasti tekemistä; paljon, muttei aivan liian paljon. Ah! Olen valinnut gradulle palautuspäivän, joka tuntuu nyt oikealta ja lähes realistiseltakin.

Tänään olen niin töiden lumoissa, että lounas saa valmistua erittäin pikaisesti. Niinpä blenderi esiin ja surrrrrrisemaan!

Lukijamäärät ovat räjähtäneet. Kiitos siitä <3 On mahtavaa kirjoittaa, kun tietää, että täällä joku lueskelee. Uusien blogivierailijoiden kunniaksi teen lounaskeiton, jonka ainekset löytää jokaisesta lähikaupasta. Haastan teidät kokeilemaan tätä. Aika edullinen, tosi hyvä ja ennen kaikkea nopea ja helppo valmistaa. Jos et omista blenderiä, käytä sauvasekotinta.
Jokatytön kurkkukeitto

10 cm pätkä kurkkua
1 avokado
2 rkl sitruunan mehua
vähän persiljaa
paljon (n.1 ruukku) tilliä
vähän hyvää suolaa
vähän mustapippuria
2 dl vettä

Kaikki sekaisin surrrrrrrrrhurrrrrr <3

Annoksen voi kuorruttaa millä vaan siemenillä (voi myös jättää kuorruttamatta) ja rouhaista vähän suolaa siihen päälle.

Sairastamisen vaikeudesta

Pitäisi varmaan hyväksyä se tosiasia, että mä sairastun flunssaan usein. Myös silloin, kun otan suht iisisti. No en osaa hyväksyä. Tulen vihaiseksi (joka kerta), makaan sängyssä (tämä on aika uutta) ja hermoilen, kun ois muutakin tekemistä (tämä ei ole uutta).

Itsesääliaamujuoma

2 tl hunajaa
reippaasti inkivääriä, mulla ehkä 1cmx3cm palanen
1 tl cayennepippuria
limen mehua sen verran kuin jaksaa puristaa
3 ruusunnuppua

Kuumaa vettä päälle ja takaisin sänkyyn! Kun juoma on tuhottu, nakerretaan inkiväärit vielä, että saadaan vähän lääkinnällisiä eikä pelkästään lumevaikutteita.

Jahas, mitäs sitten tekis? No EI MITÄÄN. Nyt sairastetaan ja hyväksytään. Puuuuh.

Jos on liian tylsää, voi alkaa kotilääkäriksi.

Ota shotti!

Juttelin kerran ruohiksessa erään gurun kanssa siitä, miten oon aina kipeänä ja sain ohjeeksi ottaa shotin. No OKEI, otan shotin. Valitettavasti sen resepti tulee tässä.

kukkurallinen tl cayennea
ihan vähän vettä

Sekoita ja juo. AAAAAAAA! Niin pahaa, tekee kipeetä, yrjöttää. Mutta toimii. Kerran lähdin suoraan shotilta punttikselle terveenä. Aamujuoman jälkeen onkin hyvä hetki lojua lempimusiikin tahdissa ja ottaa sitten shotti. Itse vedän heti perään ruokalusikallisen jogurttia. Vähän helpottaa polttelua.

Sama herra ohjeisti snorttaamaan kurkumaa, jos tulee poskiontelo-ongelmia. Luulen, että mun posket pelästyi ohjetta niin, etten oo sittemmin kärsinyt vaivasta ja "pääsyt" kokeilemaan tätä lääkettä.


Kurlaa

Ällöttävien ohjeiden kimara jatkuu.

Käyn aina sairaana rakkaan Hannan kanssa saman keskustelun, joka menee suunnilleen näin.

A: Eiiiiiiiiiiiiiiiii!
H: Sä tiedät, että mä ehdotan tätä.
A: Ei! Ei. Ei!
H: Ootko sä ennemmin kipee? Sä tiedät että tää auttaa.
A: No niin tiedän.
H: ---
A: Okei, mä kurlaan.

Tarvitset hyvää suolaa ja vettä. Sekoita ällöttävä, voimakas suolavesi. Kurlaa.

P.S. Hanna mä rakastan sua.

Lounaaksi huristellaan mahdollisimman helppo, ravitseva, mausteinen smoothie. Joku voisi kutsua tätä keitoksi, mutta itse en ihan kehtaa.

Tuoreeks terveeks -smuuti

1 avokado
1 ruukku basilikaa
pari lehteä lehtisalaattia
1 tl cayennea
1 tl kurkumaa
hyppysellinen jotain masalaa
2 kynttä valkosipulia
ripaus suolaa
vettä

Blendaa ja siirry sänkyyn.

Noni. Nyt riitti. Oisinko jo terve? Entä nyt? Entä nyt?

Otetaan vastaan kärsivällisyysvinkkejä ja rakastavaa sääliä.

Syksy ja raakalounaat

Viikonloppu Flowssa ja sen jälkimainingeissa toimi pehmeänä laskuna kesästä syksyyn. Erityismaininnan tän blogin varsinaisen aihealueen kannalta saa Cocovi barin koju, josta ehdin maistaa suklaapitelön ja valkoinen elefantti pirtelön - molemmat olivat ihania. Jälkimmäinen vieläkin ihanampi kuin ensimmäinen. Myös pakuritee oli herkullista.

Musiikilliset/keikkafiilikselliset erikoismaininnat jaetaan Björkille (eka keikka mun elämässä, jossa olen vähän itkenyt onnesta) ja Baba Zulalle (parhaat bileet). Oli muutkin hyviä.

Ihmiserikoismaininnat Hannelle (täydellisyydestä), Mirvalle (parhaista jatkoista ikinä), Laurille (enemmästä rakkaudesta, vähemmästä tuomitsemisesta ja tietty lipuista), Riikalle (spaissareista Swansin keikalla) ja ihan kaikille muillekin (ihan kaikesta).

Nyt sitten asiaan. Eli raakaruokaan. Muistatteko vielä ne ajat, kun tämä blogi keskittyi ruokaan? On renessanssin aika! Syksyn kunniaksi yritän tehdä postauksia uusista resepteistä sen sijaan että kirjoitan ne johonkin epämääräiselle lapulle ja kadotan kassin pohjalle. Mulla on edessä pari kuukautta itsekuria vaativaa itsenäistä työskentelyä ja ajattelin, että mukava palkinto ois syödä hyvin ja jakaa herkut teidänkin kanssa.

Siispä saanko esitellä juttusarjan:

ANNAMARIKAN SYYSHAASTE: raakalounaat!

Pyrin siihen, että yksin syömäni ruoat olisivat suurimmalta osaltaan raakaa. Perheelle ja extended-ihmisille valmistan hellalla ja uunissa muitakin ihanuuksia ja syön muiden laittamaa kypsää ruokaa enemmän kuin mielelläni. Nyt, kun syön opintojen luonteen vuoksi paljon lounaitani itsekseni, on hyvä aika laittaa helpot arkireseptit jakoon. Mitään monimutkaista hifistelyä en uskalla luvata, mutta teen parhaani pitääkseni postailutahdin aiempaa vilkkaampana.


Kurkkukaruselli

2 avomaankurkkua
pieni kourallinen manteleita
1 nektariini

1 rkl sitruunan mehua
1 tl ruokosokeria
1 kuivattu ruusunnuppu murustettuna
hyppysellinen hyvää suolaa
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl hampunsiemeniä
1 rkl auringonkukansiemeniä

Pilko kurkut ja nektariini ja asettele ne lautaselle manteleiden kanssa. Sekoita loput ainekset mönjäksi. Nostele mönjä kurkkujen päälle. Nauti!

Tämä siunattu elämä ja yöpala

Olen palanut elämäni aikana loppuun muutaman kerran. Se on aika paljon siihen nähden että olen vasta täyttänyt 27.

Ajattelin aikaisemmin, että minussa on jotain mätää. Että se joku mätä pitää paikallistaa ja korjata ja sitten en roiku burnoutin rajalla elämässä väkisin kiinni. Sitten kun minut on korjattu, osaan elää omaa elämääni kuten ihmisten kuuluu elämäänsä elellä. Siis suorittaa tietyt asiat tietyssä järjestyksessä tiettyyn aikaan ja ehkä mielummin vähän nopeammin vielä.

Kun olin 22-vuotias, elämäni näytti tältä:

Opiskelin yliopistossa luokanopettajaksi. Sain hyviä arvosanoja ja ystäviä. Tein paljon töitä erään koulutusalan yrityksen toimistolla. Me nuoret työntekijät nauroimme paljon ja joimme paljon kahvia. Valmensin ensimmäistä (mutten tietenkään viimeistä) kevättä tulevia luokanopettajia tiukkoihin pääsykokeisiin. Join paljon energiajuomia. Näytin aika söpöltä jakkupuvussa ja korkkareissa. Tienasin ihan kivasti. Olin naimisissa kauniin ruskeasilmäisen pojan kanssa. Ostettiin oma asunto. Jumppasin yliopistoliikunnan tunneilla ja salilla. Saatiin toinen kissa. Harrastin näyttelemistä.

Samaan aikaan elämäni näytti tältä:

Hengittäminen oli usein vaikeaa. Sain paniikkikohtauksia melko säännöllisesti. Yhden tosi nolon sain ylitöissä työkaverin edessä. En tullut millään raskaaksi. Ravasin verikokeissa. Gynekologi ihmetteli, minä ihmettelin, mies ihmetteli. Raivosin ja itkin. Kyyhötin usein peloissani jossain: sängyllä, lattialla, pöydän ääressä, sohvalla, vessan lattialla... Lopetin näyttelemisen. Eristäydyin. Perheelle esitin omaa iloista itseäni. Miestä rakastin, mutta inhosin, koska hän ei osannut käyttäytyä oikein. Ongelmana oli vain se, ettei minua kohtaan voinut käyttäytyä oikein. Ei sellaista ihmistä voi oikein ymmärtää, joka valitsee olla ymmärtämättä itseään.

Kaikista ylläkirjoitetuista kokemuksista olen kiitollinen. Ilman niitä ja muita vastaavia, olisin ihan jossain muualla juuri nyt. Sen sijaan olen nyt sopivan tyytyväisessä paikassa. Tarkalleen ottaen olohuoneen sohvalla. Kolmevuotias ihme tuhisee omassa huoneessaan.

Mistä oikeastaan olen kiitollinen, kun ajattelen noita aikoja?

Ystävistä, kavereista, tuttavista. Ihmisistä, joihin olen suorittaessani törmännyt ja joista osa on jäänyt elämääni.
Kontakteista. Tyypeistä, joiden avulla olen päässyt uusissa jutuissa eteenpäin.
Kokemuksesta. Osaan varoa. En herää 60-vuotiaana huomaamaan, että olen elänyt jonkun muun elämää.
Varoitusmerkeistä. Osaan ottaa itseni kiinni, kun mieli on lipsumassa masennukseen ja ahdistukseen.
Uskosta. Tiedän, että syvemmästäkin kuopasta pääsee ylös, kun viitsii kammeta.
Unelmista. Tiedän aika hyvin, mitä haluan ja mitä en.

Taipumukseni masennukseen ja ahdistukseen ovat vauhtisokeuden ohella elämäni suuria siunauksia. En olisi pohtinut elämääni niin syvällisesti ilman niitä. En olisi selvittänyt, mitä todella haluan enkä olisi puoliksikaan niin rohkea kuin nyt. Uskallan tehdä myös asioita, jotka voivat mennä pieleen ja joista osa ihan varmasti menee pieleen. Mutta entäs sitten?

Elämäni ei ole ulospäin järin hohdokasta. Sisältäpäin katsottuna se on sitä vain silloin tällöin. Mutta elämäni on täynnä kiitollisuutta joka päivä. Se on täynnä niitä asioita, jotka olen tietoisesti sinne valinnut. Yllättävät käänteet ja kurjat takaiskut tuntuvat ylitettävän kokoisilta, eivät musertavilta järkäleiltä. ...ainakaan jälkikäteen :)

Tämä kirjoitus on kokeilu hypätä vähän yli rajojen tämän blogin aihepiiristä. ...ehkäpä päädyn hieman laajentamaan ilman reseptiä!

Vähän ruoka-asiaa myös, koska syöminen on kuitenkin kivointa. Pieni yöpala syntyy helposti ja nopeasti.

Seesamdippi



n. 1/2 dl seesaminsiemeniä
3 rkl oliiviöljyä
3 rkl kookosöljyä
paljon suolaa
1 tl jotain melko vahvaa maustetta. Minä käytin green masalaa.

Sekoita ja dippaa jotain, mistä tykkäät. Toimii vaikkapa varsisellerin kanssa.