lauantai 18. helmikuuta 2012

Antigone!

Minä sitten näyttelen taas. Olin jättänyt ja haudannut ja unohtanut teatterinäyttelemisen omalta osaltani jo vaikka kuinka kauan sitten pieniä lipsahduksia lukuunottamatta.

Yhtenä päivänä kävi kuitenkin sillä tavalla, että olin juuri laittamassa konetta pois, kun kuulin sähköpostin äänen. Joku tyttö meidän koulusta, jota en ole ikinä tavannut, haki näyttelijää oman ohjaukseensa. Harjoitukset alkaisivat saman tien.

Olin päättänyt tehdä gradua ja ohjata yhtä esitystä alkuvuoden, sillä sain aiempien opintojen perusteella vapautuksen vuoden ekasta jaksosta. Jokin tässä ilmoituksessa kuitenkin koukutti. Luin sen pari kertaa ja sen kummemmin ajattelematta vastasin sähköpostilla. Illan käytin googlettamalla Maria Hukkamäkeä.

Tapasin tämän Marian pian. Ja harjoitukset alkoivat. En tuntenut ketään. Kaikki vaikuttivat mukavilta. Pelotti.

Nyt harjoituksia on takana enemmän kuin edessä. Treenit koostuvat onnistumisista, turhautumisesta, epävarmuudesta, inside-jutuista, jaetuista eväistä, kikattamisesta, tanssista, musiikista, pitkistä koukeroisista repliikeistä, riemusta ja vähän kyyneleistäkin. Väsymys, ärsyyntyminen, muun elämän sovittaminen muuttuviin aikatauluihin, replojen kömpelö opettelu bussimatkoilla ja perheelle ja ystäville valittaminen eivät ole missään vaiheessa sumentaneet sitä kiitollisuutta, että saan olla osa tätä kollektiivista möykkyä. Osa Antigonen työryhmää.

Tulkaa katsomaan. Me ollaan ensi kuussa aika hyviä.

Tältä me tänään treeneissä näytettiin...












...ja tältä me lavalla näytetään. Se on se teatterin illuusio :D
Kuvannut Timo Nummela









”Ilman pikku Antigonea, se on totta, kaikki olisivat saaneet olla ihan rauhassa.”

Antigone on vallaton vastarannankiiski. Antigone ravistelee lakia, rauhaa ja järjestystä. ANTIGONE KYSYY SINULTA: Onko helpompaa valita kyllä vai ei? Mitä jos valinta johtaa kuolemaan? Kuinka pitkälle olet valmis menemään oman oikeudentuntosi perässä?

Antigone on esitys, joka kertoo lain ja oikeuden välisestä ristiriidasta. Se on tarina ehdottomuudesta ja valinnoista, joista ei ole paluuta.

Ranskalaisen Jean Anouilhin versio antiikin klassikkotragediasta Antigonesta esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1943 Ranskan ollessa natsisensuurin alaisena. Antigone käsittelee edelleen ajankohtaisia teemoja poikkeuksellisen rikkaalla ja inhimillisellä tavalla. Yksittäisen ihmisen rooli Arabikevään tai Occupy Wall Street-liikkeen tapahtumissa on merkittävä. Järjestelmää vastaan voidaan käydä, mutta millä hinnalla?

Antigone on Maria Hukkamäen teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) -tutkintoon kuuluva työharjoittelu ohjaajantyön alueella.

2 kommenttia:

  1. Vitsi mikä juttu! Mulle kävi ihan samoin - en mä enää näyttele, ja sit yks tyyppi pyys yhteen juttuun, ja yhtäkkiä mä näyttelen... ja soitan viulua... ja sävellän!!

    Aika sattuma ;)

    VastaaPoista
  2. Aika jännää! <3 Viulu ja kaikki!

    VastaaPoista