tiistai 4. syyskuuta 2012

Pyttipannu blenderissä ja tarina eiliseltä

Kun ei ole minkäänlaista suunnitelmaa lounaaksi, laitetaan kaikki jämät blenderiin, toivotaan parasta ja kutsutaan tuotosta lounaaksi.

Tänään huristelin nämä:

Ihanan hapokasta

Vajaa puolikas luomusitruuna kuorineen
5 pientä puutarhaomenaa
6 luumua
2x3cm palanen inkivääriä
2 kourallista puolukoita
1 rkl macaa
1 rkl hunajaa
vettä

Tästä tulee tosi kirpeetä, mutta ihanaa :) Juotavaa riittää reilu 7 desiä.



Kerron vielä eilisestä vähän, koska kävi hullu juttu. Tulin kotiin illalla töistä aika kovalla kiireellä. Satoi ja olin jättänyt sadeviitan kotiin, koska ei aamulla satanut. Kotona puhelin soi. Vastasin ja naisääni sanoi: "Oletko Anna Marika? Puuttuuko sinulta jotain?" Kryptiseen kysymykseen mumisin jotain epäselvää ruoanlaiton ohessa. "Meillä on täällä sinun kelakorttisi ja pankkikortti ja kirjastokortti ja ajokortti ja opiskelijakortti..." Näin jatkui mun korttien luetteleminen, ja aloin ymmärtää, että koko lompakko on naapurirapussa. Pakkasin purkillisen puolukoita kiitokseksi ja kipitin soittamaan ovikelloa.

Naapurin herra ja rouva ottivat mut vastaan, kiittivät puolukoista, pitivät aika pitkän, mutta lämminhenkisen nuhtelun siitä, kuinka tavaroistaan tulee pitää huolta ja palauttivat sitten mulle nuhjaantuneen, sateessa lilluneen lompakkoni kaikkine sisältöineen. Lopuksi rouva ojensi juhlallisesti mua kohti nahkaista, kiiltävää, viininpunaista, monitaskuista lompakkoa. Näytin varmasti aika hölmistyneeltä. Se oli minulle, että asiat pysyisivät tallessa!

Jäin hetkeksi. Rapsutin kissaa, juttelin perheestä, päivittelin uutisia ja palasin sitten kotiin.

Kaikella rakkaudella, jos näkisin kaikki maailman lompakot rivissä, valitsisin tuon lahjan viimeiseksi. En keksi, mikä näyttäisi vähemmän minulta. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että kaiken omaisuuteni ei tarvitse olla minun näköistäni. Uusi lompakkoni näyttää järjestelmällisyydeltä, naapurin pariskunnalta, välittämiseltä, lähimmäisenrakkaudelta ja aikuisuudelta. Aika hyvin yhdeltä lompakolta! Saa nähdä, luovunko siitä ikinä.


Kulahtanut pupu etsii uutta kotia!

4 kommenttia:

  1. Oi vitsit, miten sympaattinen lompakkotarina! :) Ja totta, eihän kaiken aina tarvitse näyttää juuri omalta. Tuollaisen jälkeen ainakaan.

    VastaaPoista
  2. Ei totisesti, vaikka koko kaveripiiri jo kuittailee ;) Sympaattiset naapurit on parasta!

    VastaaPoista
  3. Voi miten mahtavia naapureita ja olipa ihanasti kerrottu koko tarina! Mukavia syyspäiviä! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Mustikkatyttö! Parasta syksyä :)

    VastaaPoista