Antigone!

Minä sitten näyttelen taas. Olin jättänyt ja haudannut ja unohtanut teatterinäyttelemisen omalta osaltani jo vaikka kuinka kauan sitten pieniä lipsahduksia lukuunottamatta.

Yhtenä päivänä kävi kuitenkin sillä tavalla, että olin juuri laittamassa konetta pois, kun kuulin sähköpostin äänen. Joku tyttö meidän koulusta, jota en ole ikinä tavannut, haki näyttelijää oman ohjaukseensa. Harjoitukset alkaisivat saman tien.

Olin päättänyt tehdä gradua ja ohjata yhtä esitystä alkuvuoden, sillä sain aiempien opintojen perusteella vapautuksen vuoden ekasta jaksosta. Jokin tässä ilmoituksessa kuitenkin koukutti. Luin sen pari kertaa ja sen kummemmin ajattelematta vastasin sähköpostilla. Illan käytin googlettamalla Maria Hukkamäkeä.

Tapasin tämän Marian pian. Ja harjoitukset alkoivat. En tuntenut ketään. Kaikki vaikuttivat mukavilta. Pelotti.

Nyt harjoituksia on takana enemmän kuin edessä. Treenit koostuvat onnistumisista, turhautumisesta, epävarmuudesta, inside-jutuista, jaetuista eväistä, kikattamisesta, tanssista, musiikista, pitkistä koukeroisista repliikeistä, riemusta ja vähän kyyneleistäkin. Väsymys, ärsyyntyminen, muun elämän sovittaminen muuttuviin aikatauluihin, replojen kömpelö opettelu bussimatkoilla ja perheelle ja ystäville valittaminen eivät ole missään vaiheessa sumentaneet sitä kiitollisuutta, että saan olla osa tätä kollektiivista möykkyä. Osa Antigonen työryhmää.

Tulkaa katsomaan. Me ollaan ensi kuussa aika hyviä.

Tältä me tänään treeneissä näytettiin...












...ja tältä me lavalla näytetään. Se on se teatterin illuusio :D
Kuvannut Timo Nummela









”Ilman pikku Antigonea, se on totta, kaikki olisivat saaneet olla ihan rauhassa.”

Antigone on vallaton vastarannankiiski. Antigone ravistelee lakia, rauhaa ja järjestystä. ANTIGONE KYSYY SINULTA: Onko helpompaa valita kyllä vai ei? Mitä jos valinta johtaa kuolemaan? Kuinka pitkälle olet valmis menemään oman oikeudentuntosi perässä?

Antigone on esitys, joka kertoo lain ja oikeuden välisestä ristiriidasta. Se on tarina ehdottomuudesta ja valinnoista, joista ei ole paluuta.

Ranskalaisen Jean Anouilhin versio antiikin klassikkotragediasta Antigonesta esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1943 Ranskan ollessa natsisensuurin alaisena. Antigone käsittelee edelleen ajankohtaisia teemoja poikkeuksellisen rikkaalla ja inhimillisellä tavalla. Yksittäisen ihmisen rooli Arabikevään tai Occupy Wall Street-liikkeen tapahtumissa on merkittävä. Järjestelmää vastaan voidaan käydä, mutta millä hinnalla?

Antigone on Maria Hukkamäen teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) -tutkintoon kuuluva työharjoittelu ohjaajantyön alueella.

Salaatiton lounsassmoothie

Kun salaatti on aamulla loppu, voi panostaa marjoihin. Syntyi tosi herkullinen smoothie. Tätä tuli yli litra, joten sain aamiaistakin.

Surinaa ilman salaattia

1 banaani
0,5 avokadoa
1,5 omenaa
2 vartta varsiselleriä
kourallinen mulpereita
kourallinen gojia
1 dl mustikoita
2 dl karpaloita
1 rkl hunajaa
1 rkl macaa
0,5 rkl chlorellaa
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
hyppysellinen hyvää suolaa
vettä

Surisemaan!



Olen vetänyt smoothieta huomattavasti enemmän lounaakseni siitä yksinkertaisesta syystä, että meillä treeneissä on kaksi muutakin, jotka tekevät niin. On paljon pienempi kynnys jäädä oman pullon kanssa lounastauolle, kun on seurana näytelmän prinssi ja muusikko. Ja se kokemus, kun ihan kaikki eivät pidä ihan hulluna tällaista ruokailua.
Ottakaa siis oma pullo mukaan. Se tarttuu!

Tämä siunattu elämä ja yöpala

Olen palanut elämäni aikana loppuun muutaman kerran. Se on aika paljon siihen nähden että olen vasta täyttänyt 27.

Ajattelin aikaisemmin, että minussa on jotain mätää. Että se joku mätä pitää paikallistaa ja korjata ja sitten en roiku burnoutin rajalla elämässä väkisin kiinni. Sitten kun minut on korjattu, osaan elää omaa elämääni kuten ihmisten kuuluu elämäänsä elellä. Siis suorittaa tietyt asiat tietyssä järjestyksessä tiettyyn aikaan ja ehkä mielummin vähän nopeammin vielä.

Kun olin 22-vuotias, elämäni näytti tältä:

Opiskelin yliopistossa luokanopettajaksi. Sain hyviä arvosanoja ja ystäviä. Tein paljon töitä erään koulutusalan yrityksen toimistolla. Me nuoret työntekijät nauroimme paljon ja joimme paljon kahvia. Valmensin ensimmäistä (mutten tietenkään viimeistä) kevättä tulevia luokanopettajia tiukkoihin pääsykokeisiin. Join paljon energiajuomia. Näytin aika söpöltä jakkupuvussa ja korkkareissa. Tienasin ihan kivasti. Olin naimisissa kauniin ruskeasilmäisen pojan kanssa. Ostettiin oma asunto. Jumppasin yliopistoliikunnan tunneilla ja salilla. Saatiin toinen kissa. Harrastin näyttelemistä.

Samaan aikaan elämäni näytti tältä:

Hengittäminen oli usein vaikeaa. Sain paniikkikohtauksia melko säännöllisesti. Yhden tosi nolon sain ylitöissä työkaverin edessä. En tullut millään raskaaksi. Ravasin verikokeissa. Gynekologi ihmetteli, minä ihmettelin, mies ihmetteli. Raivosin ja itkin. Kyyhötin usein peloissani jossain: sängyllä, lattialla, pöydän ääressä, sohvalla, vessan lattialla... Lopetin näyttelemisen. Eristäydyin. Perheelle esitin omaa iloista itseäni. Miestä rakastin, mutta inhosin, koska hän ei osannut käyttäytyä oikein. Ongelmana oli vain se, ettei minua kohtaan voinut käyttäytyä oikein. Ei sellaista ihmistä voi oikein ymmärtää, joka valitsee olla ymmärtämättä itseään.

Kaikista ylläkirjoitetuista kokemuksista olen kiitollinen. Ilman niitä ja muita vastaavia, olisin ihan jossain muualla juuri nyt. Sen sijaan olen nyt sopivan tyytyväisessä paikassa. Tarkalleen ottaen olohuoneen sohvalla. Kolmevuotias ihme tuhisee omassa huoneessaan.

Mistä oikeastaan olen kiitollinen, kun ajattelen noita aikoja?

Ystävistä, kavereista, tuttavista. Ihmisistä, joihin olen suorittaessani törmännyt ja joista osa on jäänyt elämääni.
Kontakteista. Tyypeistä, joiden avulla olen päässyt uusissa jutuissa eteenpäin.
Kokemuksesta. Osaan varoa. En herää 60-vuotiaana huomaamaan, että olen elänyt jonkun muun elämää.
Varoitusmerkeistä. Osaan ottaa itseni kiinni, kun mieli on lipsumassa masennukseen ja ahdistukseen.
Uskosta. Tiedän, että syvemmästäkin kuopasta pääsee ylös, kun viitsii kammeta.
Unelmista. Tiedän aika hyvin, mitä haluan ja mitä en.

Taipumukseni masennukseen ja ahdistukseen ovat vauhtisokeuden ohella elämäni suuria siunauksia. En olisi pohtinut elämääni niin syvällisesti ilman niitä. En olisi selvittänyt, mitä todella haluan enkä olisi puoliksikaan niin rohkea kuin nyt. Uskallan tehdä myös asioita, jotka voivat mennä pieleen ja joista osa ihan varmasti menee pieleen. Mutta entäs sitten?

Elämäni ei ole ulospäin järin hohdokasta. Sisältäpäin katsottuna se on sitä vain silloin tällöin. Mutta elämäni on täynnä kiitollisuutta joka päivä. Se on täynnä niitä asioita, jotka olen tietoisesti sinne valinnut. Yllättävät käänteet ja kurjat takaiskut tuntuvat ylitettävän kokoisilta, eivät musertavilta järkäleiltä. ...ainakaan jälkikäteen :)

Tämä kirjoitus on kokeilu hypätä vähän yli rajojen tämän blogin aihepiiristä. ...ehkäpä päädyn hieman laajentamaan ilman reseptiä!

Vähän ruoka-asiaa myös, koska syöminen on kuitenkin kivointa. Pieni yöpala syntyy helposti ja nopeasti.

Seesamdippi



n. 1/2 dl seesaminsiemeniä
3 rkl oliiviöljyä
3 rkl kookosöljyä
paljon suolaa
1 tl jotain melko vahvaa maustetta. Minä käytin green masalaa.

Sekoita ja dippaa jotain, mistä tykkäät. Toimii vaikkapa varsisellerin kanssa.

Omat eväät

Aamupostaukset evässmoothieista jatkuvat!

Minä syön (no juon) tänään lounaaksi suklaata.

Kahvisuklaasmoothie

puoli ruukkua lehtisalaattia
1 avokado
vajaa 1/2 dl kookosöljyä
1 iso omena
3-4 rkl raakakaakaojauhetta
1 dl goji-marjoja
1 rkl macaa
2 tl vaniljalla maustettua akaasiahunajaa
1 rkl suomalaista luomuhunajaa
1/2 tl cayennea
2 tl kanelia
aamukahvin jämät - n. 1dl
vettä, että blendautuu

Blendaa pitkään.



Yritä siinä sitten malttaa lounastaukoon asti!

Juo ittes mukavaksi!

Kun tulee treeneistä kotiin 23.30 ja seuraavana aamuna saa hypätä ohjaajasta näyttelijäksi ja ihan erityyppiseen produktioon, niin tuntee itsensä onnekkaaksi. ...joskin aika ajoin kaipaa lisäenergiaa.

Siksi huristin tänään tämän. Se ei ole nätti, mutta se on herkullinen ja sitä tulee litra.



Treenieväs

1 avokado
1 dl karpaloita
puolikas päärynä
puoli ruukkua tammenlehväsalaattia
1 varsi varsiselleriä
1 rkl macaa
1 rkl suomalaista luomuhunajaa
vettä

Surisur.

Energistä päivää!

Pikaruokaa

Tänään oli tavallista vähemmän aikaa tehdä päivällistä. Mitä enemmän lunta, sitä hitaampaa matkanteko on. Tällaisina päivinä meillä on tapana päivällisajan lähestyessä heittää niitä ainoita hyvänmakuisia soijanakkeja uuniin, keittää vähän pastaa ja pilkkoa joku nopea salaatti.

Tehtiin parempi ja nopeampi päivällinen. Aikaa meni alle viisi minuuttia siitä huolimatta, että tyttö auttoi kokkaamisessa. Tämä ei nyt oikeastaan ole mikään resepti vaan ennemminkin muistutus itselle ja lukijoille, että tasapainoinen, terveellinen, hyviksiä täynnä oleva päivällinen ei vaadi MINKÄÄNLAISTA eforttia, jos ei jaksa tai ehdi panostaa.

Pikapäivällinen

Lado vapaassa järkässä fiiliksen mukaan lautaselle:

Salaatinlehtiä
Rucolaa
Omenaa
Tomaattia
Keltaista paprikaa
Avokadoa
Cashew-pähkinöitä

Pidä huolta, että avokadoa ja pähkinöitä on riittävästi, että maha tulee varmasti täyteen.

Kaiken päälle antelias loraus oliiviöljyä.

Koska joka päivässä ja ruoassa saa olla vähän luksusta, saimme valita omaa herkkua päällimmäiseksi. Lapsi valitsi keitettyä makaronia. Äiti valitsi Castello Organic Blue -juustoa ja mustapippuria.


Cashew-varas oli vetänyt oman annoksensa pähkinät lähes kokonaan etukäteen :)


Parempaa kuin soijanakit!

Parempi vaihtoehto

Hei pitkästä aikaa!

Ehdotan nyt jotain aika villiä:
Valitse aina parempi vaihtoehto.

Kävin äänestämässä. Pompittiin tytön kanssa lumikasat läpi, joten matkaan meni sopivasti paljon aikaa. Lappuun piirrettiin parhaan ehdokkaan numero eli kakkonen.

Sitten käveltiin kaupan kautta takaisin kotiin. Lapsen yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli kouriintuntuvampaa kuin oma numeronpiirtelyni, sillä tyttö innostui keräämään kaikki karkkipaperit maasta roskikseen.

Kaupassa tämä katujemme sankaritar pyysi tätä. Kieltäydyin ostamasta Nestelen tuotetta, pyörittelin söpöä luomukaakaopurnukkaa hetken, laitoin senkin takaisin hyllyyn ja lupasin, että kotona on kyllä kaakaota.

Kotona lämmitin pikkukattilassa koko ajan sekoittaen, miedolla lämmöllä näitä:




Lisäsin kaakaoon vielä lopuksi vähän luomukuohukermaa, kun sitä sattui olemaan kaapissa. Kaikkia aineksia oman maun mukaan. Hunaja voi olla muutakin. Suomalainen hunaja on superimpi ja ekompi vaihtoehto kuin omani. Tämä pyöryttävän herkullinen purkki tuli joululahjaksi ja tyhjenee huimaa vauhtia.

Ihana norsukorvis on ihanan Mammun käsialaa.

Mitä tästä opimme?

1) Jos et ole vielä käynyt, mene vikkelästi äänestämään Haavistoa.
2) Kerää roskat maasta roskikseen.
3) Älä tue monikansallisia pahiksia, vaan tee itse sopiva määrä vaihtoehtoista sunnuntaiherkkua (mitä ikinä se sinulle onkaan) parhaista aineksista.
4) Osta söpöt korviksesi mielummin uniikkeina kierrätystaideteoksina kuin ketjukaupan massatuotteina, joiden alkuperä on epäilyttävä ja surullinen.

Nautitaan lumesta :)