tiistai 28. elokuuta 2012

Kun tiistai on pukeutunut maanantaiksi

Aamu alkoi aika tavallisesti suihkulla, espressolla ja kirjoittamisella. Lapsi heräsi, aamurutiinit, lähtö pyörällä päiväkotiin, rupattelua ja leikkiä matkalla. Olin aamulla suojannut pyöränistuimen pyyhkeellä, että lapsen housut pysyisivät kuivina. Kun sitten poljin takaisin kotiin, muistin että pyyhe oli jäänyt istuimelle. Muistin siis siinä vaiheessa, kun pyyhe pyörähti täydessä vauhdissa ketjujen väliin vaihteiden kanssa umpisolmuun. Sain sitten öljymönjäkäsittelyn käsille ja vaatteille, mutta pääsin onneksi lopulta jatkamaan matkaa ja onneksi mun aamussa ei ollut minuuttiaikataulua. Kotona vietin pitkän tovin kylppärissä saippuapalan kanssa ja kasasin sitten hoidettavat asiat isoon kassiin. Käsilaukku oli pakattu jo edellisenä iltana. Reittiopas kertoi, että bussi lähtee neljän minuutin kuluttua. Hui! Kengät jalkaan, punaa huuliin, ovi kiinni LÄMPS ja äh! Se isompi kassi, jossa oli korjattavat kengät suutariin ja yliopistolle vietäviä papereita ja kirjastoon palautettavat kirjat, jäi kotiin. No, menen seuraavalla bussilla. Paitsi että avaimet jäi kotiin. Puoliso on kuvauksissa, joissa ei todellakaan vastailla puhelimeen saati lähdetä tuomaan avaimia.

Lähdin kaupunkiin hoitamaan niitä asioita, joihin en tarvinnut papereita tai muutakaan. Pitkä kahvihetki hyvässä seurassa helpotti raivoa (Hellu, oot <3) ja lopulta pääsin kotiin hakemaan kamoja ja syömään lounasta. Kohta alkaa uusi reissu keskustaan ja yliopistolle. Sitä ennen dokumentoin maailman nopeimman tomaattikeiton, joka riisui tiistailta maanantain vaatteet.



Tomskukeitto pikana

Iso annos. Tästä tulee nimittäin pitkä päivä.

1,5 isoa tomaattia
5 cm pätkä laihasta kesäkurpitsasta
1 avokado
0,5 ruukkua tuoretta basilikaa
suolaa ja mustapippuria
vettä

Blenderiin ja surihuri. Valmis. Syö. Tarkista noin kuusi kertaa, että avaimet on mukana. Hyvä. Pitäämennämoi!


2 kommenttia:

  1. Se, että sulle puolitoista tomaattia, yks avocado ja viisi senttiä laihaa kesäkurpitsaa on "ISO ANNOS", selittää miksi olet linnun kokoinen (ei kalkkunan vaan kolibrin).

    Mut joo. Elämä on jänskää. Mä täällä ihmettelen mitä on menny ohi kun universumi katsoo parhaaksi pitää mut edelleen kotona lämpöisenä - siis kehon lämpötilalta, mut miksei mielenkin, mä nimittäin otan kaiken irti lomasta (loma se on sairaslomakin) ja nautin elämästä. Jakselua sunkin päivään! <3

    VastaaPoista
  2. Haha :D Nyt tekee mieli vaihtaa blogin alaotsikoksi "ei kalkkuna vaan kolibri".
    Voi sun kuumeilua. Lepää ja riemuitse. Mä aherran ja riemuitsen. Pusjaks! <3

    VastaaPoista